Tarvitsemme lisää yhteisöllisyyttä

Lokakuun alussa toiminnanjohtajan tehtävät vastaanottanut Susanna Hintsala on tehnyt Kehitysvammaliitossa pitkän uran. Ennen nykyistä tehtäväänsä hän toimi Kansalaisuusyksikön johtajana, ja hän on ollut uudistamassa muun muassa kehitysvammaisten ihmisten asumista, vammaispalvelulakia ja toiminut vahvasti vammaisten ihmisten itsemääräämisen toteutumisen puolesta.

Entinen Kansalaisuusyksikön johtaja on ottanut mukaansa edellisestä tehtävästään kansalaisajattelun.

”Tärkeintä kaikissa toiminnoissamme on tukea vammaisten ihmisten kansalaisuusasemaa yhdenvertaisina ihmisinä muiden joukossa, eikä ainoastaan hoivan tai hoidon kohteena”, Hintsala kiteyttää.

Tämän päämäärän tavoittelussa Kehitysvammaliiton henkilökunnalla on tärkeä rooli.

”Kehitysvammaliitossa on elinvoimainen tunnelma ja yhteen hiileen puhaltamisen ilmapiiri. Henkilökunta on osaava ja liiton arvoihin sitoutunut. Henkilökuntahan yhdessä liiton luottamusjohdon ja jäsenistön kanssa tämän liiton ja sen osaamisen tekee. Myös liiton strategia antaa hyvän pohjan, josta voi nostaa esiin kulloisessakin tilanteessa tärkeinä pidettäviä asioita.”

Työvoimapulaan uusia lääkkeitä

Ajankohtaisimpina tehtävinään Hintsala näkee muun muassa kehitysvamma-alan työvoiman saatavuuden varmistamisen.

”Työvoiman saatavuus on paikoin heikentynyt niin jyrkästi, että uusia asumisyksiköitä ei voida avata työvoimapulan vuoksi ja kehitysvammaisten henkilöiden on jäätävä asumaan esimerkiksi vanhempiensa luokse”, Hintsala kuvailee.

Hänen näkemyksensä mukaan koko sote-alan henkilöstöpula on tällä hetkellä varsin vakava, mutta tulevaisuus näyttää vieläkin synkemmältä.

”Sukupolvet pienenevät koko ajan ja samaan aikaan eläkkeelle lähtijöitä on paljon. Seuraavan viiden vuoden kuluessa esimerkiksi lähihoitajista jää eläkkeelle 11 prosenttia. Siitä 10 vuoden kuluttua noin 21 prosenttia ja 15 vuoden kuluttua nykyisistä lähihoitajista 29 prosenttia on jäänyt eläkkeelle”, Hintsala luettelee.

Samaan aikaan vammaisalan koulutuksiin ei ole riittävästi hakijoita, ja nuorten sukupolvet, joista ylipäänsä rekrytoidutaan alalle, ovat pieniä. Tämä ongelma ei ratkea perinteisillä tavoilla, vaan uusia ratkaisuja on pakko kehittää.

Eräänä mahdollisuutena Hintsala näkee koulutuspohjan laajentamisen siten, että alalle voisi tulla entistä monipuolisempien koulutuskanavien tai työkokemuksen kautta.

Sopivuus alalle valintakriteeriksi

Tällä hetkellä alalle rekrytoidaan ainoastaan muodollisesti päteviä henkilöitä, joita ei ole tarpeeksi. Hintsalan mielestä rekrytoinnissa pitäisi huomioida myös alalle henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan ja osaamiseltaan sopivia henkilöitä, joilla on kiinnostusta työskennellä alalla, vaikka heillä ei olisikaan vaadittavaa koulutusta. Tällaisia henkilöitä voisivat olla esimerkiksi alan vaihtajat. Lisäksi monille pohjatutkinnon tekeminen perinteisellä mallilla on liian raskas, jonka vuosi tarvitaan enemmän vaihtoehtoisia malleja alan työvoimapulan ratkaisemiseksi.

Samaan aikaan Suomessa on paljon työttömyyttä eikä nykyinen koulutusjärjestelmä kykene ottamaan tätä joukkoa haltuun kouluttamalla heidät uusiin tehtäviin.

”Tällaisille henkilöille voisi räätälöidä sopivan koulutuksen työn ohessa suoritettavaksi yksilöllisellä opinnollistamisella tai oppisopimuksen kautta. Koulutukseen tarvittaisiin lisää rahoitusta, jotta koulutuskustannukset eivät lankeaisi liiaksi työnantajien harteille”, Hintsala pohtii.

Lähihoitajien työtaakkaa voisi vähentää myös siten, että alalla olisi hoiva-avustajia tekemässä avustavia tehtäviä, jotta hoitajille jäisi enemmän aikaa keskittyä omalle osaamisalueelleen.

Myös maahanmuuttajat olisi Hintsalan mielestä otettava nykyistä vahvemmin mukaan kehitysvamma-alan tehtäviin.

”Kielitaitovaatimuksia pitäisi kyetä arvioimaan tapauskohtaisesti, onko tietyn tasoinen kielitaitovaatimus välttämätön kaikissa tehtävissä?”

Myös hoiva-alojen matala palkkaus on yksi syy työvoimapulaan.

”Jos ihmiset eivät pysty eritoten pääkaupunkiseuduilla elämään, palkkoja olisi pyrittävä kohtuullistamaan”, Hintsala korostaa.

Tarvitsemme enemmän me-ajattelua

Kehitysvammaliitto on ollut mukana uuden vammaispalvelulain valmistelutyössä alusta lähtien. Liitolle on keskeistä, että lain valmistelussa otetaan huomioon eritoten pitkäaikaiset tuen tarpeet.

”Tähän saakka laista on puuttunut pykälä vaativista erityispalveluista. Ne tarkoittavat käytännössä moniammatillisia konsultoivia tiimejä, joiden puoleen voi kääntyä haastavissa tilanteissa. Tähän olemme vaikuttaneet ja seuraamme tilannetta.”

Lainsäädäntöön vaikuttamisen ohella liiton tärkeänä tehtävänä on asennevaikuttaminen, mikä on erityisen tärkeää juuri tämänhetkisessä ilmapiirissä. Tässä ajassa korostuu eritoten järjestöissä ja kehitysvamma-alalla tehtävän työn arvostus. Tärkeää on myös rakentaa asioita, jotka elvyttävät ihmisiä.

”Melkein kahden vuoden pandemiaelämän jälkeen tarvitaan toimintatapoja, jotka lisäävät elämän merkityksellisyyden kokemusta ja iloa. Myös toiminta sen puolesta, ettei vastakkainasettelua pääse syntymään, on keskeistä, sillä puheet vammaisten ihmisten välttämättömien palvelujen kustannuksista ovat lisääntyneet ja koventuneet sävyltään, vaikka kehitysvammaiset ihmiset muodostavat varsin pienen ryhmän”, Hintsala toteaa.

”Vastakkainasettelu näkyy kohderyhmässämme eritoten siinä, kuinka paljon keskustelussa on mukaan ottamista ja kuinka paljon poissulkemista. Arvokeskustelussa pitäisi siksi nostaa esiin enemmän me-asioita kuin te-asioita”, Hintsala jatkaa.

Edistystä on tapahtunut siinä, että kehitysvammaiset ihmiset ovat oppineet pitämään kiinni oikeuksistaan entistä paremmin ja saaneet asiasta enemmän kokemuksia. Toisaalta aina on myös niitä, jotka eivät pysty itse puolustamaan oikeuksiaan.

”On myös muistettava, että osalla vammaisista ihmisistä on useita kuormitustekijöitä, jolloin he ovat riskissä jäädä ulkopuolelle. Tällöin korostuu läheisten merkitys ja työntekijöiden rooli tukijoina.”

Tarvitaan monenlaisia palveluja

Vuoden 2023 alusta toimintansa aloittavat hyvinvointialueet rakentavat itsenäisesti omilla tavoillaan omat palvelujärjestelmänsä.

Hintsala pitää soten rahoituspohjan laajenemista hyvänä asiana, mutta pelkää, että jatkossa palvelujen tarjonta yksipuolistuu.

Vaarana on, että sote-rakenteessa mennään väärään suuntaan, ja ryhdytään jälleen keskittämään ihmisiä suuriin yksiköihin.

”Pitäisi ymmärtää, että massaratkaisut eivät tuota hyvinvointivaikutuksia, vaan pitkällä ajanjaksolla ne aiheuttavat enemmän kustannuksia pahoinvointina ja sopimattomina palveluina, haastavana käyttäytymisenä ja työntekijöiden uupumisena. Olisi tärkeää ymmärtää, että palvelujärjestelmässä pitää säilyttää monenlaisia ratkaisuja ja runsaasti erilaisia vaihtoehtoja. Joidenkin ihmisten palvelut maksavat paljon, ja toisten paljon vähemmän, mutta olennaista on, että palvelujen yhteiskustannukset pysyvät kohtuullisina. Jos kaikille tarjotaan samaa, kokonaisuudesta tulee kalliimpi”, Hintsala painottaa.

Eräänä syynä massaratkaisujen yleistymiseen Hintsala pitää palvelujen kilpailutusta.

Kilpailutuksen ohella pitäisi kuitenkin käyttää myös muita vaihtoehtoja, jotta palvelut pysyisivät monipuolisina. Itse hankintalaki ei sinänsä kiellä muiden palvelumuotojen rinnakkaista käyttöä, mutta lakia sovelletaan huonosti.

”Jos vain hinta on kilpailutuksen valintaperusteena, ja hinta asetetaan liian alas, se tarkoittaa sitä, että palvelujen tarjoaja on tinkinyt resursseista, jolloin palvelujen laatu ei voi olla hyvä.”

Neljäs sektori vahvistuu

Hintsala näkee tässä ajassa myös paljon hyvää. Neljännen sektorin vapaaehtoistoiminta saa häneltä kiitosta. Hän mainitsee esimerkkinä yhteisökorttelit, joissa naapuriyhteisöt muuttavat paikallistasolla omia asuinalueitaan ja kehittävät ruohonjuuritasolla ilman hierarkioita uudenlaisia vapaaehtoistyön muotoja, yhteisöllisyyttä ja tapoja auttaa. Myös esimerkiksi luontoavusteinen toiminta lisääntyy koko ajan.

”Palveluissa on paljon parantamisen varaa, mutta myös ihmisten oma toiminta ja kekseliäisyys tuovat niihin uusia ratkaisuja.”

Kulttuuriasiat kiinnostavat

Hintsala on jo pitemmän aikaa ollut Kettuki ry:n puheenjohtaja. Kettuki toimii erityistaidetoiminnan kentän edunvalvojana ja alan valtakunnallisena asiantuntijaverkostona. Toiminnanjohtajana Hintsala haluaa tuoda Kehitysvammaliiton toimintaan kulttuuria ja taidetta entistä enemmän.

”Ensi vuonna Kehitysvammaliitto on mukana alan taidetapahtumassa Lifestories/Elämäntarinat, jolloin Suomeen tulee EOA, European Outsider Art -konferenssi. Se tuo tarinoiden kautta esiin, mikä on auttanut erityistä tukea tarvitsevia taiteilijoita heidän taiteilijuudessaan. Konferenssin aikana rakennetaan muun muassa yhteinen eurooppalainen tilataideteos”, Hintsala lupaa.