Vuorovaikutus on myös autismin kirjon ihmisten oikeus
Vuorovaikutus on ihmisenä olemisen ydintä. Jokaisella on halu ja tarve tuntea yhteyttä toiseen ihmiseen. Autismin kirjon ihmiset eivät ole poikkeus.
Kieli ei ole vuorovaikutuksen tärkein väline. 90 prosenttia vuorovaikutuksesta tapahtuu muuten kuin kielellisesti. Siitä huolimatta puhevammaisten ihmisten kanssa keskitytään usein pelkästään kommunikoinnin menetelmiin, joilla he voivat saada ilmaistuksi jokapäiväiseen käytännön toimiin liittyviä toiveitaan, kuten mitä tehdään tänään tai mitä syödään.
Tärkeitä asioita toki, mutta samalla unohtuu se, että suurin osa vuorovaikutusta on muuta kuin tavoitteellista viestintää.
”Ihmiset haluavat olla suhteessa toisiin ihmisiin vain silkasta yhdessäolon ilosta”, sanoo englantilainen Dave Hewett, joka on kehittänyt voimauttavaa vuorovaikutusta ja oli syyskuussa kouluttamassa suomalaisia autismiasiantuntijoita.
Autismin kirjon ihmisillä on haasteita juuri tällä sosiaalisen vuorovaikutuksen alueella. Heillä on kuitenkin ihan yhtä suuri tarve olla vuorovaikutuksessa kuin muillakin – monilta vain puuttuu välineitä siihen. Dave Hewett on nähnyt työssään, että haasteet ovat voitettavissa.
”Ihmisellä on hyvin monimutkainen taito lukea toista ihmistä, hänen eleitään, äänensävyjään, kasvojensa ilmeitä. Tämä tapahtuu yleensä alitajuisesti. Me opimme sen jo vauvasta lähtien. Autismin kirjon ihmisillä tämä oppimisvaihe on jäänyt välistä”, Dave Hewett kertoo.
Vuorovaikutustaitoja voi oppia myöhemmälläkin iällä, mutta silloin on aloitettava uudestaan aivan varhaisimmista taidoista.
”Voimauttavan vuorovaikutuksen menetelmä lähtee siitä, että opetellaan nauttimaan yhdessäolosta, jakamisesta ja vuorottelusta. Samalla tavalla kuin äiti toimii vauvansa kanssa, luodaan tilanteita, joissa autistinen henkilö johtaa vuorovaikutusta ja hänen kanssaan oleva henkilö toimii hänen ehdoillaan ja reagoi hänen aloitteisiinsa samalla vuorovaikutuksen tasolla.”
Voimauttavassa vuorovaikutuksessa luodaan arjen keskelle tilanteita, jolloin keskitytään täydellisesti vain yhdessäoloon ja yhteen ihmiseen kerrallaan.
”Oppija alkaa tajuta tilaisuuden, jota hänelle tarjotaan. Hän alkaa oppia käyttämään sinua. Mutta se tapahtuu pienin askelin.”
Kysymys ihmisoikeudesta
Dave Hewettin mielestä oikeus vuorovaikutukseen ja yhteyteen toisten ihmisten kanssa on keskeinen ihmisoikeus. Jos se sivuutetaan autismin kirjon ihmisten kanssa ja keskitytään vain arkipäivän vuorovaikutuksen menetelmiin tai keinoihin, joita pilkotaan pieniksi osiksi ja harjoitellaan pala kerrallaan, ollaan hakoteillä.
”Silloin on luovuttu ajatuksesta, että autistiset ihmiset voisivat oppia luonnollisesti. Ajatellaan, että he ovat niin erilaisia, että he tarvitsevat tällaisia menetelmiä. Mutta ne eivät toimi. Vuorovaikutusta ei voi purkaa pieniin osiin ja harjoitella pala palalta, vaan se pitää oppia luonnollisella tavalla, kuten lapset sen oppivat.”
”Kun vuorovaikutuksen perusta on saavutettu, kehitys voi edetä ja henkilöstä tulee koko ajan taitavampi kommunikoija.”
Kulttuurin muutos
Dave Hewett on kehittänyt voimauttavaa vuorovaikutusta jo 1980-luvulta lähtien ja tehnyt sitä nimenomaan autismin kirjon ihmisten kanssa. Hänen mielestään moni autistinen ihminen on varhaisten vuorovaikutustaitojen varassa ja hyötyisi voimauttavasta vuorovaikutuksesta, vaikka käyttäisi lauseita.
Dave Hewettin kotimaassa voimauttava vuorovaikutus tunnetaan jo hyvin autismikentällä. Suomessa menetelmää levittää ja kouluttaa Kehitysvammaliiton Tikoteekki. Kiinnostus on kasvussa, mistä kertoo muun muassa se, että Hewettin koulutukseen osallistui lähes 190 suomalaista alan ammattilaista.
”Alalla tarvitaan kulttuurin muutos. Voimauttava vuorovaikutus on todella elämää mullistava asia”, Dave Hewett sanoo.
”Voimauttava vuorovaikutus tarjoaa keinon psykologisen ja emotionaalisen yhteyden luomiseen ja vuorovaikutukseen myös niille ihmisille, jotka eivät puhu. Se on väylä sosiaaliseen maailmaan, Dave Hewett luonnehtii.
Menetelmä on palkitseva myös autismin kirjon ihmisten kanssa työskentelevälle ammattilaiselle.
”Olen saanut suurta tyydytystä siitä, että olen nähnyt kun lapset ja vanhemmat oppivat. Saan näitä palkintoja joka päivä. Toivon todella, että autismiasiantuntijat antaisivat itselleen mahdollisuuden oppia tämän menetelmän. Sillä jos sen tekee aidosti, se palkitsee sekä autistisen henkilön että hänen vuorovaikutuskumppaninsa.”
On totta, että suurin osa ihmisten vuorovaikutuksesta tapahtuu muuten kuin kielellisesti. Ystäväni vetää hyvinvointikursseja, joissa usein teemana tunteet ja yhdessäolo. Kerran kurssilla harjoiteltiin toimimaan yhdessä, ilman puhetta. Tutustuttiin toisille vieraisiin kurssilaisiin, puhetta ei saanut käyttää, vain eleitä, ilmeitä. Se oli mielestäni eräänlaista voimauttavaa vuorovaikutusta.
Voi kun tuollaisille hyvinvointikursseille otettaisiin myös erilailla vammaisia ihmisiä, se voisi olla todella avartavaa kohtaamista se!
Olen työssäni kehitysvammaisten asumisyksikössä huomannut, että välillä hoitajat eivät ”kehtaa” käyttää asukkaiden omia kommunikointikeinoja. Edellisessä työpaikassani oli aivan upea vaikeasti kehitysvammainen mies, joka kommunikoi ääntelemällä. Hänen ääntelemisessään oli monta eri sävyä, oli huonoja ääntelyitä jotka kertoivat ettei ole joku asia nyt hyvin ja niitä hyviä hyvänmielen ääntelyitä, joilla hän selkeästi otti myös kontaktia meihin hoitajiin. Voi sitä riemun määrää, kun hänelle vastasi hänen omalla keinollaan ja omilla ääntelyillään yrittäen mukauttaa sävyn hänen käyttämäänsä sävyyn niin olihan meillä todella hienoja keskusteluja! Ne keskustelut raikuvat ympäri taloa tuolloin!