Ideoita ja kehitysehdotuksia työvoiman saatavuuden parantamiseksi

Hankkeen nimessä mainitaan vammaisala, mutta hanke keskittyi kehitysvamma-alaan. Haastattelin VAVE-hankkeen työryhmää amk-opinnäytetyötäni varten. Tässä jutussa esittelen opinnäytetyöni tuloksissa näkyvät VAVE-hankkeen työryhmän monipuoliset ideat, miten kehitysvammatyöhön saataisiin enemmän työntekijöitä.

Opiskelijoille kontakti kehitysvammatyöhön

VAVE-hankkeen työskentelyssä olennaista oli tiedon jakaminen. Tietoa jaettiin hankkeen sisällä oppilaitosten ja työelämän välillä sekä hankkeesta ulospäin mm. opiskelijoille ja muille vammaisalan toimijoille. Tiedon jakaminen on yksi keino lisätä kehitysvamma-alan vetovoimaa opiskelijoille. VAVE-hankkeessa kaksi kehitysvammatyön yksikköä teki opiskelijoille materiaalit siitä, millaisia yksiköt ovat työpaikkoina ja millaisia työharjoittelupaikkoja näillä on tarjota. Ammattikoulutuksessa ja ammattikorkeakoulussa opintoihin sisältyy työharjoittelujaksoja. Onnistunut työharjoittelu voi olla merkittävä vetovoimatekijä alalle. VAVE-hankkeessa kehitettiin työharjoittelujaksojen ohjaamista ja tuotettiin opas Opiskelijan ohjaus vammaisalalla.

Eräs keino jakaa tietoa ja osaamista opiskelijoiden ja työelämän välillä on yhteistyöskentely, josta on jo käytännön kokemusta yhden oppilaitoksen ja kehitysvammatyön yksikön välillä. Kokeilussa opiskelijaryhmä ja opettaja menivät kehitysvammatyön yksikköön, jossa pidettiin oppitunteja työelämän edustajien kanssa. Opettaja opetti teoriaa ja työelämän edustaja kertoi käytännön realiteetteja. Yhteistyöskentelyyn sisältyi myös keskustelua ja asiakastyöskentelyä. Konkreettisessa toiminnassa opittiin puolin ja toisin ja opiskelijoiden palautteen perusteella kokemus oli todella kiinnostava. Voisiko tällaista järjestää enemmän?

Projektioppiminen

Projektioppiminen on eräs keino välittää tietoa ja osaamista opiskelijoiden ja työelämän välillä. VAVE-hankkeessa toisen asteen oppilaitos järjesti yhdessä työelämän kanssa opiskelijoille mahdollisuuden kohdata kehitysvammaisia asiakkaita.

Opiskelijat suunnittelivat yksiköissä toteuttavat toiminnat yhdessä asiakkaiden kanssa. Konkreettinen tekeminen koettiin antoisaksi, ja tiedon ja osaamisen lisäksi se lisäsi vammaisalan vetovoimaa: 12 mukana olleesta opiskelijasta kolme valitsi vammaistyön osaamisalan opintoihinsa.

Tekemässäni haastattelussa VAVE-hankkeen työryhmä korosti opettajien työelämäjaksojen tärkeyttä. Niiden avulla tieto liikkuu ajantasaisesti oppilaitosten ja työelämän välillä. Kun opettajat saavat työelämäjaksoilla ajantasaista tietoa, osaamista ja ymmärrystä vammaistyöstä, he välittävät sitä oppilaitoksiinsa ja opiskelijoillensa. Kun opettajilla on omakohtaisia, nykyaikaisia kokemuksia, vammaisala näyttäytyy kiinnostavana, mikä parhaimmillaan innostaa opiskelijoita valitsemaan sen.

Matalampi kynnys kehitysvamma-alalle myös aikuisopiskelijoille

VAVE-hankkeessa kehitettiin koulutuksia, jotka avasivat vammaisalan opinnot entistä useammille opiskelijoille. Hankkeen alussa tehtiin paikallisesti työssä olevien henkilöiden osaamiskartoitus, jonka pohjalta kehitettiin työvaltaisen oppimisen malli.

Mallissa opiskelunsa aloittanut lähihoitajaopiskelija suuntautuu vammaisalalle. Opinnoista vähintään puolet on työtä tai opiskelua työtä vastaavissa tilanteissa, sillä käytännön työn tekeminen edistää teoreettisen tiedon omaksumista. Työssäoppimispaikan kanssa tehdään joko koulutussopimus tai oppisopimus.

Hankkeessa kehitettiin myös Työkokeilusta opiskelijaksi -malli, jossa TE-keskuksen asiakas, joka haluaa työkokeiluun kehitysvamma-alalle, käy ensin tutustumassa mahdolliseen työkokeilupaikkaan. Työkokeilija, työyksikkö ja TE-palvelut tekevät työkokeilusopimuksen. Työkokeilun lopulla selvitetään työkokeilijan halukkuus ja soveltuvuus kehitysvamma-alalle. Työkokeilu ei ole työsuhde ja siihen osallistuvalle maksetaan useimmiten työttömyysturvaa.

Eri maista ja kulttuureista Suomeen muuttaneet työntekijät ovat kehitysvammatyössäkin kasvavassa roolissa. VAVE-hanke järjesti kehitysvammatyön yksiköissä koulutusta ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden ja työntekijöiden huomioimisesta. Koulutuksen painopisteen oli ulkomaalaisten työntekijöiden ammatillisen osaamisen, oppimisen sekä suomen kielen kehittymisen tukeminen työpaikalla. Lisäksi yhdessä oppilaitoksessa pilotoitiin opiskeluvalmiuksia tukevat opinnot, joissa Suomeen muuttaneet hoiva-avustajaopiskelijat voivat vahvistaa taitojaan suomen kielessä, digitaidoissa tai matemaattisissa taidoissa.

Lue tarkemmat tiedot hankkeessa kehitetyistä koulutuksista ja koulutuspoluista hankkeen verkkosivuilla (www.vetoavammaisalalle.fi).

Kehittämistä yhteistyössä

VAVE-hankkeen työryhmä toi esiin, että työmarkkinoilla on kykeneviä ihmisiä, joilla puuttuu koulutuksesta ”pieni palanen”, joka estää heitä työllistymästä kehitysvammatyöhön nykyisillä pätevyysvaatimuksilla. Hanketyöryhmä esitti, että koulutuksen ja työelämän yhteistyössä voisi kehittää koulutuksen, jonka käymällä nuo ihmiset saisivat tarvittavan pätevyyden ja heidät voisi palkata kehitysvammatyöhön. Esitettiin myös, että vammaistyössä vaadittavia kelpoisuuksia pitäisi jouhevoittaa. Se mahdollistaisi useammalle työntekijälle kehitysvamma-alalle työllistymisen. Kelpoisuuksien jouhevoittamisen suunnittelu olisi hyvä tehdä vammaisalan koulutuksen ja työelämän yhteistyönä. Toteutukseen tarvitaan yhteistyötä myös lainsäätäjän kanssa.

Eräs merkittävä tekijä työvoimapulan ratkaisemiksi on kehitysvammatyön arvostuksen nostaminen. VAVE-hankkeen työryhmän unelmana on, että kehitysvamma-alan työtä arvostettaisiin kuten mitä tahansa sote-alan työtä ja työryhmä arvioi, että arvostuksen nostamiseksi tarvitaan markkinointia. VAVE-hankkeessa tehtiin brändäystä muun muassa sosiaalisen median videokampanjalla ja hankkeen tulosten mukaan se lisäsi kehitysvamma-alan vetovoimaa.

VAVE-hankkeen työryhmä arvioi, että tulevaisuuden tarpeita olisi hyvä ennakoida yhteistyössä ja luoda yhteinen strategia tulevaan. Eräs väylä yhteistyöhön voisi olla yhteiset foorumit, joilla voisi käydä vuoropuhelua yhteisesti tärkeistä asioista ja jakaa tietoa ja osaamista. Hedelmällisintä yhteistyö on, kun se on jatkuvaa ja säännönmukaista. Sillä asioiden edistyminen vaatii pysähtymistä asioiden äärelle.

Amk-opiskelijan näkökulma: Aktiivisesti esille

Omissa opinnoissani ei työharjoittelupaikoista ollut materiaaleja tarjolla, joten vieraaseen paikkaan ja uudelle alalle hakeutuminen oli omasta rohkeudesta kiinni. Itse työharjoittelupaikkoja etsineenä uskon, että jos opiskelija saa kehitysvamma-alan yksiköistä käytännönläheistä tietoa siellä tehtävästä työstä sekä asiakkaista, se madaltaa kynnystä hakeutua yksikköön työharjoitteluun ja parhaimmillaan se on valtti, joka voi ratkaista jopa opiskelijan uravalinnan. Työharjoittelussa opiskelijat tutustuvat alaan ja asiakkaisiin, mikä on kehitysvammatyön yksiköille oiva mahdollisuus vetovoimaistaa alaa ja saada tulevia työntekijöitä.

Omaa työyksikköään ja työtään kannattaa tuoda esiin. Yhteys oppilaitoksiin voi lisätä kiinnostusta alaa kohtaan. Yhteistyö oppilaitosten kanssa tiedon ja osaamisen jakamiseksi hyödyttää kaikkia osapuolia. Yhteys TE-keskukseen voi tuoda mm. työkokeilijoita, joista voi myöhemmin saada vakituisia työntekijöitä. Yhteys lähiympäristöön lisää tietoisuutta tehtävästä työstä ja asiakaskunnasta. Kehitysvammaliiton selvityksen (Vesala & Teittinen, 2020) mukaan vammaistyö koetaan etäiseksi, koska kontaktit vammaisiin ihmisiin tai vammaistyötä tekeviin ihmisiin ovat vähäisiä. Tähän voi jokainen ammattilainen vaikuttaa omalla panoksellaan. Resurssipula kehitysvammatyössä on tosiasia, mutta olisiko alan vetovoimaistaminen, meille yhteinen, arvokas tavoite, jonka edistämiseksi voisi työaikaa nipistää ja pohtia tapoja tehdä työtä yhdessä asiakkaiden kanssa.

Artikkelin kirjoittaja Satu Kauppinen on kehitysvammatyöstä innostunut Diakonia-ammattikorkeakoulussa opiskellut sosionomi (amk).

Kehitysideat ovat vapaasti käytettävissä ja toteutusta toivotaan!

Lähteet

• Vammaisalan vetovoima ja koulutuksen kehittäminen -hanke (www.vetoavammaisalalle.fi).
• Satu Kauppisen amk-opinnäytetyö: Vammaisalan vetovoima ja koulutuksen kehittäminen -hankkeen työryhmän reflektioita ja visioita yhteistyöstä (urn.fi).
• Vesala, H. T. & Teittinen, A. (2020). Houkuttaako vammaisalan hoivatyö? Peruskoulun 9. luokkien oppilaiden ja opinto-ohjaajien sekä sosiaalialan opiskelijoiden ja työntekijöiden näkemyksiä hoiva- ja vammaisalan työstä (pdf, www.kehitysvammaliitto.fi). Espoo: Kehitysvammaliiton selvityksiä 16.