Tuttua ja turvallista
Ikääntyneille muistisairaille kehitysvammaisille henkilöille on tärkeää, että oma asuinympäristö on tuttu ja turvallinen. Turvallisuutta lisäävät ratkaisut asumisyksiköissä ovat halpoja ja helposti toteutettavia.
Pohjois-Savossa viime vuoteen saakka toiminut Muistikka-hanke nosti esiin muistisairaiden kehitysvammaisten ihmisten erityistarpeet.
Hankkeessa kehitetiin toimintamalli kehitysvammaisten henkilöiden muistisairauksien tunnistamiseen. Muistikka tuotti infomateriaalia sekä työkaluja muistioireiden tunnistamiseen ja seuraamiseen arjessa. Sen toiminta kohdistui ikääntyviin kehitysvammaisiin henkilöihin, joilla on muistiongelmia.
Kuopiossa sijaitsevassa Puijonsarven palvelukodissa hankkeesta saaduista opeista on ollut paljon hyötyä. 24 asukkaan muodostamassa asumisyksikössä on kaksi yli 60-vuotiasta asukasta ja seitsemän asukkaista on jo yli 65-vuotiaita. Kyseessä ei kuitenkaan ole erityisesti ikääntyneille asukkaille tarkoitettu yksikkö, vaan asukkaat ovat aikoinaan nuorina muuttaneet 25 vuotta sitten toimintansa aloittaneeseen palvelukotiin ja jääneet niille sijoilleen. Vuosien kuluessa ikääntymiseen liittyvät ilmiöt, kuten muistihäiriöt ovat yleistyneet asukkaiden keskuudessa.
Tavaramäärä vähemmäksi, reitit selviksi
Useilla ikääntyneillä asukkailla on rajoitteita liikkumisessa. He tarvitsevat apunaan rollaattoria. Siksi huoneiden välillä olevat kynnykset on poistettu, ympärillä olevaa tavaramäärää on vähennetty eikä lattioilla ole kulkemista häiritseviä, helposti ryttyyn meneviä mattoja. Myös mattojen kuvioinnilla on merkitystä osalle muistihäiriöisistä ihmisistä.
”Levoton maton kuviointi voi muistisairaille olla pahasta. Samoin, jos vaalealla lattialla on tumma matto, muistisairas voi hahmottaa sen monttuna lattiassa ja pelkää kulkea maton yli”, kuvailee ohjaaja Elisa Karppinen.
Myös oven karmien ja seinien väreissä on huomioitu sekä värien rauhoittavuus että kontrastit, jotka helpottavat huononäköisten hahmottamiskykyä. Palvelukodin asuintilojen seinissä on käytetty rauhoittavaa sinistä väriä tai kontrastivärinä punaista, sillä punainen väri on helppo havaita ja näön heikentyessä punaisen värin näkeminen säilyy pisimpään.
”Meillä on kiinnitetty ikkunoiden heijastukseen huomiota esimerkiksi verhoilla, sillä muistisairas säikähtää usein omaa kuvaansa”, lisää ohjaaja Ritva Heikkinen.
Vaativaa työtä
Muistisairaiden kehitysvammaisten henkilöiden kanssa työskentely on paljon vaativampaa kuin työskentely ei-muistisairaiden kanssa. Se vaatii työntekijöiltään hieman erilaista työotetta kuin tavallisesti. Toisinaan ohjaajat saattavat jopa kokea riittämättömyyden tunteita moninaisten haasteiden edessä siitäkin huolimatta, että kehitysvammayksiköissä on henkilökuntaa enemmän kuin vanhuspalveluissa yleensä.
”Pyrimme siihen, että muistisairaan asukkaan kanssa tehtävät hoitotoimenpiteet tehdään alusta loppuun ilman keskeytyksiä ja huoneesta poistumista, sillä muutoin muistisairas asukas hätääntyy, mihin ohjaaja katosi. Muistisairaiden asukkaiden kanssa työskentelyyn kuluu paljon tavallista enemmän aikaa, jos heillä ei enää ole jäljellä omaa osaamista esimerkiksi pukemisessa. Turvattomuus ja hätääntyminen ovat aina läsnä, kun muisti ei toimi”, kertoo Karppinen.
”Kuitenkin yritämme mahdollisimman pitkään pitää yllä kuntouttavaa työotetta, jos vain asukas pystyy itse edes jotain tuttua ja turvallista edelleen tekemään”, jatkaa ohjaaja Tiina Räty.
Jatkuvaa havainnointia
Kehitysvammaisten ihmisten muistisairaudet ovat lisääntymään päin ja niiden löytämiseksi on käytössä monia erilaisia keinoja.
”Asukkaiden päivittäisen toimintojen havainnointi ja ylöskirjaus sekä tiedottaminen työyhteisössä auttaa havaitsemaan mahdollisia muutoksia asukkaan käytöksessä”, sanoo ohjaaja Tommi Heikkinen.
Yksikössä tehdään myös asukkaiden toimintakykyä mittaavia testejä puolen vuoden välein. Käytössä on ollut muun muassa Muistikka-hankkeen tuottamia testejä ja juuri hiljakkoin yksikössä otettiin käyttöön myös uusi RAI-ID -testi.
Jos muistisairaus havaitaan, yksiköstä otetaan yhteys lääkäriin mahdollisen lääkityksen aloittamiseksi. Toisaalta potilaan kokonaishyvinvoinnin kannalta lääkityskään ei välttämättä ole aina oikea ratkaisu, varsinkin kun lääkitys, joka sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle.
”Kahdelle asukkaallemme aloitettiin lääkitys, mutta he menivät siitä vain pahempaan kuntoon. Kun lääkitys lopetettiin, molempien kunto parani, joten lääkitys ei aina toimi. Vaikka lääkitys auttaisi muistisairauteen, asukkaan muu toimintakyky voi kärsiä, niin että lopputulos on entistä huonompi”, valaisee palvelukodin johtaja Minna Tuomi.
Tällä hetkellä yksikössä asuu kolme diagnoosin saanutta muistisairasta asukasta, mutta heistä vain yhdellä on lääkitys. Näillä näkymin he tulevat asumaan samassa kodissa loppuun asti, sillä Puijonsarven palvelukodissa on myös mahdollisuus saattohoitoon.
Kirjoita kommentti