Salon paras kahvila

Salon parhaimmaksi valittua kahvilaa vetää kolme kehitysvammaista nuorta. Kaupungin keskustassa sijaitseva Ihme & kumma -kahvila ei kuitenkaan ole pelkästään kahvila, vaan kaiken kansan yhteinen olohuone, radioasema ja kokoustila, jonne voi tulla vaikka pitämään ompeluseuraa.

Anais Lehdonvalo, Juha Ilander, Joni Härkönen Jorma Nurminen ja Armi Julkunen pyörittävät yhdessä Ihme & Kumma -kahvilaa ja pyörivät yhdessä muutoinkin.Anais Lehdonvalo, Juha Ilander, Joni Härkönen Jorma Nurminen ja Armi Julkunen pyörittävät yhdessä Ihme & Kumma -kahvilaa ja pyörivät yhdessä muutoinkin.

Ihme & kumma -olohuone-kahvila ei heti ensisilmäyksellä näytä kahvilalta, sillä huoneisto on tupaten täynnä jos jonkinmoisia vanhahkoja huonekaluja, vaaterekkejä, koriste-esineitä ja muita kapistuksia.

Viime vuoden lokakuussa perustetun monitoimikahvilan taustalla on vuonna 2011 perustettu kulttuuriyhdistys Salon Vaijerit ry. Seuraavana vuonna yhdistyksen toiminta alkoi painottua enemmän sosiaaliselle puolelle, ja se oli alkusysäyksenä myös kahvilatoiminnalle.

”Teimme yhteistyötä paikallisen kehitysvammaisten toimintakeskuksen kanssa ja siellä eräs tyttö kysyi, miksi he eivät voi tehdä jotain oikeaa työtä. Silloin aloimme Armin kanssa pohtia, mitä voisimme tehdä. Mietimme puoli vuotta ja sen jälkeen perustimme Ihme & Kumman”, taustoittaa kahvilan syntyä Jorma Nurminen, joka toimii Armi Julkusen ohella Ihme & Kumman palkattomana vetäjänä.

Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään perinteinen kahvila, vaan myös monitoimitila, kokkikoulu ja radioasema, jonne kuka hyvänsä voi pistäytyä lukemaan lehtiä, tapaamaan ystäviä, juomaan kahvia kaupungin parhaimpien pullien kera tai vaikkapa osallistumaan ompeluseuran toimintaan. Tilaa vuokrataan myös yhdistysten kokoustiloiksi.

”Läksimme liikkeelle aivan nollabudjetilla, mutta ihmiset ovat auttaneet ja olemme saaneet tukia vähän sieltä sun täältä, ja lisäksi olemme pitäneet kirpputoreja ja esiintyneet eri tilaisuuksissa. Esimerkiksi kaikki kahvilan huonekalut on saatu lahjoituksena”, kertoo Nurminen ja esittelee huoneiston monenkirjavia sohvaryhmiä.

Myöskään tilan remontti ei tullut järin kalliiksi.

”Teimme remontin itse ja se maksoi 66 euroa 10 senttiä. Esimerkiksi keittiön lattiassa on yhdeksää eri laminaattia, jotka kaikki olemme saaneet lahjoituksena”, jatkaa Nurminen.

Poikkitaiteellista menoa

Kaksikerroksisen huoneiston yläkerrassa sijaitsee keittiön lisäksi myös pieni paikallisradioasema nimeltään Vaijeriradio. Sen lähetyksistä huolehtii Anais Lehdonvalo, joka saa varsin vapaat kädet suunnitella ohjelmien sisältöä.

Radion ohjelmatarjonta poikkeaa edukseen tavanomaisesta soittolistavirrasta, jota muut radiokanavat syöttävät yhtenä rintamana eetteriin.

”Ohjelmistossa on poikkitaiteellista menoa!”, lupaa Nurminen.

Syksyn mittaan radion ohjelma-aikaa on tarkoitus lisätä, ja samalla Lehdonvalo saa opastettavakseen uusia radiotoimittajaharjoittelijoita.

Lehdonvalolla on mediatyön lisäksi luovuutta monella muullakin saralla. Tänä kesänä julkaistiin hänen esikoisrunokirjansa nimeltään Kasvamisia. Teokseen on koottu Lehdonvalon kirjoittamia pöytälaatikkorunoja vuodesta 2009 lähtien. Lopulta runoja oli kasassa niin paljon, että ne päätettiin julkaista kirjana.

”Nurminen löi niin tiukan aikataulun runokirjan tekemiselle, että tuskanhiki pukkasi päästä”, kuvailee Lehdonvalo.

Teos julkistettiin Kuopiossa osana Toisenlaiset tuuliajot -yhdenvertaisuusristeilyn ohjelmistoa, jolloin Lehdonvalo pääsi lukemaan otteita teoksestaan suurelle yleisölle.

Toisenlaiset tuuliajot oli Salon Vaijerit ry:n järjestämä kehitysvammaisille ihmisille suunnattu laivamatka, joka tehtiin viime kesäkuussa. Laivan reitti kulki Savonlinnasta Varkauteen ja Leppävirralle, jossa matkalaiset pysähtyivät ottamaan osaa Leppävirta-päiviin. Sen jälkeen matka jatkui Kuopioon, jossa ryhmä osallistui kehitysvammaisten kulttuuritapahtuma Lentävään Kalakukkoon.

”Neljä päivää seilattiin ja vettä tuli ja kylmä oli!”, kuvailee Nurminen risteilyn kulkua. Huono sää ei kuitenkaan latistanut tunnelmaa ainutlaatuisella risteilyllä, johon otti Ihme & Kumman väen lisäksi osaa muun muassa Radion Valon tekijöitä Lyhty ry:stä sekä Toisenlaisista frendeistä tutut Sanna ja Kata.

Töitä taipumusten mukaan

Radiotyön ja monen muun touhun ohella Lehdonvaloa työllistää myös Ihme & Kumman kahvila, jossa työskentelevät hänen lisäkseen Juha Ilander ja Joni Härkönen.

”Juha ja Joni tekevät ruokaa ja leipovat keittiön puolella ja Anais, joka on lärppä, on ollut enempi tarjoilupuolella. Meillä on hyvä palvelu ja lisäksi meillä jutellaan asiakkaille, eikä vain heitetä kuppia nenän eteen”, esittelee Nurminen kahvilan toimintaa.

Eikä kehumisessa ole mukana yhtään liioittelua, sillä paikakallisissa arvosteluissa Ihme & Kumma on arvioitu Salon parhaimmaksi kahvilaksi. Parhaimmillaan kahvilassa on ollut samaan aikaan jopa 75 asiakasta.

Palkitseva työ ja hyvä palaute ovat nostaneet työntekijöiden itsetuntoa ja ammattitaitoa.

”Kun paikallislehdestä tultiin tekemään haastattelua, Joni piilotteli aluksi selkäni takana, mutta nykyisin hän vetää Tavastialla ja Kulttuuritalolla Helsingissä keikkoja”, kuvaa Nurminen positiivista muutosta. Keikoilla Nurminen viittaa Komisario Palmun erehdys -yhtyeeseen, joka toimii salon Vaijerit ry:n siipien suojassa.

Kaikki kolme kahvilan työntekijää ovat aikaisemmin olleet työtoiminnassa samassa kehitysvammaisten päivätoimintakeskuksessa, jossa he eivät päässeet toteuttamaan omia vahvuuksiaan, vaan tarjolla oli lähinnä pussitustyötä ja muita rutiiniluonteisia tehtäviä.

”Kaikilla on omat vahvuutensa, mutta jos ollaan isossa ryhmässä toimintakeskuksissa, niin silloin helposti kaikki tekevät samaa työtä taipumuksista ja taidoista riippumatta. Jokainen on kuitenkin hyvä jossain työssä. Anais on todella luova, ja Juha ja Joni ovat ahkeria ja tunnollisia puurtajia. He tekivät kahdestaan esimerkiksi toimitilojen laajennuspuolen uuden lattian koolauksineen”, toteaa Nurminen.

”Karkasin toimintakeskuksesta. Olisin purrut, jos olisivat yrittäneet ottaa minut kiinni!”, vakuuttaa Lehdonvalo ja muistelee, kuinka hänen piti toimintakeskuksessa pussittaa ruuveja.

”Oli lähellä, että ne pussit eivät lentäneet seinään!”

Palkkatyö tuskan takana

Ilanderilla on tällä hetkellä myös vakinainen osa-aikainen tuettu työpaikka City-Marketissa, jossa hän työskentelee kolmena päivänä viikossa. Loppuajan hän työskentelee Ihme & Kummassa.

Myös Lehdonvalolla sekä Härkösellä on eläkkeen lisäksi tuloja muun muassa esiintymiskeikoista, juontotehtävistä ja kahvilan provisiopalkoista. Lisäksi kahvilan asiakkaiden jättämät tipit päätyvät työntekijöille.

Säännöllistä tuettua työtä paikkakunnalta on yleensä ottaen hyvin vaikea löytää, koska Salon työttömyysprosentti on hyvin korkea. Eikä asiaa helposta yhtään paikallisen TE-keskuksen erittäin nihkeä suhtautuminen kehitysvammaisten ihmisten palkkatyöhön pääsemisen tukemiseen.

”Palkkatyön saaminen on täällä työn ja tuskan takana. Mikään ei toimi, ja kaikki menee krymppyyn. Koko systeemi on rakennettu ajatellen vammattomia ihmisiä. Kaupungin tila on huono, joten ei ihme, ettei täällä löydy halua työllistää. Siksi päätimme työllistää itse”, sanoo Nurminen.

Yhdistyksen taloudellinen tilanne on kuitenkin varsin huteralla pohjalla, joten merkittävä osa Nurmisen ja Julkusen ajasta menee erilaisten avustusten hakemiseen.

Myös henkilökohtaisella puolella vetäjillä on rahat vähissä, eritoten Julkusella, joka tipahtaa kohta ansiosidonnaiselta peruspäivärahalle.

”Se vaikeuttaa tätä tilannetta”, huokaa Julkunen.

Nurmisen talous on hieman vakaammalla pohjalla, sillä hän on eläkkeellä, mutta hän asuu noin 50 km:n päässä Salon keskustasta Lahnajärvellä, josta ajokilometrejä kertyy edestakaisin ajaen noin satakunta ja se tuntuu kukkarossa. Kumpikaan ei kuitenkaan osaa pysyä kahvilasta poissa edes viikonloppuisin, vaikka kahvila on auki ainoastaan arkisin kymmenestä neljään. Siitä huolimatta työpäivät venyvät helposti 14-tuntisiksi ja se näkyy myös kotioloissa.

”Kotona on remontit tekemättä ja nurmikot leikkaamatta, kun täällä pitää olla koko ajan”, hekottaa Nurminen.

Ihme & Kumma -kahvila-olohuone sijaitsee Salon keskustassa osoitteessa Annankatu 10.

Anais Lehdonvalon runoteoksen Kasvamisia takakannen tekstissä sanotaan: ”Pysähtyneisyyden aika on ohi.” Lause viittaa Lehdonvalon uuteen elämään toimintakeskuksen ulkopuolella.Anais Lehdonvalon runoteoksen Kasvamisia takakannen tekstissä sanotaan: ”Pysähtyneisyyden aika on ohi.” Lause viittaa Lehdonvalon uuteen elämään toimintakeskuksen ulkopuolella.

Runoilijan sääntö

Älä ota touhua
turhan vakavasti.
Silloin onnistut varmasti.
Riimejä kun riimittelet
-niin muista-
älä toista niissä nimittele.
Juttukin paremmin luistaa,
kun tämän säännön muistaa.
Älä stressiä ota,
ei se kannata.
Pidä mieli vapaana
ja käsi vaakana.
Onnistut varmana.

Anais Lehdonvalo

Teksti: Eeva Grönstrand | Kuva: Eeva Grönstrand | Julkaistu: 

Kirjoita kommentti

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.
Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).