Asiakkaan itsemäärääminen on myös rakenteiden ja toimintakäytäntöjen asia

Kuntayhtymä Kårkulla vastaa ruotsinkielisten kehitysvammaisten ihmisten palveluista Suomessa. Siihen kuuluu 33 ruotsinkielistä ja kaksikielistä kuntaa. Kårkullassa painotetaan vammaisten ihmisten oikeutta elää mahdollisimman normaalia elämää yhdessä muiden kanssa. Lisäksi kuntayhtymässä uskotaan vahvasti siihen, että kaikilla ihmisillä on yhteiskunnalle ja yhteisölleen jotakin annettavaa.

Kårkullan arjessa vaikuttaa voimakkaasti kehitysvammaisten asumisohjelma, joka ohjaa valtakunnallisesti erityisesti asumispalvelujen kehittämistä ja toteutusta. Viime syksynä asumisohjelman toteutus otti organisaatiossa jättiharppauksen eteenpäin. Kemiöön ja Paraisille valmistui kaksi uutta avohuollon yksikköä, joihin muutti yhteensä 11 laitoksessa asunutta henkilöä. Asiakkaiden mukana muutti myös merkittävä määrä henkilökuntaa.

Työvuorosuunnittelua asiakkaiden ehdoilla

Työvuorosuunnittelu ja henkilökunnan resursointi ovat asioita, jotka monen muun asian ohella vaikuttavat keskeisesti asiakkaiden itsemääräämisen toteutumiseen. Kårkullassa työvuorosuunnittelua ohjaavat ensisijaisesti asiakkaiden tarpeet. Keskeinen tavoite on kohdentaa resurssit sinne missä niitä eniten tarvitaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi asumispalveluissa työvuorot painottuvat ilta-, viikonloppu- ja yötyöhön.

”Asiakkaat eivät ole päivisin kotona, vaan heillä on tekemistä kodin ulkopuolella. Kotona ei tapahdu päiväaikaan mitään – eikä pidäkään tapahtua, koska mitään ei tehdä ilman asiakkaita vaan yhdessä heidän kanssaan”, linjaa aluejohtaja Clara Kronqvist-Sundström.

”Jos asiakas jääkin kotiin, vaikkapa sairastumisen vuoksi, asia järjestetään tapauskohtaisesti. Haluamme kohdistaa resurssit asiakkaiden aktiiviseen aikaan eli iltoihin ja viikonloppuihin. Tavoitteenamme on mahdollistaa asiakkaiden aktiivinen elämä ja huolehtia siitä, että esimerkiksi tapahtumiin osallistuminen ei kaadu henkilökunnan puutteeseen”, jatkaa palvelujohtaja Miia Lindström.

Kårkullalla on palveluvalikoimissaan sekä asumispalveluja että työ- ja päivätoimintaa. Päivätyöstä kiinnostuneet työntekijät työskentelevät pääsääntöisesti työ- ja päivätoiminnassa.

”Asumisen puolella ei voi työskennellä päiväpainotteisesti, paitsi ehkä osa-aikaisesti tilanteessa, jossa jonkun asiakkaan tarve sitä vaatii. Ne työntekijät, jotka haluavat tehdä päivätyötä, hakeutuvat työ- ja päivätoimintaan”, kuvailee Kronqvist-Sundström.

Työvuorosuunnittelusta vastaavat esimiehet. Asiakkaiden tarpeiden ohella he huomioivat henkilökunnan toivomukset ja henkilökohtaiset elämäntilanteet. Lopuksi palapeli nivotaan kaikkien kannalta mahdollisimman toimivaksi kokonaisuudeksi. Työvuorosuunnittelun näkökulmasta haasteellisimpia ovat aamuvuorot asumispalvelujen puolella.

”Koska asumisessa ei ole päivällä henkilökuntaa, ei ole järkevää ottaa aamuisin sisään toista työntekijää yövuorolaisen lisäksi, vaikka tarvetta voisi ollakin. Jaetut päivävuorotkaan eivät ole paras mahdollinen ratkaisu, mutta niitäkin käytetään tarvittaessa. Jaetussa päivävuorossa työntekijä tulee hetkeksi aamuvuoroon, on välillä vapaalla ja palaa taas iltapäivällä töihin”, kuvailee Kronqvist-Sundström.

Joustavaa ja monipuolista työtä

Organisaatiossa sekä asiakkaita että työntekijöitä kannustetaan aktiiviseen elämänmenoon. Tapahtumat ja palveluyksiköiden ulkopuoliseen toimintaan osallistuminen tuovat mielekkyyttä ja vaihtelua paitsi asiakkaiden arkeen myös työntekijöiden työhön.

Kuntayhtymässä suhtaudutaan joustavasti myös työvuorojen sisältöön ja työtehtäviin. Työntekijät liikkuvat sujuvasti asumispalvelujen ja työ- ja päivätoiminnan välillä, tarvittaessa jopa saman työvuoron aikana. Sama työntekijä, joka on avustanut asiakasta työ- ja päivätoiminnassa, saattaa lähteä asiakkaan mukana kotiin ja jatkaa työvuoronsa loppuun asumispalvelujen puolella.

Joustavat työajat ja monipuoliset työtehtävät ovat sopineet työntekijöille, vaikka ne toisinaan vaativatkin heiltä venymistä.

”Asumisen puolella yövuoro on jopa 15-tuntinen. Sama työntekijä, joka auttaa asiakasta iltatoimissa, on myös aamulla herättämässä. Tämä malli tuntuu rauhoittaneen asiakkaita. Henkilökunta puolestaan saa tällä järjestelmällä pidemmät yhtäjaksoiset vapaat, kertoo Lindström.

Asumisyksikössä yövuorossa olevalla työntekijällä on oikeus nukkua työvuoronsa aikana. Kronqvist-Sundström pitää tätä järjestelmän toimivuuden kannalta ratkaisevana tekijänä.

”Minkä ihmeen takia joku valvoisi terveiden ihmisten kanssa? Sehän vain häiritsee nukkuvia asiakkaita. Olemme havainneet, että asiakkaat nukkuvat paremmin, kun henkilökuntakin nukkuu. Järjestelmä on ollut meillä käytössä jo yli 45 vuotta, eikä mitään vakavaa ole tapahtunut”, arvioi Kronqvist-Sundström.

”Monessa organisaatiossa on käytössä niin sanottu aktiivinen yö, josta maksettava palkka on tietysti korkeampi. Meillä yövalvontaa käytetään vain jos jonkun asiakkaan tarve sitä vaatii”, valottaa Lindström.

Itsestäänselvyys järjestelmä ei ole, vaan siitä on laadittu erillinen alueellinen työehtosopimus, joka uusitaan säännöllisin väliajoin. Järjestelmä on kuitenkin koettu käytännössä niin toimivaksi, että henkilökunta on halunnut pitää siitä kiinni.

Muutos tehdään yhdessä

Henkilökunta on vuosien saatossa tottunut työskentelemään joustavasti. Muutosten läpivienti on harvoin täysin mutkatonta, mutta hyvällä yhteisellä suunnittelulla ja toteutuksella päästään jo pitkälle.

”Meillä keskustellaan paljon ja haetaan yhteisymmärrystä asioihin. Lopulta palaamme aina siihen, että teemme tätä työtä asiakkaiden tarpeista lähtien, henkilökunnan tarpeita unohtamatta. Muutokset tuntuvat varmasti joka paikassa ja lähes poikkeuksetta vaikeilta etukäteen. Havainnot muutosten hyvistä vaikutuksista tulevat vasta myöhemmin, kuvailee Lindström.

Kårkullassa panostetaan voimakkaasti myös läheisten kanssa tehtävään yhteistyöhön. Konkreettinen esimerkki yhdessä tekemisestä olivat viime syksynä toteutetut asiakkaiden muutot.

”Pohdimme ketkä asiakkaat haluaisivat ja voisivat muuttaa. Asiasta keskusteltiin asiakkaiden, heidän omaistensa sekä henkilökunnan kanssa. Kun muuttajat olivat tiedossa, henkilökunta sai toivoa, missä he haluaisivat työskennellä ja haluavatko he kenties muuttaa tuttujen asiakkaiden mukana”, kertoo Lindström.

Sekä asiakkaat että omaiset ovat suhtautuneet muuttoihin hyvin. Taustalta löytyy paljon pohjatyötä, avointa tiedottamista, asioista keskustelemista sekä panostusta muuttojen valmistelutyöhön.

”Asiakkaat ovat arvostaneet kovasti uusia asuntojaan, sillä niissä on omat wc:t ja suihkut, joihin voi mennä silloin kun itse haluaa eikä kylpyhuonetta tarvitse jakaa kenenkään kanssa”, kertoo Kronqvist-Sundström.

”Omaiset ovat suhtautuneet hienosti. Kun kysyimme heiltä, voisiko teidän läheisenne muuttaa avopalveluihin, yllättävänkin moni vastasi kyllä. Toki olimme jo aiemmin käyneet läheisten kanssa läpi sitä, mistä kehitysvammaisten ihmisten asumisohjelmassa on kyse”, muistelee Lindström.

Itsemääräämisen tukeminen aina ajankohtaista

Itsemäärääminen ja sen tukeminen ovat kehitysvammaisten ihmisten palveluista puhuttaessa aina ajankohtaisia teemoja. Kårkullassa odotetaan, mitä valmisteilla oleva uusi itsemääräämisoikeuslaki tuo tullessaan.

”Itsemääräämisen tukeminen on tämän päivän keskeisin kysymys. Etenkin, kun uusi itsemääräämisoikeuslaki vahvistaa entisestään asiakkaan asemaa. Tehtävänämme on ensisijaisesti tukea asiakkaiden itsemääräämistä”, arvioi Lindström.

Kårkullassa tulevaisuuteen suhtaudutaan luottavaisesti. Organisaatiossa on jo pitkään tehty työtä sen eteen, että asiakkaiden itsemääräämistä rajoitettaisiin niin vähän kuin mahdollista. Eristyshuoneita organisaatiossa ei ole käytetty koskaan.

”Rajoittamisen sijaan yritämme aktivoida asiakkaita. Käymme yhdessä kävelyillä, menemme ja tulemme. Ylipäätään huolehdimme siitä, ettei elämä olisi pelkkää paikallaanoloa. Monet asiakkaat ahdistuvat siitä ja edelleen tulee niitä tilanteita, joissa joudutaan rajoittamaan. Toisaalta kehitysvamma-alalla saatetaan sortua myös yliaktivointiin. Esimerkiksi seniori-ikäisten kohdalla on hyväksyttävä se, että joku voi nauttia kaikkein eniten kotielämästä”, muistuttaa Kronqvist-Sundström.

Kårkullassa etsitään jatkuvasti keinoja, joilla asiakkaiden ja heidän läheistensä ääni saataisiin aiempaa paremmin kuuluviin kaikessa organisaation toiminnassa. Kuntayhtymässä toimii seitsemän asiakasraatia, ja uutena avauksena tuloaan tekevät myös omaisraadit. Tavoitteena on, että asiakkaat voisivat tulevaisuudessa aktiivisesti osallistua myös organisaation päätöksentekoon.

”Asiakasta on tärkeä kuulla. Lähtökohtana tulee olla se, että kehitysvammaisilla ihmisillä on oikeus tavalliseen elämään. Sen, mikä on normaalia sinulle ja minulle, tulisi olla normaalia myös kehitysvammaiselle ihmiselle”, painottaa Kronqvist-Sundström.

Kehitysvamma-ala kaipaa markkinointia ja monipuolista osaamista

Koulutetun työvoiman saaminen ei ole aina helppoa, etenkään, kun työkielenä on ruotsi. Tällä hetkellä tilanne Kårkullassa on kuitenkin hyvä. Organisaatio on pyrkinyt tarjoamaan työntekijöilleen vaihtelevia työtehtäviä ja joustavia työaikaratkaisuja. Lisäksi se on lähtenyt aktiivisesti etsimään uusia kumppanuuksia työntekijöiden saamiseksi kehitysvamma-alalle ja organisaation palvelukseen.

”Teemme yhteistyötä muun muassa oppilaitosten kanssa. Meidän täytyy olla organisaationa avoimia ja osallistua esimerkiksi ammattikoulujen rekrytointimessuille. Alaa pitäisi myös mainostaa enemmän. Työ on erittäin monipuolista ja kiehtovaa, mutta ei siitä välttämättä monikaan edes tiedä”, pohtii Lindström.

Organisaatiossa on havaittu myös, että niin sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden kuin lääkäreidenkin opinnot tarjoavat hyvin vähän tietoa kehitysvammaisuudesta ja kehitysvamma-alan työstä.

Miten alaa sitten pitäisi markkinoida? Mikä tekee alasta houkuttelevan?

”Tämä on mielenkiintoista työtä. Tuemme ihmisiä tavallisessa arkielämässä ja arvelisin, että työtä saa tehdä aika rauhassa verrattuna esimerkiksi sairaalan potilastyöhön. Yksilön huomiointi on aivan eri tavalla mahdollista, eikä työ ole niin suorite- ja toimenpidekeskeistä. Saa tehdä asiakkaan kanssa yhdessä, hänen ehdoillaan. Ala on hyvin moninainen, se tarjoaa myös haasteita niistä kiinnostuneille”, arvioi Lindström.

”Täytyy uskaltaa sen kynnyksen yli. Vasta sitten voi huomata, kuinka kiinnostavaa työ on. Tästä syystä meillä on paljon nuoria avustamassa vapaa-ajan toiminnassa. He tutustuvat työhön, tulevat kesälomansijaisiksi ja parhaimmillaan löytävät tästä oman alansa. Kesäisin tarjoamme 10 nuorisopaikkaa 15-18-vuotiaille nuorille, jotta he pääsevät tutustumaan työhön. Monet ovat kiinnostuneita myös oppisopimusmahdollisuudesta”, jatkaa Kronqvist-Sundström.

Organisaatiossa toivottaisiin parempia mahdollisuuksia palkata myös muita kuin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia.

”Tarvitsisimme myös muiden alojen osaajia, esimerkiksi artesaaneja työskentelemään käsillä tekemisestä kiinnostuneiden asiakkaiden kanssa. Tämä toisi asiakkaille paljon uusia mahdollisuuksia”, visioi Lindström.

”Trendi on mennyt siihen suuntaan, että vain sosiaali- ja terveysalan koulutus kelpaa. Pitäisi löyhentää kriteereitä niin, että saataisiin oikeat ihmiset oikeaan paikkaan, olipa se koulutus sitten mikä tahansa”, pohtii Kronqvist-Sundström.

Entäpä toimisiko yhdistelmä? Jos kiinnostuksenkohteet asiakkaiden kanssa osuvat yksiin, voisivat työssä yhdistyä niin sosiaali- ja terveysalan osaaminen kuin työntekijän henkilökohtaiset mielenkiinnonkohteetkin. Kehitysvamma-alan työ on monipuolista ja kiinnostavaa, mutta se kaipaa ansaitsemaansa huomiota, jotta alalle soveltuvaa työvoimaa riittää myös tulevaisuudessa.