Turvallinen kanssakulkija elämän tiellä

Nykyisin Nääsville ry:n vastuulla oleva viriketoiminta syntyi Tampereen Kehitysvammaisten Tuki ry.n piirissä, joka alaisuudessa toiminta oli vuosina 2002–2020. Vuoden 2021 alusta toiminta siirtyi Nääsville ry:lle, jolloin se on hieman muuttanut muotoaan.

”Aluksi Näävillen toiminta oli projektiluontoista ja se kohdistui ikäihmisten kotona asumisen tukemiseen. Myöhemmin toimintaan tulivat mukaan myös kehitysvammaiset ihmiset ja mielenterveyskuntoutujat”, kuvailee Tampereen Kehitysvammaisten Tuki ry:n toiminnanjohtaja Päivi Kaltio. Hän on ollut Nääsvillen toiminnassa mukana kehitysvammaisten ihmisten asiantuntijana toiminnan laajentumisesta, vuodesta 2001.

Kaltio on korostanut iäkkäiden vanhempiensa luona asuvien kehitysvammaisten ihmisten palveluntarpeita toiminnan alusta lähtien.

”Näiden ihmisten elämänpiiri on usein suppea, sillä he voivat harrastaa erilaisia asioita ainoastaan iäkkäiden vanhempiensa, tai mahdollisesti sisarustensa kanssa. Toiminnan alkaessa ei henkilökohtaista apua vielä tunnettu. Ajattelin, että heidät pitää saada peräkamareistaan liikkeelle opettelemaan sosiaalista elämää, ja varautumaan etukäteen siihen tilanteeseen, jolloin heidän on muutettava johonkin asumisyksikköön tai johonkin muuhun asumisympäristöön vanhempien sairastumisen tai kuoleman vuoksi”, Kaltio kertoo.

VirikeVilma syntyy

Ensimmäisenä tehtävänä oli pohtia, kuinka näiden ihmisten elämänpiiriä olisi mahdollista laajentaa ja löytää heille erilaisia harrastuksia, jotka kehittäisivät omatoimisuutta, kuten bussilla liikkumista, kahvilassa ja pankissa käyntiä ja muita itsenäisemmässä elämässä vaadittavia taitoja.

Tähän tarpeeseen perustettiin VirikeVilma -toiminta. Sen tarkoituksena oli löytää asiakkaille sopivia harrastuksia ja keinot niiden harrastamiseen. Perimmäisenä tarkoituksena on, että VirikeVilma tekee itsensä tarpeettomaksi, kun asiakkaat ovat oppineet toimimaan ilman hänen apuaan.

”Esimerkiksi eräs asiakas halusi laulaa kuorossa. VirikeVilma selvitti, millaisia kuorolaulumahdollisuuksia asiakkaalla on, jonka jälkeen asiakas kävi koelauluissa. Kun sopiva kuoro löytyi, asiakas opetteli reitin kuoroharjoituksiin yhdessä VirikeVilman kanssa. Samassa yhteydessä VirikeVilma havaitsi, että asiakkaan henkilökohtaisessa hygieniassa oli puutteita. Siksi asiakkaan kanssa harjoiteltiin myös peseytymiseen ja pukeutumiseen liittyviä asioita. Kun asiat alkoivat sujua toivotulla tavalla, VirikeVilma jättäytyi kuviosta pois”, Kaltio selvittää.

VirikeVille astuu remmin

Asiakkaiden tarpeet olivat alusta lähtien hyvin monimuotoisia, joten pian huomattiin, ettei VirikeVilman normaaliin työaikaan sovitettu kahdeksantuntinen työpäivä riittänyt, varsinkin kun hyvin monet asiakkaista ovat päiväaikaan joko opiskelemassa tai työtoiminnassa, jolloin suurimmat tuentarpeet osuivat iltaan ja viikonloppuihin. Siksi nähtiin parhaimmaksi puolittaa VirikeVilman työaika kahdelle henkilölle, ja myös työaikaa joustavoitettiin siten, että se vastasi paremmin asiakkaiden tarpeita.

”Saman aikaan saimme paljon viestiä yksinhuoltajaäideiltä, joilla oli murrosikäisiä poikia. Nämä pojat halusivat käydä muun muassa uimahallissa ja kuntosalilla, paikoissa, joissa on käytävä suihkussa, jonne äidit eivät voit tulla mukaan. Näin syntyi VirikeVille, miespuolinen henkilö, joka kykenee tukemaan poikia heidän harrastuksissaan”, Kaltio taustoittaa.

Kokonaisvaltaista perheen huomioimista

VirikeVilma ja -Ville tutustuvat myös asiakkaidensa perheisiin ja selvittävät samalla, tarvitaanko perheessä apua laajemminkin. Tässä suhteessa viriketoiminta poikkeaa täysin henkilökohtaisesta avusta, jossa avustava henkilö voi vaihtua jatkuvasti ja työtehtävät ovat hyvin rajallisia ja ennalta määrättyjä.

”Eräässäkin tapauksessa havaittiin, että perheen 65-vuotias kehitysvammainen lapsi hoivasi iäkästä ja muistisairasta äitiään. VirikeVilman asiaan puuttumisen ansiosta molemmille saatiin uusi asumismuoto”, Kaltio havainnollistaa.

Eräässä tapauksessa VirikeVilman tietoon tuli naispuolinen kehitysvammainen henkilö, josta ei löytynyt minkäänlaista tietoa vammaispalveluissa. Äiti oli ottanut tyttärensä pois kehitysvammapalvelujen piiristä jo 70-luvulla, jonka jälkeen hän oli asunut yhdessä vanhempiensa kanssa. Kun molemmat vanhemmat lopulta kuolivat, tyttären sisarukset alkoivat etsiä hänelle asuinpaikkaa. Tämän kaltaisissa elämän taitekohdissa VirikeVilman apu on ensiarvoisen tarpeellista.

”Kerran VirikeVilma asui yksin kotiinsa jääneen kehitysvammaisen henkilön kanssa kahden viikon ajan, kunnes hänelle järjestyi uusi asumispaikka. Vielä tämänkin jälkeen VirikeVilma kävi asiakkaan kanssa sairaalassa katsomassa vanhaa äitiä niin, että asiakas saattoi nähdä, että äidistä pidetään huolta. Näin herkkien asioiden hoitaminen vaatii asiakkailta suurta luottamusta VirikeVilman toimintaa kohtaan”, Kaltio korostaa.

Täysin omanlaistansa toimintaa

Nääsvillen viriketoiminta on luonteeltaan sellaista, että se mahdollistaa kaikenlaisten asioiden tekemistä. Tampereen kaupungilla ei ole tarjota asiakkailleen mitään vastaavanlaista toimintaa. Esimerkiksi asumisyksiköissä työskentelevät ohjaajat eivät pysty tekemään samoja asioita, joita VirikeVilma ja -Ville tekevät, sillä heidän aikansa ei riitä siihen.

Monen muun toimen ohella VirikeVilma perusti Tampereen Hervannan kaupunginosaan Hervantakerhon, jossa alueella asuvat kehitysvammaiset ihmiset saivat tavata toisiaan, eikä heidän tarvinnut aina matkustaa kaupungin keskustaan saakka tavatakseen ystäviään tai saadakseen harrastusmahdollisuuksia.

”VirikeVille puolestaan perusti äijäklubin, johon osallistuvat miehet tekevät yksi muun muassa linnunpönttöjä pyöräretkiä, ja paistavat makkaraa ja ovatpa he viettäneet viikon Espanjassakin yhdessä retkeillen. Äijäklubin jäsenistä muodostui myös kaveriverkosto, jonka jälkeen Ville jäi toiminnasta pois sillä se pyöri hyvin ilman häntäkin”, Kaltio mainitsee.

VirikeVilma ja -Ville ovat myös järjestäneet useita hiljaisuuden leirejä, koska niillekin oli kysyntää.

Lue myös Rinnalla kulkijoita ja ystäviä kaikenlaisissa elämäntilanteissa -juttu!