DigiLukiseula tunnistaa lukivaikeusriskin

Lukivaikeus eli dysleksia on lukemisessa tai kirjoittamisessa ilmenevää vaikeutta, joka ilmenee lukemisen epätarkkuutena, hitautena tai molempina sekä vaikeutena kirjoittamisessa, etenkin oikeinkirjoituksen pulmina. Vaikeutta voi myös olla sekä lukemisessa että kirjoittamisessa. Suomen kielessä erityisesti lukemisen hitaus on tyypillinen lukivaikeuteen liittyvä piirre. Lukivaikeutta arvioidaan olevan noin 5-10 prosentilla väestöstä. Lukivaikeus on periytyvää, mikä tarkoittaa sitä, että jos lähisuvussa esiintyy lukivaikeutta, lapsella on moninkertainen riski lukivaikeuteen. Kun lukemisen vaikeus pitkittyy, sen vaikutukset voivat heijastua myös hyvinvointiin ja opintomenestykseen. Oppimisen vaikeudet itsessään lisäävät riskiä syrjäytyä jatko-opinnoista ja työelämästä. Lukemisen pulmien jatkuminen aikuisikään saakka näyttää heikentävän psykososiaalista hyvinvointia, joka näkyy muun muassa masennuksen oireina, matalampana itsetuntona ja vähentyneempänä sosiaalisena toimintana.

Nivelvaiheet aiheuttavat katkoksia

Lukivaikeuksien tunnistaminen on tärkeää, jotta seurannaisvaikutuksia voidaan ennaltaehkäistä. Seulonnalla pyritään löytämään ne opiskelijat, joilla on riski lukemisen ja/tai kirjoittamisen vaikeuksiin, ja joiden kohdalla on siten vaara esimerkiksi opintojen keskeytymiseen. Nivelvaiheessa tapahtuva siirtymä peruskoulusta toiselle asteelle aiheuttaa usein katkoksia tiedonkulkuun, joten on perusteltua, että toiselle asteelle siirtyvät opiskelijat seulotaan lukivaikeusriskin löytämiseksi. Seulontatulosten perusteella riskiryhmään kuuluville opiskelijoille tehdään tarkempi yksilöllinen arviointi. Tunnistamisen tärkein tehtävä on löytää tukea tarvitsevat opiskelijat, jotta heitä voidaan tukea heidän opinnoissaan. Tukitoimia ovat esimerkiksi lisäaika kokeissa ja tehtävien palautusajoissa. Usein jo se, että vaikeus tunnistetaan, toimii korjaavana kokemuksena vaikeuden kanssa jo mahdollisesti pitkään kamppailleelle. Suojaavana tekijänä voidaankin pitää ympäristön, eli läheisten aikuisten (esimerkiksi vanhemmat ja opettajat) ja vertaisten, tarjoamaa sosiaalista tukea. Ympäristön tarjoamalla sosiaalisella tuella tarkoitetaan vaikeuden ymmärtämistä, pulmien sanoittamista ja läsnä olemista.

Seulominen työlästä

Lukivaikeusriskin tunnistamiseen toisella asteella on pitkään käytetty Lukivaikeuksien seulontamenetelmä nuorille ja aikuisille -testistöä (Holopainen, Kairaluoma, Nevala, Ahonen & Aro, 2004). Menetelmä on ainoa standardoitu menetelmä, jolla lukivaikeusriskiä voidaan tunnistaa toisella asteella. Standardointi tarkoittaa sitä, että menetelmän tehtävät on perusteltu tutkimuksella ja niillä on riittävä viiteaineisto. Tällöin yksittäisen opiskelijan saamaa tulosta jostain tehtävästä voidaan arvioida suhteessa ikätasoon, eli siihen, millaisen tuloksen tehtävästä suurin osa ikäryhmästä on saanut. Menetelmän haasteena on kuitenkin ollut seulonnan työläys; tehtävien korjaamiseen, pisteyttämiseen ja tulosten koontiin kuluu huomattava määrä erityisopettajan työtunteja. Tällöin tukitoimien aloittaminen viivästyy ja itse tuen tarjoamiselle jää vähemmän aikaa.

Digitaalinen lukivaikeuksien seulontamenetelmä on verkossa käytettävä, selainpohjainen arviointiväline. Menetelmä sisältää omat käyttöliittymät tutkijoille, opettajille ja opiskelijoille. Menetelmällä voidaan arvioida lukemisen nopeutta ja tarkkuutta, kirjoittamisen tarkkuutta sekä luetun ymmärtämistä. Luetun ymmärtäminen ei sisälly lukivaikeuden määritelmään, mutta luetun ymmärtämisen vaikeudet ovat usein seurannaisvaikutusta lukivaikeudesta. Lisäksi menetelmässä on opintoihin liittyvä kysely, jolla kartoitetaan muita lukivaikeuteen liittyviä riskitekijöitä, aiemmissa opinnoissa koettuja vaikeuksia, saatua tukea sekä opiskeluun liittyvää motivaatiota. Digitaalisella seulontamenetelmällä lukivaikeuksien tunnistaminen on tehokkaampaa, koska työläs ja aikaa vievä tarkastusprosessi jää pois ja tehtävien tulokset ovat heti käytettävissä.

Digitaalisen lukivaikeuksien seulontamenetelmän valmistamiseen liittyvää tutkimusta tehdään parhaillaan Niilo Mäki Instituutissa ja tehtävien normitusta varten on kevään aikana kerätty laaja viiteaineisto. Tarkoituksena on valmistaa opettajien työtä helpottava, tehokas ja nopeakäyttöinen lukivaikeuksien seulontamenetelmä toiselle asteelle. DigiLukiseula on tulossa myyntiin syksyllä 2019.

Lähteet:

• Aro, M., Eklund, K., Leppänen, P. & Poikkeus, A-M. (2011.) Lukivaikeusriskin arviointi ja lukivaikeuden tunnistaminen suomen kielessä. Psykologia 46, 92–98.
• Aro, T., Eklund, K., Eloranta, A-K., Närhi, V., Korhonen, E. & Ahonen, T. (2018.) Associations Between Childhood Learning Disabilities and Adult-Age Mental Health Problems, Lack of Education, and Unemployment. Journal of learning disabilities 52, 71–83.
• Eloranta, A-K., Närhi, V.M, Eklund, K.M., Ahonen, T.P.S & Aro, T.I. (2018.) Resolving reading disability – Childhood predictors and adult-age outcomes. Dyslexia 25, 20–37.
• Hakkarainen, A., Holopainen, L. & Savolainen, H. (2015.) A five-year follow-up on the role of educational support in preventing dropout from upper secondary education in Finland. Journal of Learning Disabilities 48, 408–421.
• Holopainen, L., Kairaluoma, L., Nevala, J., Ahonen, T. & Aro, M. (2004.) Lukivaikeuksien seulontamenetelmä nuorille ja aikuisille. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti.
• Lyon, G. R., Shaywitz, S. E. & Shaywitz, B. A. (2003.) A definition of dyslexia. Annals of Dyslexia 53, 1–14.
• Lyytinen, H., Erskine, J., Hämäläinen, J., Torppa, M. & Ronimus, M. (2015.) Dyslexia – Early Identification and Prevention: Highlights from the Longitudinal Study of Dyslexia. Developmental dyslexia 2, 330–338.