Rohkeat vanhemmat muutoksen moottoreina Sansibarilla

Kehitysvammaliitto on tehnyt kehitysyhteistyötä Sansibarilla vuodesta 2017. Sinä aikana asenteet vammaisia ihmisiä kohtaan ovat parantuneet, mutta se näkyy valitettavan vähän lainsäädännön tai kansallisen politiikan tasolla.

”Koulutuspolitiikan lähtökohtana on jo 20 vuotta ollut inkluusio, mutta käytännössä sitä ei toteuteta kehitysvammaisille ihmisille hyödyllisellä tavalla. He ovat mukana opetuksessa isoissa luokissa, joissa heidän erityistarpeitaan ei tunnisteta. Meillä on oppilaita, jotka ovat vuodesta toiseen samalla luokka-asteella eivätkä koskaan valmistu, koska he eivät saa isoissa opetusryhmissä riittävästi tukea. Opetusministeriössä on hyvää tahtoa, mutta heidän kätensä ovat sidotut, koska meillä on niukat resurssit”, Khamis Sururu kertoo.

Kehitysvammaliiton ja ZAPDD:n hankkeessa kehitysvammaisille nuorille on annettu ammatillista opetusta pienissä ryhmissä ja käytännönläheisesti.

”Meillä tapahtuu todellista oppimista. Olemme nähneet, miten näiden nuorten elämä muuttuu.”

Hankkeessa on tähän mennessä valmistunut 30 nuorta. Tänä vuonna on tarkoitus kouluttaa 20 nuorta, joista puolet opiskelee Jang’ombessa ja puolet Pemban saarella, joka on uusi alue projektissa. Siellä aletaan kouluttaa räätäleitä lahjoituksena saatujen ompelukoneiden turvin.

Oppiminen voimaannuttaa

Opiskelijoille opetetaan ammatillisia aineita, kuten siivousta ja puutarhanhoitoa. Sen lisäksi yksi oppiaine on ”elämäntaidot”, mikä tarkoittaa esimerkiksi itsestä huolehtimista ja omien oikeuksien tuntemista. Elämäntaidoissa puhutaan myös kehitysvammaisille tytöille ja naisille valitettavan yleisestä ongelmasta, seksuaalisesta häirinnästä, hyväksikäytöstä ja väkivallasta.

”Oikeusjärjestelmämme ei ole hyvä varmistamaan, että seksuaalista väkivaltaa kohdanneet saavat oikeutta. Meiltä puuttuu muun muassa teknologiaa, jolla voisimme saada todisteita syyllisestä. Lisäksi seksuaalirikoksista suurin osa tapahtuu lähipiirissä. Usein näihin suhteisiin kytkeytyy taloudellista tai muuta riippuvuutta, jolloin uhri ei välttämättä pysty syyttämään väkivallan tekijää, koska jäisi ilman elatusta, jos tämä joutuisi vankilaan.”
Onkin siis tärkeää löytää keinoja vapautua riippuvuudesta ja seistä omilla jaloillaan. Koulutus on tässä avainasemassa.

Seuraavaksi kehitetään tuetun työllistymisen mallia

Khamis Sururu vieraili Suomessa toukokuussa ja tutustui muun muassa tuetun työllistymisen työhönvalmennukseen. Seuraavaksi hankkeessa on tarkoitus kehittää siitä oma versio Sansibarin tarpeisiin.

”Olemme seuranneet ammattiopinnoista valmistuneita opiskelijoita, ja työllistyminen on haaste. Moni on inspiroitunut oppimastaan ja he ovat saaneet paljon taitoja. Vanhemmat ovat nähneet heissä ison muutoksen: heidän itseluottamuksensa on kohonnut, he osallistuvat yhteisön toimintaan ja heille on tullut kykyä puolustaa omia oikeuksiaan. Mutta valitettavan harva on työllistynyt. Yksi entisistä opiskelijoistamme sai vakituisen työn hotellista, mutta hotelli joutui vaikeuksiin korona-aikaan ja hän menetti työnsä. Osa on työllistänyt itsensä esimerkiksi tarjoamalla pyykinpesua oman asuinalueensa muille perheille. Yksi entisistä oppilaista on alkanut opettaa muille kehitysvammaisille nuorille oppimiaan taitoja. Mutta tarvitsemme enemmän panostusta työllistymisen tukemiseen”, Khamis Sururu toteaa.

Sansibarilla yritysten työntekijöistä vähintään viisi prosenttia pitää lain mukaan olla vammaisia henkilöitä. Lakia noudatetaan huonosti, koska sen rikkomisesta ei seuraa sanktioita. Silloin kun vammaisia ihmisiä palkataan, kehitysvammaiset ihmiset eivät ole ensimmäisenä palkkalistoilla.  Laissa on kaiken lisäksi vanha jäänne, jota joskus tulkitaan väärin. Lain mukaan ihmisen tulee olla terve (sane) voidakseen työllistyä. Tällä viitataan mielenterveyden ongelmiin, jollaiseksi kehitysvammaisuuskin joskus sekoitetaan. Syrjivä lainsäädäntö vaikeuttaa erityisesti mielenterveyden ongelmia kokevien ja kehitysvammaisten ihmisten työllistymistä.

Vanhemmat eivät anna periksi

Vaikka vaikeuksia kehitysvammaisten ihmisten työelämäosallisuuden tiellä on paljon, projekti on tuonut toivoa monen elämään. Khamis Sururu kiittää erityisesti järjestötoiminnassa ja hankkeessa mukana olevien kehitysvammaisten nuorten vanhempien rohkeutta.

”Yhteiskunnassamme on paljon syrjintää kehitysvammaisia ihmisiä kohtaan, syvällä yhteisöissä, perheissä, mutta nämä vanhemmat eivät antaneet periksi. He eivät luovuttanet taistelemasta lastensa parempien mahdollisuuksien puolesta. He ymmärsivät, millaista edistystä voi tapahtua kouluttautumalla. He ovat toimineet vastoin kaikkia todennäköisyyksiä ja puolustaneet lastensa perusoikeuksia. He ovat rohkeita.”

Asenteet ovat muuttuneet, erityisesti suurissa kaupungeissa.

”Kehitysvammaiset ihmiset osallistuvat enemmän. He käyvät juhlissa, ovat mukana häissä, he näkyvät – ja ihmiset rakastavat heitä. Mutta ihmiset eivät vielä tiedä, millaisia tarpeita kehitysvammaisilla ihmisillä on. Elämä perustuu koulutukseen, ja jos se evätään heiltä, pilataan elämä. Tätä on tapahtunut vuosia ja vuosia. Mutta nyt me teemme tässä hankkeessa paljon hyvää siinä asiassa”, Khamis Sururu sanoo. Hän toivoo, että hanke saa myös jatkorahoitusta, sillä hanke on ollut pieni eikä vielä olla niin pitkällä, että Sansibarilla voitaisiin jatkaa tästä omin voimin.

”Kun voimaannuttaa jonkun, erityisesti antamalla tietoa ja taitoja, se on kuin antaisi kalastusvälineet ihmiselle, joka aiemmin tuli koputtamaan ovellesi ja pyytämään kalaa. Kun voimaannutamme näitä kehitysvammaisia nuoria, saamme aikaan positiivisia asioita heidän elämässään, ja ne moninkertaistuvat.”

Khamis Sururu kertoo esimerkin eräästä kehitysvammaisesta nuoresta naisesta, joka työllistyi ja muuttui elätettävästä perheenjäsenestä sen ylläpitäjäksi. Hän laittoi hyvän kiertämään, antoi rahaa perheelleen ja tuki järjestön kautta myös muita vertaisiaan.

”Kiitos suomalaisille, että olette tukeneet verorahoillanne meitä. Projektimme voi tuntua pieneltä, mutta sen vaikutus on suuri. Mukana olleet oppilaat ovat lähteneet nollasta ja tulleet tilanteeseen, jossa heillä on kyky seistä omilla jaloillaan, puolustaa itseään ja ehkä lopulta elättää itsensä ja perheenjäsenensä. Se on valaissut heille polun, jossa he voivat nähdä tulevaisuutensa.”