Naapurukset Riitta ja Erkki Sorsapuiston palvelukodista juhlivat seitsemänkymppisiään

Kumpikin piti omat juhlansa, Riitta Lippuniemen seurakuntatalolla ja Erkki Koljonvirran kartanolla. Molempien juhliin osallistui paljon sukulaisia ja ystäviä.

Erkki syntyi Tervossa, jossa hän asui lapsena vanhempiensa kanssa maatilalla. Pienenä hän tapasi istua äitinsä olkapäillä navettatöissä. 16-vuotiaana hän muutti Vaalijalan keskuslaitokseen Pieksämäelle, josta hän vieraili ahkerasti lapsuuskodissa. Vuonna 1994 Savas perusti Sorsapuiston palvelukodin Iisalmeen, ja Erkki muutti sinne samalla, kun vanhemmat muuttivat Tervosta Siilinjärvelle. Yhteydet vanhempiin säilyivät tiiviinä, kun välimatka ei ollut liian pitkä.

Yli 100-vuotias äiti elää yhä Siilinjärvellä, ja Erkki vierailee äitinsä luona joka kuukausi avustajansa kanssa.

Iisalmessa syntynyt Riitta eli myös lapsuutensa maalaistalossa, jossa he pitivät sikoja, lehmiä ja vasikoita.

”Kansakoulun, rippikoulun ja kansalaiskoulun kävin Iisalmessa. Opettaja oli tiukka ja äkäinen. Laulutunneista tykkäsin.”

Lapsuudenkodista Riitta muutti perhehoitoon seitsemäksi vuodeksi. Välillä opiskellessaan Pieksämäellä kansanopistossa hän asui opiston asuntolassa ja vietti opiskelijaelämää. Sen jälkeen hän asui parikymmentä vuotta Iisalmessa kehitysvammaisten asuntolassa, jossa oli henkilökuntaa vain päiväsaikaan. Hissittömässä kerrostalossa asuminen kävi kuitenkin lopulta hankalaksi, joten viime kesänä Riitta muutti Sorsapuistoon. Hän on tehnyt pitkän uran Toimi-säätiöllä, jossa hän oli yli 20 vuotta avotyötoiminnassa ja teki erilaisia alihankintatöitä.

”Tykkäsin ja kauemminkin olisin ollut siellä, mutta eläkeikä tuli”, Riitta kertoo.

Tätä nykyä hän käy päiväkeskus Purjeessa kolmena päivänä viikossa askartelemassa, tekemässä käsitöitä ja maalaamassa. Kotona hän virkkaa ja hoitaa kukkia, joita hänellä onkin paljon huoneessaan.

”Orkidea on lempikukkani. Niitä on minulla kolme. Saan ne kyllä kukkimaan uudestaan.”

Virkkuukoukulla on työn alla oranssi kaulahuivi.

”Ennen kävin päiväkeskuksessa viitenä päivänä viikossa, mutta olen nyt tyytyväinen kolmeen päivään. En jaksa enempää.”

Myös Erkki käy Purjeessa yhtenä päivänä viikossa. Muina harrastuksina hänellä on jokaviikkoinen uimahallissa käynti avustajan kanssa. Toisen avustajan kanssa hän ulkoilee ja käy äidin luona ja konserteissa tai teatterissa. Iskelmämusiikki kiinnostaa, ja Erkin radiossa soi aina humppa.

Kumpikin 70-vuotiaista on sitä mieltä, että nyt ei kiinnosta muuttaa enää minnekään, vaan elämä on hyvää nykyisellään.