Yksilön ominaisuudet työssä ja työllistymisessä

Tutkielmassa työvalmentajia ja ohjaajia oli pyydetty arvioimaan avokysymyksien avulla Kehitysvammaisten ihmisten työllisyystilanne 2013-2014 -raportin (pdf) aineistoa. Kyseisen raportin ovat laatineet Hannu T. Vesala, Simo Klem ja Marika Ahlstén. Pro gradu -tutkielmassa arvioitiin kehitysvammaisten ihmisten vahvuuksia ja haasteita työssä ja työllistymisessä sukupuolen näkökulmasta. Molemmilla sukupuolilla oli mainittu vahvuuksina ja haasteina samankaltaisia ilmiöitä ja sukupuolten erot olivat melko vähäisiä. Näin voidaan olettaa, että kehitysvammaisia arvioitiin enemmänkin kehitysvammaisina, ei miehinä ja naisina. Tässä artikkelissa keskityn kuvaamaan enemmän kehitysvammaisiin naisiin kohdistuneita vahvuuksia ja haasteita. Tutkimusjoukko käsitti yhteensä 416 naista.

Toimintakyky, toimintarajoitteet sekä persoonallisuus

Vastauksista nousi esille erilaisia toimintakykyyn ja toimintarajoitteisiin sekä persoonallisuuteen liittyviä ominaisuuksia. Yksilön toimintakykyä voidaan pyrkiä selvittämään erilaisten toimintakykyä kuvaavien menetelmien kautta. Vastauksissa nousseiden ilmiöiden kuvaukseen käytettiin apuna kolmea eri toimintakykyä määrittelevää lähdettä. Ensimmäisenä lähteenä käytettiin Maailman terveysjärjestön ICF-luokitusta eli toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälistä luokitusta. ICF-luokitus perustuu biopsykososiaaliseen malliin, jossa luokittelu ei kohdistu yksilöön, vaan tämän tilanteeseen terveyden aihe- ja lähialueella, ympäristö- ja yksilötekijät huomioiden. Toinen lähde oli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen näkemys toimintakyvyn ulottuvuuksista. Siinä toimintakyky jakautuu fyysiseen, psyykkiseen, kognitiiviseen sekä sosiaaliseen ulottuvuuteen. Kolmantena lähteenä käytettiin Heikki Seppälän ja Markus Sundinin TOIMI menetelmää psykososiaalisen toimintakyvyn kuvaamiseen. Tämän avulla voidaan kartoittaa kehitysvammaisen henkilön selviytymistä erilaisissa toimintaympäristöissä ja elämäntilanteissa. Henkilön taitojen ja voimavarojen lisäksi pyritään kartoittamaan myös tekijöitä, jotka estävät tai haittaavat toimintakykyä. Persoonallisuutta kuvattiin Paul Costan ja Robert McCraen viiden suuren persoonallisuuspiirteen teorian kautta. Siinä kuvataan viisi persoonallisuuden ominaisuutta, mitkä ovat ulospäinsuuntautuneisuus, sovinnollisuus, tunnollisuus, neuroottisuus ja avoimuus.

Työssä ei otettu kantaa edellä mainittujen teoreettisten näkökulmien kykyyn kuvata oikein kehitysvammaisuutta, mutta nämä soveltuivat toimintakyvyn määrittämisen suuntaviivoiksi. Näistä lähteistä käyttöön ottamamme käsitteet kuvaavat hyvin niitä merkityksiä, joita työvalmentajat ja ohjaajat ovat antaneet asiakkaidensa vahvuuksille ja haasteille työssä ja työllistymisessä.

Vahvuutena tunnollisuus ja ulospäinsuuntautuneisuus

Naisten vahvuuksia kuvattiin eniten psyykkisen toimintakyvyn kautta, jossa persoonallisuus näyttäytyi vahvana ominaisuutena. Erityisesti taipumus tunnollisuuteen ja ulospäin suuntautuneisuuteen työssä ja työllistymisessä näyttäytyivät myönteisinä tekijöinä persoonallisuudessa. Näissä ei ollut sukupuolten välisiä eroja. Eniten mainintoja saanut persoonallisuuden piirre tunnollisuus kuvaa muun muassa huolellisuutta, täsmällisyyttä, ahkeruutta, sinnikkyyttä, tehokkuutta ja vastuuntuntoisuutta. Tunnollisuuden näkeminen tärkeänä kehitysvammaisten henkilöiden työhön ja työllistymiseen vaikuttavana vahvuutena tukee aikaisempaa käsitystä siitä, että kehitysvammaiset henkilöt tekevät usein työnsä laadukkaasti, ovat ahkeria sekä sitoutuneita työntekijöitä.

Ulospäinsuuntautuneisuus kuvasi yksilön kykyä tulla toimeen ihmisten kanssa, sosiaalisuutta, seurallisuutta sekä kiinnostuneisuutta tutustua uusiin. Ulospäin suuntautuneisuuteen liittyvien merkitysyksiköiden suurempi lukumäärä verrattuna kognitiiviseen toimintakykyyn viittaavien mainintojen lukumäärään tukee aikaisempaa käsitystä siitä, että palkkatyöhön työllistymisessä kehitysvammaisen ihmisen sosiaalisuus on tärkeämpää kuin älylliset ominaisuudet. Tätä tukee myös sosiaaliseen kanssakäymiseen viittaavat haasteet, joita oli mainittu kognitiivisiin toimintarajoitteisiin verrattuna lähes kaksi kertaa enemmän.

Sosiaalinen kanssakäyminen, taidot ja itsenäinen toimintakyky

Sosiaalisten syiden tai ongelmien käyttäytymisongelmien kuten väkivaltaisen käytöksen on nähty vaikeuttavan työllistymistä. Myös osaaminen ja taidot ovat tärkeitä tekijöitä kehitysvammaisen ihmisen työssä ja työllistymisessä. Niiden puutteellisuuden on nähty haittaavan työllistymistä myös silloin, kun tarjolla on ollut työvalmentajan tuki. Haasteissa korostuivat eniten suorituksiin ja osallistumiseen liittyvät ongelmat. Nämä liittyivät sosiaaliseen kanssakäymiseen, taitoihin ja osaamiseen, itsenäiseen toimintakykyyn, motivaatioon, asenteeseen sekä muutoksiin ja uusiin asioihin. Vahvuudet ja haasteet toimivat osittain tässä toistensa peilikuvina. Vahvuuksia kuvasivat myös erilaiset yksilölliset taidot ja osaaminen. Itsenäistä toimintakykyä ja erityisiä osaamisalueita työtehtäviin liittyen mainittiin positiivisena tekijänä enemmän kehitysvammaisen naisen työssä ja työllistymisessä, kuin miehillä. Naisilla taas välineellisiin taitoihin oli kiinnitetty vastauksissa vähemmän huomiota verrattuna miehiin. Sukupuolten vaikutusta osaamiseen naisvaltaisilla aloilla ei erityisemmin tullut esille, vaikka tiedetään, että kehitysvammaiset työllistyvät myös ei-kehitysvammaisten ihmisten tapaan naiset naisvaltaisille ja miehet miesvaltaisille aloille.

Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöitä on 30-50 % kehitysvammaisista. Erityisesti mielenterveysongelmat on nähty työkyvyttömyyttä aiheuttavana tekijänä. Myös kehitysvammaisilla henkilöillä mielenterveyden sekä mielialan ongelmat ovat olleet esteenä työllistymiselle. Lisäksi päihdeongelmat estävät työllistymistä. Psyykkisten toimintarajoitteiden osuus aineistosta oli toiseksi suurin. Tulokset tukevat aikaisempaa näyttöä psyykkisistä ongelmista kehitysvammaisten ihmisten työllistymistä vaikeuttavana tekijänä. Naisilla oli viittauksia erityisesti liittyen tunne-elämään tai mielialaan sekä itsensä tarkkailuun ja arkuuteen. Psyykkisiin toimintarajoitteisiin oli lueteltu myös vaikeudet kognitiivisissa toiminnoissa, joihin kuului muun muassa keskittymisen vaikeudet, älykkyyteen ja ajatteluun sekä oppimiseen liittyviä ongelmia.

Vastauksia oli mainittu myös liittyen fyysisiin toimintarajoitteisiin. Naisilla fyysisiin toimintarajoitteisiin liittyvät ongelmat paikallistettiin eniten liikkumiseen tai tuki- ja liikuntaelimistönsairauksiin. Näitä oli naisilla mainittu hieman miehiä enemmän. Vahvuuksissa hyvään yleiskuntoon liittyvät maininnat näyttäytyivät enemmän miehiä koskevissa vastauksissa.

Ympäristötekijöitä ei juurikaan huomioitu vastauksissa

Erityistä pohdintaa herätti ympäristötekijöiden puuttuminen sekä vahvuuksissa että haasteissa. Kuitenkin voidaan olettaa, että kehitysvammaisten työllistymiseen vaikuttavat erityisesti tuen ja ohjauksen tarve. Esimerkiksi työllistymistä tukevat palvelut ja tukijärjestelmät, työelämä, työvoimapolitiikka, työmarkkinatilanne sekä työnantajien asenteet ovat aiheuttaneet merkittäviä haasteita kehitysvammaisten työllistymisessä. Ympäristötekijöiden puuttuminen vastauksissa näyttäytyi haasteissa työn ja työllistymisen ongelmien paikallistamisessa yksilöön. Vahvuuksia koskevissa vastauksissa merkitykset näyttäytyivät yksilön myönteisenä ominaisuutena ja toimintakykynä. Yksilöön viittaavien tekijöiden korostumiseen vastauksissa vaikutti osaltaan positivistinen kysymyksenasettelu, joka ohjasi vastaajaa kiinnittämään huomion yksilön ominaisuuksiin.

Vahvuuksia ja haasteita koskevia vastauksia tarkastellessa, vahvuudet nähtiin normaalina ja haasteet epänormaalina tilana. Vammaisuuden yksilöllisessä mallissa ongelmana nähdään yksilö, jonka pulmia pyritään ratkaisemaan yksilöön kohdistuvilla keinoilla. Vammaisuus käsitetään kyvyttömyytenä verrattuna ”normaaleihin”, eli epänormaalina tilana. Sen nähdään olevan yhteisön kannalta sosiaalinen ja taloudellinen taakka, yksilön kannalta traaginen ja epäonnekas elämänkohtalo. Haasteita selitettiin yksilöllisen mallin kautta ja näin ongelmat paikallistettiin yksilöön. Vammaisuuden sosiaalinen malli määrittelee vammaisuuden ympäristön aikaansaamaksi tilaksi. Tällöin ratkaisuja ongelmiin tulisi etsiä ympäristöstä. Vain pieni osa vastauksista edusti sosiaalista mallia, missä kiinnitettiin huomiota ympäristön vaikutuksiin.

Vahvuuksia koskevat merkitykset edustivat biopsykososiaalista näkökulmaa. Siinä työssä ja työllistymisessä tulisi huomioida sekä yksilölliset eli somaattiset ja psyykkiset tekijät, että ympäristötekijät, kuten yhteiskunnan tarjoamat palvelut. Ympäristötekijät kuvasivat vahvuuksissa sitä, miten ympäristö voi tukea yksilöä työssä ja työllistymisessä. Toisin sanoen vammaisuuteen liittyviin haittoihin oli haettu ratkaisua jostain muualta kuin yksilöstä. Ympäristön nähtiin olevan muokattavissa sellaiseksi, että vammaisuus ei muodostu toimintaa rajoittavaksi tekijäksi. Ympäristöön liittyvissä merkityksissä näyttäytyi myös toiminnallinen malli, jossa yhteisön tulee järjestää erilaisia palveluita vammaisuuden parantamiseksi tai lievittämiseksi. Maininnat tässä liittyivät tuen ja ohjauksen tarpeeseen, työtehtävien ja työympäristön vaikutukseen yksilön toiminnassa. Vahvuuksien yksilöön liittyvissä tekijöissä oli huomioitu myös kontekstisidonnaisuus. Ne edustivat taitoja ja osaamista, joista on hyötyä ja joita arvostetaan suomalaisessa työelämässä.

Artikkeli pohjautuu Eveliina Alarin ja Karoliina Koskisen yhteistyössä tekemään pro gradu -tutkielmaan.