Tutkittua harkintaa
Pilvikki Heinosella on monpuolista kokemusta kehitysvamma-alalta, yhteiskuntatieteistä, tilastoaineistoista ja järjestöjen rahoituksesta. Into ja kiinnostus näitä teemoja kohtaan johdattivat hänet Kehitysvammaliittoon tutkijaksi.
”Olen ollut eri tavoin vammaisten ihmisten kanssa tekemisissä koko ikäni. Minulla on kaksi kehitysvammaista veljeä, joista toisella on myös liikuntavamma”, valottaa Kehitysvammaliiton tutkija Pilvikki Heinonen perhetaustaansa.
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen oli siis luontevaa, että Heinonen lähti Irlantiin työskentelemään kehitysvammaisten ihmisten kanssa Camphill-yhteisöön.
”Päädyin työskentelemään monta vuotta kehitysvammaisten ihmisten parissa, ensin elämäntapayhteisössä Irlannissa ja myöhemmin täällä koti-Suomessa erityiskoulussa ja ryhmäkodissa”, kertaa Heinonen elämäuraansa ohjanneita tapahtumia.
Tulevaisuudensuunnitelmien kirkastuttua Heinonen päätti lähteä opiskelemaan valtiotieteiden maisteriksi pääaineenaan yhteiskuntapolitiikka. Opintojaan hän täydensi matemaattisilla sivuaineilla ja ihastui erityisesti tilastotieteeseen.
Tutkijan uralle Heinosta johdatteli hänen uteliaisuutensa ja innostuksensa ottaa asioista selvää.
”Kiinnostus tilastotieteeseen on antanut mukavasti käyttökelpoisia työvälineitä aineistojen käsittelyyn”, Heinonen mainitsee.
Vierailijaluento antoi suunnan uravalinnalle
Opiskeluaikanaan Heinonen osallistui luennolle, jonka piti Kehitysvammaliiton tutkija Sonja Miettinen. Luento sai Heinosen haltioihinsa.
”Tiesin siltä istumalta, minne haluan töihin. Luennon jälkeen kysyin Sonjalta, miten Kehitysvammaliittoon pääsee harjoittelijaksi ja taisin jo samana iltana naputella silloiselle Kehitysvammaliiton tutkimuspäällikölle Antti Teittiselle sähköpostiviestiä. Asioita piti hieman järjestellä, mutta lopulta todella aloitin työt korkeakouluharjoittelijana Kehitysvammaliiton tutkimusyksikössä. Se oli vuonna 2012 eli tasan 10 vuotta sitten.”
Myös Heinosen gradun aihe löytyi Kehitysvammaliiton aineistosta, mutta vielä silloin liitosta ei löytynyt innokkaalle tuoreelle maisterille töitä. Sen sijaan työpaikka löytyi RAY:n avustusosastolta ja myöhemmin STEAsta. Siellä Heinonen kartutti kokemusta järjestöjen rahoituksesta sekä STEAn avustushakemuksista ja tuloksellisuusraportoinnista. Vanhempainvapaiden jälkeen Heinonen oli hetken hanketutkijana myös Suomen Setlementtiliitossa.
”Kehitysvammaliitolla on kuitenkin kaikki nämä vuodet ollut erityinen paikka sydämessäni ja olinkin todella iloinen, kun kuulin, että liitossa on minulle sopiva työpaikka haussa”, Heinonen kertoo.
HaraVa lisää ymmärrystä vammaissosiaalityöstä
Heinonen on tutkijana Harkittua Vammaissosiaalityötä (HaraVa) -hankkeessa, joka tutkii vammaissosiaalityön harkintaa palvelun käyttäjien näkökulmasta. HaraVassa on mukana Lapin ja Itä-Suomen yliopistot sekä Kehitysvammaliitto. Hankkeen tavoitteena on tehdä näkyväksi vammaissosiaalityöhön sisältyvää harkintaa sekä lisätä ymmärrystä siitä, millaista on asiakaslähtöinen ja ammatillisesti hyvä harkinta vammaissosiaalityössä. Kehitysvammaliiton tehtävänä hankkeessa on tutkia vammaisten ihmisten kokemuksia siitä, miten harkinta vaikuttaa heidän itsemääräämisoikeutensa toteutumiseen.
HaraVan lisäksi Heinonen on mukana myös Tulevaisuutta luomassa -hankkeessa, jossa hän analysoi haastatteluaineistosta nousevia teemoja.
Tämän hankkeen tavoitteena on tukea vammaisten ja maahan muuttaneiden ihmisten selviytymistä ja toimintamahdollisuuksia meneillään olevassa COVID-19-pandemiatilanteessa ja muissa vastaavissa poikkeus- ja kriisitilanteissa.
Tärkeitä, mutta vähän tutkittuja aiheita
Molemmat edellä mainitut tutkimusaiheet ovat tärkeitä, mutta silti niitä on tähän mennessä tutkittu vain vähän.
”On todella arvokasta päästä kuulemaan, mitä palveluiden käyttäjät itse kertovat itsemääräämisoikeutensa toteutumisesta vammaissosiaalityön harkinnassa. Toivon mukaan pääsemme hankkeen kautta kehittämään vammaissosiaalityön käytäntöjä”, toteaa Heinonen HaraVa-hankkeeseen liittyen.
Tulevaisuutta luomassa -hankkeen kohderyhmänä ovat marginaalin marginaaliin jäävä joukko – henkilöt, jotka ovat sekä vammaisia että maahanmuuttajia.
”Tämä pieni joukko unohtuu helposti sekä vammaisten että maahanmuuttajien joukossa, joten on tärkeää nostaa esille heidän kokemuksiaan”, Heinonen korostaa.
Kirjoita kommentti