Selkokirjailija on kirjailija ja selkokirja on kirja
Kehitysvammaliiton Opike-yksikön julkaisema teos Sukella selkokirjaan jatkaa Kehitysvammaliiton selkokieltä käsittelevien tietokirjojen sarjaa. Uusin teos porautuu selkokieliseen kaunokirjallisuuteen.
Aikaisemmin selkokieltä on käsitelty muun muassa vuonna 2015 ilmestyneessä Leealaura Leskelän ja Auli Kulkki-Niemisen kirjoittamassa Selkokirjoittajan tekstilajit -kirjassa, jossa selkotekstejä tarkastellaan ja ohjeistetaan tekstilajeittain. Leskelältä ilmestyi myös vuonna 2019 Selkokieli – Saavutettavan kielen opas, jossa esiteltiin kaunokirjallisuutta vain lyhyesti.
Ari Sainiolta ilmestyi vuonna 2022 Avaimet selkokieleen, jossa käsiteltiin selkokieltä tietoteksteissä.
”Sukella selkokirjaan -teos sen sijaan keskittyy pelkästään selkokieliseen kaunokirjallisuuteen, josta ei ole ollut omaa kirjaa. Yhdessä Avaimet selkokieleen ja Sukella selkokirjaan kattavat varsin laajan osan selkokielen käytöstä”, toteaa Ari Sainio, joka on toinen teoksen kirjoittajista.
Sainio on selkokielen asiantuntija ja kirjailija, joka on mukauttanut ja kirjoittanut lukuisia selkokirjoja. Nykyisin eläkkeellä oleva Sainio työskentelee edelleen satunnaisesti selkokielen parissa.
”Olin pohtinut tätä aihetta jo pitkään, mutta nyt avautui mahdollisuus ryhtyä toimeen kirjan aikaansaamiseksi. Pyysin Ella Airaksista mukaan tähän hankkeeseen, koska hänellä on paras tieto selkokirjallisuuden nykytilanteesta Suomessa”, toteaa Sainio.
”Minun ei tarvinnut miettiä sekuntiakaan, kun Ari pyysi minua mukaan, sillä olen Arin tavoin miettinyt pitkään, että tällaista kirjaa tarvitaan”, sanoo Airaksinen, joka on toinen kirjan kirjoittajista. Hän työskentelee Kehitysvammaliiton Selkokeskuksessa asiantuntijana erityisalueenaan selkokirjallisuus.
Työn edetessä tekijöille muodostui selkeä työnjako. Airaksinen keskittyi enemmän selkokielen teoriaan ja kirjoittamisen ohjeisiin, Sainio puolestaan paneutui eri kirjallisuuden lajeja käsitteleviin teemalukuihin.
Kiinnostus selkokirjoja kohtaan kasvanut
”Nyt oli hyvä aika tehdä tämä kirja, sillä kiinnostus selkokielisiä kirjoja kohtaan on kasvanut ja niitä myös tarvitaan yhä enemmän. Myös selkokirjailijoita sekä selkokirjojen kustantajia on tullut pikkuhiljaa lisää. On tärkeää, että selkokirjojen tekemisestä kiinnostuneet voivat teoksemme avulla saada tietoa siitä, mitä selkokirjoittaminen vaatii. Teoksessa annetaan muun muassa ohjeita siitä, kuinka kirjoittaa hyvä selkokirja”, luonnehtii Airaksinen.
Kirjoittajat pyrkivät valitsemaan teokseen erilaisia kirjallisuuden tyylilajeja mahdollisimman monipuolisesti, myös sellaisia, joita esiintyy kirjallisuudessa harvemmin.
”Esimerkiksi runoja on julkaistu selkokielellä melko vähän. Toivottavasti teoksemme innoittaa kirjoittajia tuottamaan enemmän myös selkokielistä runoutta”, Airaksinen toteaa.
Teoksessa käsitellään eri tyylilajeja varsin kattavasti myös ajallisesti.
”Kirjaan otettujen esimerkkitekstien kautta on mielenkiintoista havaita, kuinka selkokieli on käsitetty eri aikoina”, mainitsee Sainio.
Selkokirjallisuudella on paikkansa kirjallisuuden kentässä
Selkokieli on edelleen marginaalissa, vaikka sen käyttö on yleistymässä.
”Selkokirjallisuuden ei ole tarkoituskaan olla valtavirtaa. Selkokirja on sopiva vaihtoehto etenkin sellaisille henkilöille, joilla on vaikeuksia lukea yleiskielistä kirjallisuutta. Siksi selkokirjallisuudella on oma tärkeä paikkansa kirjallisuuden kentässä”, Sainio määrittelee.
Erityisesti kouluissa selkokirjallisuus on käynyt koko ajan tarpeellisemmaksi lasten ja nuorten lukutaidon heikkenemisen vuoksi. Selkokirjat auttavat omalta osaltaan lukutaidon vahvistamisessa.
”Viime aikoina useampi opettaja on kertonut minulle, että selkokirjojen lukeminen on innostanut heidän oppilaitaan lukemaan myös yleiskielisiä kirjoja, vaikka aiemmin lukeminen ei ole innostanut lainkaan. Toisinaan selkokirjat voivat olla portti yleiskielisten kirjojen maailmaan”, toteaa Airaksinen.
Maahanmuuttajataustaisten nuorten heikko lukutaito huolestuttaa
Tuoreiden tutkimusten mukaan erityisesti ensimmäisen polven maahanmuuttajataustaisista nuorista peräti 61 prosentilla on heikko lukutaito ja toisenkin polven maahanmuuttajataustaisilla 31 prosenttia lukee heikosti.
”Nämä ovat hyvin huolestuttavia lukuja. Selkokirjat eivät ole ainoa ratkaisu ongelmaan, mutta ne ovat yhä tärkeämpi keino auttaa maahanmuuttajataustaisia lapsia ja nuoria lukemaan oppimisessa. Suomi on lukemisesta ja lukutaidosta riippuvainen yhteiskunta. Ilman lukutaitoa täällä ei pärjää ja syrjäytyminen ja yhteiskunnan ulkopuolelle jääminen on vakava uhka”, Sainio painottaa.
Selkokirjojen kustantamisessa selkokirjallisuuden valtionavustus on ensisijaisen tärkeä, sillä selkokirjojen painosmäärät ovat pieniä. Selkokirjoille on kuitenkin hyvin suuri tarve. Tällä hetkellä selkokirjoja ilmestyy vuodessa noin 30 nimikettä, ja kouluissa on huutava pula sekä selkokirjoista että selkokielisistä oppimateriaaleista.
Selkokirjat ovat yhdenvertainen osa kirjallisuuden kenttää
Sukella selkokirjaan on hyvä tietolähde esimerkiksi selkokirjojen kirjoittajille, kustantamoille, opettajille, jotka käyttävät selkokirjoja työssään, kirjastojen henkilökunnalle, opiskelijoille ja selkokielen tutkijoille, ja ylipäänsä kaikille, jotka tekevät töitä lukemisen ja lukutaidon parissa.
”Tällä kirjalla on tosi laaja kohderyhmä ja varmasti jokainen saa siitä jotain”, Airaksinen vakuuttaa.
”Selkokirjat ovat yhdenvertainen osa kirjallisuuden kenttää. Selkokielellä voi kirjoittaa kirjoja aivan samalla tavoin kuin yleiskielellä tai esimerkiksi murteella. Ei riitä, että kirjoittaja hallitsee selkokielen kirjoittamisen periaatteet. Hänen täytyy myös osata kirjoittaa teos kiinnostavasti ja tarjota lukijalle elämys. Myös kirjallista lahjakkuutta tarvitaan”, hän jatkaa.
”Selkokirjailija on kirjailija ja selkokirja on kirja”, vahvistaa Sainio.
Kirjoita kommentti