Ihmisarvoa elämään

Tutut kasvot ilmestyivät eilen yllättäen television ruutuun. Sami, Pertti, Toni ja Kari vetivät minut mukaansa Kovasika-elokuvan pariin. En muista, kuinka monta kertaa olen katsonut tuon elokuvan, mutta katsomiskerroista huolimatta se antaa aina uutta ajateltavaa ja palauttaa minut niiden tärkeiden asioiden äärelle, joiden eteen me vammaisalan toimijat teemme töitä yhdessä kokemustoimijoiden kanssa. Pertti Kurikan Nimipäivät (PKN) oli ilmiö, jonka sanoma ei unohdu, vaikka punkbändi lopetti toimintansa jo joitakin vuosia sitten.

”Mä tarviin vähän kunnioitusta, ihmisarvoa elämään”, julistaa Pertti Kurikka. Tässä sanoituksessa on kerrottuna kaikki se, minkä ääreen jokaisen pitäisi pysähtyä ihan joka päivä. Ihmisarvo on loukkaamaton. Sitä on kunnioitettava ja suojeltava. PKN kertoo sen konkreettisesti ja oman kokemuksensa kautta.

Liian moni joutuu tänäkin päivänä kokemaan syrjintää, ihmisarvoa loukkaavaa käytöstä tai osattomuutta. Osattomuuden kokemus lamauttaa ja osaton ihminen on syrjäytymisvaarassa tai kokee itsensä syrjäytetyksi. Osallisuuden kokemus on keskeinen osa hyvinvointiamme. PKN otti kantaa monissa sanoituksissaan juuri näihin peruskysymyksiin.

Tämän Ketjun teemana on elämää koronan jälkeen. Korona on omalta osaltaan vaikuttanut vammaisten ihmisten osattomuuteen, yksinäisyyteen ja palvelujen saatavuuteen. Koronan välittömiä vaikutuksia, kuten toimintojen sulkuja ja rajoituksia, on purettu, ja samalla on myös kehitetty uusia toimintamalleja. Pitkäkestoisista vaikutuksista emme vielä tiedä, koska valitettavasti ne alkavat näkyä myöhemmin ja seurantatutkimukset ovat vasta käynnissä.

THL julkaisi keväällä asiantuntija-arvion, jonka mukaan hyvinvointiin liittyvät epäsuotuisat vaikutukset, kuten yksinäisyyden lisääntyminen, sosiaalisten kontaktien vähyys sekä huolet omasta ja läheisen koronatartunnasta, ovat olleet koronaepidemian aikana yleisempiä toimintarajoitteisilla ja vammaisilla henkilöillä kuin muulla väestöllä. Vaikutukset korostuvat erityisesti vaikeavammaisilla henkilöillä, jotka saavat henkilökohtaisen avun palveluja itsenäisen elämän mahdollistamiseksi.

Lokakuun alussa julkaistu Sosiaalialan lääketieteen aikakauslehti keskittyy käsittelemään koronaepidemian yhteiskunnallisia vaikutuksia. Lehdessä on myös kerrottu koronapandemian ja sen rajoittamistoimien vaikutuksista toimintarajoitteisten ihmisten elämään. Artikkelin mukaan yksinäisyys, univaikeudet, huolet tartunnasta ja palveluiden saannista sekä heikentynyt taloudellinen tilanne korostuivat toimintarajoitteisten ihmisten arjessa. Koronapandemia uhkaa lisätä toimintarajoitteisten ihmisten eriarvoisuutta. Yhteenvedossa todetaan, että toimintarajoitteisten ihmisten oikeudet ja tarpeet on otettava paremmin huomioon vastaavanlaisissa kriisitilanteissa. Luotettavaan tietoon perustuvat toimintaohjeet auttaisivat kuntia yhdenvertaisuuden edistämisessä.

Nyt jos koskaan on oikea hetki nostaa esille vammaisten ihmisten yhdenvertaisuus palvelujen saatavuuden ja jatkuvuuden turvaamiseksi. Tulevat hyvinvointialueet ovat paljosta vastuussa. Aluevaaleilla valittavien valtuutettujen on syytä muistaa myös PKN:n viesti: ”Mä tarviin vähän kunnioitusta ja ihmisarvoa elämään”.

Tämä pääkirjoitus on viimeinen kirjoitukseni Ketjun päätoimittajan roolissa ennen eläkkeelle siirtymistä. Lämpimät kiitokset teille lukijoille, jäsenillemme, alan työntekijöille, Ketjun kautta tarinansa kertoneille ja lehden toimitukselle. Ilman tarinoitanne, mielipiteitänne ja tietojanne Ketjua ei olisi. Tarinankerronta jatkuu uuden päätoimittajan ja toimituksen osaavissa käsissä. Pysykää siis Ketjun kanavilla ja hyvien juttujen äärellä.