Rakkauden polulla
Sami Korhosen ja Anne Parkon parisuhde on yhtä vanha kuin Me Itse ry. Pariskunta tapasi järjestön perustamiskokouksessa ja on pitänyt yhtä siitä lähtien.
”Anne on iloinen, mukava ja rakastettava puoliso, jonka kanssa on hyvä olla”, kuvailee Sami Korhonen avopuolisoaan Anne Parkkoa.
”Sami on menevä ja iloinen tapaus”, luonnehtii puolestaan Anne miestään.
Pariskunnan katseet kohtasivat ensimmäisen kerran 21 vuotta sitten Me Itse ry:n perustamiskokouksessa, johon kumpikin osallistui.
”Alettiin katsella toisiamme ja Anne taisi pyytää ekoille treffeille”, muistelee nykyisin Me Itse -yhdistyksen varapuheenjohtajana toimiva Sami suhteen alkumetrejä.
Nykyisin Nastolassa asuva pariskunta seurusteli ensin parin vuoden ajan ja kumpikin piti vielä varmuuden vuoksi omat asuntonsa siltä varalta, että rakkauteen olisi tullut ryppyjä. Anne Parkolla oli koti Lahden keskustassa ja Sami asui lapsuuden maisemissaan Nastolassa.
Syytä varovaiseen etenemiseen oli eritoten Annella, jolla oli kokemusta avoliitossa asumisesta entuudestaan, mutta yhteiselo ei silloin toiminut.
”Mies ei maksanut vuokraa, vaan joi rahat!”, paljastaa Anne.
Kahden vuoden seurustelun jälkeen molemmat olivat varmistuneet siitä, että sopiva elämänkumppani on löytynyt ja on aika muuttaa yhteen.
”Aluksi ajattelin, että ikinä en landelle muuta, koska koko elämä ja kaikki kaverit olivat Lahdessa”, kertoo Anne, mutta Sami sai lopulta hänen päänsä kääntymään.
Yhteiselämä alkoi heti rullata hyvin, kunhan yhteisistä pelisäännöistä sovittiin. Pientä närää syntyi aluksi siitä, että Sami ei kuivannut pesuhuoneen lattiaa suihkussa käynnin jälkeen, mutta asia saatiin sovittua pikimmiten ja sen jälkeen ongelmia ei ole pahemmin syntynyt.
”Sami on saanut hyvän koulutuksen minulta”, sanoo Anne, joka on 12 vuotta Samia vanhempi.
Yhdessä läpi rankkojen aikojen
Suhteen alkuaikoina Sami oli vielä reilusti alle 30-vuotias menevä nuorimies ja hänellä kului paljon aikaa urheilun merkeissä. Hän on osallistunut muun muassa Special Olympics -kisoihin jo useamman kerran lajeinaan lumikenkäjuoksu sekä melonta.
Kilpailumatkat eri puolille maailmaa ovat erottaneet rakastavaiset toisistaan jopa kahden viikon ajaksi.
”Kun läksin Special Olympics -kisoihin Jenkkeihin, oli kauheaa, kun emme voineet pitää yhteyttä. Yritin vain keskittyä suorituksiini, etten olisi ehtinyt ikävöidä”, muistelee Sami.
Ikävän torjumisen ohella keskittyminen on vaikuttanut myös Samin kisamenestykseen. Special Olympics -kisoista on lähtenyt kotimatkalle mukaan neljä hopeamitalia ja yksi pronssinen.
”Kirkkain kruunu vielä puuttuu”, toteaa Sami.
Anne sen sijaan ei pysty harrastamaan liikuntaa eikä mitään muutakaan vakavien terveysongelmiensa vuoksi, jotka veivät hänet aikaisemmin hyvin huonoon kuntoon. Myös hoidot aiheuttivat voimakasta pahoinvointia.
”Vajaan vuoden verran oli tosi rankkaa aikaa. Oli vain pakko seurata vierestä avuttomana, kun Anne kärsi. Hoidin Annen sairauden aikana myös kaikki käytännön asiat yksin. Se oli elämämme kovin paikka kaikin puolin. Sanoin Annelle, että tuli mitä tuli, tuen sinua aina ja pysyn vierellä”, kertaa Sami raskaita muistoja.
Luottamus ja kunnioitus kannattelevat suhdetta
Samin ja Annen keskinäisestä olemisesta huokuu kunnioitus ja luottamus toinen toisiinsa. Yhteinen arkielämä saman katon alla löysi muotonsa varsin mutkattomasti heti alusta lähtien.
Asioiden halkipuhuminen muissakin ongelmatilanteissa on osoittautunut toimivaksi malliksi, jonka Sami on oppinut jo lapsuudessaan.
”Pappani sanoi aina, että kaikki riidat pitää sopia ennen nukkumanmenoa ja pyytää anteeksi, jos on tehnyt typeryyksiä”, kertoo Sami.
Suhteen alkuaikoina puhumista riitti hieman enemmän, sillä Sami saattoi viettää iltoja ja jopa kokonaisia viikonloppuja kavereidensa kanssa.
”Annea ehkä vähän harmitti, kun olin iltoja poissa”, Sami muotoilee.
”Ai vain vähän?!”, kommentoi Anne painokkaasti.
Nykyisin Sami menee enää harvoin mihinkään iltoja viettämään, vaikka lupa siihen avovaimolta heltiäisikin.
”Tykkään olla kotona”, sanoo Sami ja katsoo hellästi puolisoaan.
Kotona vallitsee tasa-arvo
Molemmat puolisot käyvät avotyötoiminnassa. Anne työskentelee kirpputorilla neljänä päivänä viikossa neljän tunnin pituisia työpäiviä. Sami puolestaan työskentelee joka päivä kahden tunnin ajan Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän palvelutorilla asiakasneuvojana, jossa hänen tehtäviinsä kuuluu esimerkiksi mahanmuuttajien neuvominen. Tämän jälkeen hän kiiruhtaa toiseen työhönsä KVPS-Tukena Oy:n ylläpitämään asumisyksikköön, jossa hän työskentelee hoiva-avustajana.
Aikaisemmin Sami työskenteli kokopäiväisenä varastomiehenä muuttopalvelu Niemellä neljän vuoden ajan. Tämäkin työsuhde oli palkaton avotyö.
”Neljän vuoden jälkeen kysyin, olisiko mahdollista palkata minut oikeaan työsuhteeseen, mutta minulle vastattiin, että yrityksellä ei ole siihen varaa. Kun lähdin pois, tilalleni palkattiin uusi työntekijä, jolla ei ollut mitään koulutusta, vaikka minulla on varastoalan ammattitutkinto”, kertoo Sami.
Pariskunta on usein eri aikoihin työssä, ja Sami saattaa tulla töistä kotiin vasta myöhään illalla, mutta se ei tarkoita sitä, että kotityöt jäisivät vain Annen vastuulle.
”Meillä ei ole miesten ja naisten töitä, vaan teemme kotona kaiken yhdessä”, Anne sanoo.
Pari aikoo asua Nastolassa vielä pitkään, sillä myös Samin 68-vuotias äiti asuu samalla paikkakunnalla.
”Äiti ei vielä tarvitse apua, mutta varmasti sekin aika vielä koittaa, ja olen valmistautunut tukemaan häntä”, toteaa Sami.
Myös oma vanheneminen on käynyt molempien mielessä.
”Toivottavasti saamme olla yhdessä myös tulevaisuudessa, jopa vanhainkodissa”, toivoo Sami.