Selkokieli lakiin

Työpöydälläni on kommentointia odottava lakiesitys, sähköpostiin kilahtaa hankehakemus, jonka deadline on käsillä ja mielenkiintoista uutta tietoa on saatavilla hetken kuluttua alkavassa tapaamisessa. Tärkeää informaatiota on tarjolla mutta ähky uhkaa. Mitäpä jos lakiesitys olisi kirjoitettu hyvällä yleiskielellä vailla mutkikkaita rakenteita, hankehakemuksesta olisi tiivistelmä selkokielellä ja tulevassa tapaamisessa välttäisimme erikoisalojen sanastoa. Helpottaisiko informaatiotulva, välttäisimmekö turhautumisen ja väärinymmärrykset, säästyisikö aikaa ja resursseja?

Tiedämme, että jatkuva informaation tulva ja yhteiskuntamme monimutkaisuus kuormittavat ja vaikuttavat haitallisesti toimintakykyymme. Tilanne on entistä haastavampi, jos arjessa selviytymistä ja yhteiskuntaan osallistumista haittaa syystä tai toisesta johtuva kielitaidon puute. Näissä tilanteissa selkokielellä on ratkaiseva merkitys.

Selkokielen tarvitsijoiden määrä on kasvanut voimakkaasti. Uusimman tarvearvion mukaan selkokieltä tarvitsee Suomessa 650 000-750 000 henkilöä (11-14 % väestöstä). Kasvavan tarpeen myötä tietoisuus selkokielestä ja sen mahdollisuuksista on tavoittanut yhä useamman tahon. Vain harvoin tapaan nykyään ihmisiä, jotka eivät jollakin tasolla tietäisi selkokielestä. Monet heistä kertovat kuuntelevansa automatkoilla radion selkouutisia, katsovansa televisiosta selkouutisia tai kertovat nähneensä selkokielisen esitteen tai verkkotekstin.

Samanaikaisesti selkokielen kehittäminen on ottanut isoja askelia. Hiljattain on julkaistu uusi teoriakirja, selkokielen tarvearvio, selkokielen mittari ja toimenpideohjelma. Selkokielen neuvottelukunnan laatiman toimenpideohjelman tavoitteena on antaa suuntaviivat Suomen selkotoiminnalle. Ohjelmassa otetaan kantaa selkokielen asemaan ja resursointiin, selkokieltä tarvitsevien ihmisten yhdenvertaisuuden edistämiseen, tutkimukseen ja kehittämiseen, selkokieliseen mediaan ja selkokirjallisuuteen. Toimenpideohjelma on kunnianhimoinen ja laaja, niin kuin sen pitääkin olla, jos haluamme asioiden muuttuvan.

Selkokielen tutkimuksen edistämiseksi on perustettu Klaara, selkokielen tutkimuksen verkosto, Helsingin yliopiston humanistiseen tiedekuntaan. Tämä verkosto tarjoaa selkokielen tutkijoille ja käyttäjille mahdollisuuksia verkostoitumiseen ja kohtaamiseen. Kuluneen kevään aikana Klaara-verkosto on järjestänyt sarjan työpajoja, joissa selkokieltä on tarkasteltu eri näkökumista. Olen seurannut työpajojen antia muun muassa yhteenvetojen ja käytyjen keskustelujen kautta. Olen entistä vakuuttuneempi selkokielen tutkimushankkeiden tarpeellisuudesta ja toivon hartaasti rahoitusta eri hankkeille.

Tietoisuus selkokielestä on lisääntynyt. Aiheesta on tehty uusia julkaisuja, mittareita, tutkimuksia sekä toimenpideohjelmia. Tällä hetkellä selkokieli on mainittu hallituksen esityksessä laiksi julkisten palveluiden järjestämisestä, ehdotetun lain perusteluosassa. Paljon on tehty, mutta nämä toimenpiteet ja kirjaukset eivät vielä riitä takaamaan kielellisesti syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten osallisuutta ja oikeutta saada tietoa ymmärrettävässä muodossa. Tämän vuoksi olemme yhdessä selkokielen neuvottelukunnan kanssa asettaneet tavoitteeksi saada selkokieli lainsäädäntöön. Tavoitteemme on, että tulevassa hallitusohjelmassa on kirjaus: Selkokielen asemaa yhteiskunnassa tulee vahvistaa säätämällä siitä lainsäädännössä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitsemme laajaa yhteistyötä ja vaikuttamista eri tahoilla.