Pitkien työvuorojen vastapainoksi pitkiä vapaita – ja sitä kautta lisää työhyvinvointia

Teollisuudessa on jo pitkään paiskittu pitkiä työvuoroja, ja nautittu niiden vastapainona pitkistä vapaajaksoista. Nyt vastaavaa mallia tuodaan myös sote-alalle ja vastaanotto on ollut lupaavaa: työhyvinvointi lisääntyy, työvuorosuunnittelu sujuvoittuu ja rahaakin säästyy.

Neljä naista, pöydällä kaksi kannettavaa tietokonetta.
Rinnekodit Pikkurinteen lähihoitajat Janita Sisto (edessä vas.), Jasmin Asikainen ja Kaisa Kauranne sekä palveluyksikön johtaja Satu Suihkonen (takana) ovat tyytyväisiä pitkien työvuorojen tuomaan joustoon arjessa.

Muun muassa kehitysvammapalveluita tarjoava Rinnekodit on ottanut käyttöön niin sanotun 3+4-työvuorosuunnittelumallin. Yksinkertaistettuna mallissa työntekijät tekevät pääosin 12-tuntisia työpäiviä ja kokonaistyöaika säilyy ennallaan. Keskimäärin työpäiviä on viikossa kolme ja vapaapäiviä neljä.

Palaute yksiköistä on ollut pitkälti positiivista:

Ehdottomasti jatkoon, on toiminut hyvin ja toivottavasti mallia voidaan toteuttaa jatkossakin.

Erittäin hyvä systeemi ja saanut paljon positiivista palautetta.

Ehdottomasti paras tapa tehdä töitä, hyödyllinen niin työntekijälle kuin asiakkaallekin.

Vuoden pilotin jälkeen malli on päätetty ottaa osaksi normaalia toimintaa kaikissa Rinnekotien yksiköissä. Rinnekodit tarjoaa palveluja ikääntyneille, kehitysvammaisille, eri tavoin vammautuneille, riippuvuushäiriöisille ja asunnottomille henkilöille, lapsille ja nuorille sekä muille erityistä tukea tarvitseville ihmisille.

”Pilottiin osallistuneille tehdyssä kyselyssä 75 prosenttia vastaajista koki, että pidemmät työvuorot ovat lisänneet heidän työhyvinvointiaan paljon tai erittäin paljon. Vielä useampi koki, että heidän mahdollisuutensa yhdistää työtä ja muuta elämää on helpottunut”, kertoo henkilöstöasiantuntija Tero Kaartinen.

Lisää vapaita ja vähemmän kustannuksia

Aloite uudenlaiseen työaikamalliin tuli Sote ry:n pääluottamushenkilöltä Jarkko Koivistolta. Koiviston mukaan sosiaali- ja terveysalan työssä pitkiä työvuoroja ei tiettävästi ole kokeiltu aiemmin yhtä laajasti. Mallia sote-alalle otettiin poliisin valvonta- ja hälytystyöstä.

Koivisto on hyvillään, että myös sote-alan työvuorosuunnittelua kehitetään entistä joustavammaksi. Koivisto kannustaa muitakin työpaikkoja kokeilemaan ennakkoluulottomasti uudenlaista työn tekemisen tapaa.

”Tämä malli hyödyttää selvästi sekä työntekijää että työnantajaa. Työntekijä voi käytännössä lähes tuplata vapaapäiviensä määrän. Toisaalta päällekkäinen työaika ja sitä kautta henkilöstökustannukset laskevat, mikä ilahduttaa työnantajaa.”

Asiakkaatkin hyötyvät

Myös asiakkaat pitävät siitä, että sama työntekijä on paikalla sekä aamu- että iltatoimissa.

”Asiakkaiden menojen suunnittelu helpottuu ja päiviin tulee tiettyä selkeyttä ja kiireettömyyden tuntua, kun työntekijä voi rytmittää päivänsä itselleen sopivaksi, Jarkko Koivisto toteaa.

Samaa mieltä ollaan Rinnekodit Pikkurinteessä Espoossa. Pikkurinteen asiakkaat ovat erityistarpeisia lapsia, joilla on hoidollista osaamista vaativia sairauksia kehitysvammaisuuden lisäksi.

”On lasten edun mukaista ja myös perheiden kannalta mukavaa, että yksi työntekijä on aamulla ensimmäisenä vastassa ja illalla sanomassa hyvät yöt”, toteaa palveluyksikön johtaja Satu Suihkonen.

Esihenkilön näkökulmasta pitkien vuorojen vaikutus on ollut pelkästään positiivinen: työntekijöiden jaksaminen on parantunut, työhyvinvointi lisääntynyt ja sairauspoissaolot vähentyneet. Myös työvuorosuunnittelu on entistä helpompaa.

”Meillä kaikki halukkaat voivat tehdä pitkiä vuoroja, mutta ketään ei tähän pakoteta. Myös osa kesätyöntekijöistä halusi kokeilla tätä ja tykkäsi kovasti. On myös ihan sallittua kokeilla uutta mallia ja palata sitten halutessaan vanhaan. Vapaaehtoisuus on erittäin tärkeää, Suihkonen huomauttaa.
Lähihoitaja Kaisa Kauranne jännitti alussa, miten jaksaa töissä 12 tuntia putkeen, mutta ei vaihtaisi enää pois mistään hinnasta. Hän työskentelee nyt pääsääntöisesti klo 8-20.

Kaksi sydämen muotoista paperia, isompaan on kirjoitettu kuvauksia asiakkaasta.
Henkilökunta tekee jokaisesta lapsiasiakkaasta sydämellisen arvion, johon kuuluu myös lapsen jalanjälki.

”Jaksaminen ja palautuminen ovat parantuneet selvästi. Aikaisia aamuheräämisiä on aiempaa vähemmän ja töihin ei tarvitse ajaa kuin kaksi tai kolme kertaa viikossa entisen viiden kerran sijasta. Siinä säästää niin aikaa kuin rahaakin”.

Kauranne kokee, että työn ja perheen yhteensovittaminen on helpottunut uuden mallin myötä.

”Teini-ikäinen lapseni totesi, että ’äiti, sä olet nykyään aina kotona’. Ihan näin se ei ole, mutta esimerkiksi säännöllisten harrastusten sovittaminen arkeen on nyt entistä helpompaa.

Perustana vapaaehtoisuus

Hyvistä puolista huolimatta kaikille pitkät vuorot eivät sovi. Elämäntilanne voi olla sellainen, ettei päivän venyttäminen ole mahdollista, ja siksi mallin pitää perustua vapaaehtoisuuteen, Tero Kaartinen ja Jarkko Koivisto korostavat. Jotkut tehtävät puolestaan ovat sellaisia, että niissä on oltava paikalla viitenä päivänä viikossa, jolloin tällainen malli ei sovi.

Myös tiedonkulkuun ja muihin työn järjestelyihin on kiinnitettävä erityistä huomiota, kun päällekkäinen työ ja osa perinteisestä suullisesta raportoinnista jää pois.

”Ennen mallin käyttöönottoa onkin syytä käydä esihenkilöiden kanssa läpi käytännöt. Näin varmistetaan sekin, etteivät pitkät työvuorot käy kenellekään kohtuuttoman raskaiksi.”

Teksti: Susanna Kaaja | Kuva: Susanna Kaaja | Julkaistu: 

Kirjoita kommentti

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).