Vaalijala loikkasi digiaikaan

”Niin, siellä nettimaailmassahan on melkein kaikki nykyään”, totesivat Eetun klubin asiakkaat Jaakko Eronen, Ulla Hukkanen ja Kari Hiltunen Varkaudessa, kun keskustelimme erityistä tukea tarvitsevien nuorten ja nuorten aikuisten mahdollisuuksista käyttää teknologiaa osana omaa elämäänsä, arkea ja vapaa-aikaa. Eetun klubi Varkaudessa on yksi kuudesta Vaalijalan osaamis- ja tukikeskuksen yksiköstä, joka on mukana DigiSote-hankkeen* digikokeiluissa ja -piloteissa kevään 2018 aikana. Kokeiluja ja erilaisten digitaalisten ratkaisujen mukaan ottamista arjen toimintojen tueksi on tarkoitus jatkaa ja laajentaa hankkeen jälkeenkin.

Vaalijalan yksiköiden toiminnassa digitaalisuus, teknologia ja niiden tarjoamat mahdollisuudet ovat olleet mukana työntekijöiden toiminnassa jo useiden vuosien ajan. Teknologian avulla on aikaisemmin pyritty parantamaan palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta esimerkiksi Skype for Business -videoneuvottelujen muodossa; yksiköitä on laajalti ympäri Itä- ja Keski-Suomea, jossa välimatkat ovat pitkiä. Yksiköiden välillä on luonnollisesti ollut vaihtelua myös teknologian käyttöönotossa, samoin siinä, kuinka paljon asiakkailla on kosketuspintaa teknologiaan, internettiin tai someen. Osassa yksiköitä asiakkaina on paljon nuoria ja itsenäisemmin toimivia asiakkaita; heillä teknologiasuhde on kehittynyt monimuotoiseksi ja he käyttävät oma-aloitteisesti teknologiaa hyödykseen arjessa. Toisissa yksiköissä asiakkaat ovat iäkkäämpiä, tai he tarvitsevat vammaisuuden vuoksi apua ja mahdollistamista teknologian käytössä; heille itselleen ei ole välttämättä vielä muodostunut kokemuksia digitaalisuudesta tai teknologiasta.

Eetun klubilaisista valtaosalla on ollut käytössään jo aiemmin älypuhelin, osalla myös tabletti, toki joillekin laitteet ovat tulleet tutuksi vasta nyt kokeilujen myötä. Sovelluksista entuudestaan tuttuja heille ovat WhatsApp, Instagram, Facebook ja moni käyttää internetiä tiedon hankintaan.

Lisäarvoa palveluihin ja elämään

Vaalijalan digipiloteissa haluttiin tukea teknologian avulla asiakkaiden osallisuutta, sosiaalisia kontakteja sekä teknologista toimijuutta. Punaisena lankana on ollut pyrkimys tuoda digitaalisuuden avulla lisäarvoa palveluihin sekä erityisesti asiakkaiden elämään ja elämäntilanteisiin. Näistä mahdollisuuksista keskusteltiin pilottiyksiköissä niin henkilöstön kuin asiakkaiden kanssa. Teknologian käyttöönotossa on sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa edetty usein varsin organisaatiokeskeisesti tai teknologialähtöisesti. Kehitysvammaisten ihmisten osallisuuden ja itsemääräämisoikeuden vahvistuminen on ajankohtainen tavoite; Vaalijalassa onkin pohdittu, kuinka jo olemassa olevaa teknologiaa voisi hyödyntää ja samalla vahvistaa asukkaiden teknologista toimijuutta.

Asukkaiden yhteydenpito läheisiin sekä viranomaisiin on aiemmin hoidettu pääosin puhelimen ja vierailujen kautta. WhatsApp ja Skype ovat laajalti levinneitä ja meille tuttuja sovelluksia, ja niiden kuvayhteyden kautta tapahtuvaa yhteydenpitoa läheisiin ryhdyttiin Vaalijalassa kokeilemaan ja laajentamaan. Yksiköihin hankittiin vuoden 2018 alussa tabletit ja uudet älykännykät, joihin asennettiin mainitut ohjelmat. Tämän jälkeen henkilökunnan kanssa käytiin lyhyt käyttöönottokoulutus, ja testailtiin yhteyksien käytännön toimivuutta. Monelle henkilökunnasta esimerkiksi WhatsApp oli jo tuttu omasta henkilökohtaisesta elämästä; tämä madalsi kynnystä ottaa se käyttöön myös ammatillisessa mielessä. Tämän jälkeen henkilökunta selvitteli asiakkaiden sekä heidän läheistensä kanssa, kenellä olisi halukkuutta ja mahdollisuutta pitää läheisiinsä yhteyttä WhatsAppin kautta. Ja sitten eikun kokeilemaan!

Hämmennystä ja jännitystä

Kokeilujen aikana on syntynyt monenlaisia kokemuksia; joillekin asukkaille omaisen näkeminen pelkän kuulemisen sijaan on herättänyt hämmennystä ja jännitystä. Missä oma läheinen on, tabletin takanako? Voisiko häntä koskettaa? Hämmennyksestä huolimatta kokeiluja ja totuttelua on jatkettu. On koettu myös ilon ja riemun hetkiä; tuolla on äiti, ja meidän lemmikit! Uudenlainen yhteys on lievittänyt koti-ikävää. Ja sisko, joka asuu ulkomailla; aiempien puheluiden ja äänen sijaan nyt näkyvät sisaren kasvot, pitkästä aikaa. Monen asiakkaan omat vanhemmat ovat jo iäkkäitä, ja heillä ei ole välttämättä omaa kokemusta tai laitteita yhteydenpitoon. Silloin yhteydenpidon avuksi on voinut tulla joku omainen lähipiiristä. Tämä on laajentanut myös verkostoa, joka pitää asukkaaseen yhteyttä; WhatsAppin avulla siskonpoika tai muu nuori sukulainen on tullut osaksi yhteyttä pitävää lähipiiriä.

Olennaista kokeiluissa on ollut asiakkaan teknologiatoimijuuden vahvistaminen ja osallisuuden lisääminen. Eetun klubilaiset innostuvat ideoimaan sitä, millaisia mahdollisuuksia teknologia voisi heidän arkeensa tuoda. Viranomaisten, kuten edunvalvojien tai vammaispalvelujen työntekijöiden kanssahan voisi hyvin hoitaa asioita myös etäyhteydellä! Se, että ohjaaja on videon päässä, ei haittaa, pääasia että asiat tulevat hoidetuksi. Tai kun joutuu jonottamaan yhdessä ohjaajan kanssa useita tunteja terveyskeskuksen päivystyksessä; voisiko siinä ottaa käyttöön etälääkäripalvelun tai ainakin jonotusnumeron, josta voisi seurata kotiympäristössä sitä, miten kauan vielä lääkärin pakeille pääseminen vielä kestää? Suurinta kannatusta klubilaisissa saa kuitenkin Kari Hiltusen ideointi; kun kaikki klubilaiset eivät pääsekään syystä tai toisesta odotetulle kesä- tai syysmatkalle ja joutuvat jäämään kotiin, niin heille voisi jakaa WhatsAppin kautta videota paikan päältä. Näin kokemukseen pääsisivät edes jollain lailla mukaan nekin, jotka livenä jäävät siitä paitsi.

Digitalisoituva maailma muuttaa työn sisältöjä myös kehitysvammatyössä. Osassa Vaalijalan yksiköitä nuoret asiakkaat toimivat varsin oma-aloitteisesti netissä ja somessa; heillä teknologia on jo osa arkea – vapaa-aikaa, opiskelua tai yhteydenpitoa. Työntekijät ovat havainneet tilanteita, joissa kehitysvammainen nuori on melko yksin somemaailmassa, ja sitä kautta alttiina myös nettikiusaamiselle tai hyväksikäytölle. Jo nyt ja tulevaisuudessa työntekijöiden ohjaustaidot ulottunevatkin entistä enemmän siihen, kuinka asiakkaita turvallisesti ohjataan ja tuetaan toimimaan digitaalisen maailman ympäristöissä. Tätä on myös hankkeen aikana pyritty vahvistamaan. Eetun klubilaiset toteavatkin, että he ovat olleet tarkkoina muun muassa sen suhteen, ketä hyväksyvät somessa kaveriksi, ja ohjaajienkin kanssa on käyty näitä asioita yhdessä läpi.

”Innostuin tästä mahdollisuudesta. Olen sitä mieltä, että tämä tuo monille asiakkaillemme lisää mahdollisuuksia ja sävyjä yhteydenpitoon omaisten ja rakkaiden kanssa”, toteaa ohjaaja Martta Pöyhönen Rautalammin Kuutinharjusta. Yksikössä on sekä palveluasumista että päivätoimintaa, ja molemmissa on tarkoitus kokeilla WhatsAppia yhteydenpitoon avustetusti asukkaiden kanssa. Kokeilut aloitellaan ensin muutaman asukkaan kanssa, joiden vanhemmille tai läheisille yhteydenpitotapa on tuttu jo entuudestaan. Kuutinharjun asukkaista vain harvalla on omaa puhelinta tai tablettia käytössään, eli he tutustuvat samalla teknologiaan kokeilujen myötä.

Nuorten autistien kuntoutus- ja tutkimusyksikkö Avaimessa kokemuksia sovelluksien käytöstä on jo kertynyt melko paljon. WhatsAppia käytetään nyt pääsääntöisesti aiempien puhelinsoittojen sijaan vapaa-ajan keskustelussa.

”Nyt alkuvaiheessa yhteyksiä on otettu nimenomaan nuoren ja vanhempien välillä. Se on tuonut turvallisuutta uuden yhteydenpitotavan harjoitteluun”, kertoo ohjaaja Henri Järvinen.

WhatsApp-tekstiviesteillä sovitaan tietty aika yhteydenotolle. Työntekijä on auttanut nuorta tarvittaessa videopuhelun avaamisessa. Yksityisyyttä kunnioitetaan siten, että nuori ja vanhempi käyvät keskustelun esimerkiksi nuoren huoneessa, tarvittaessa toki ohjaajan tuki on saatavilla. Viittomakielisille nuorille kuvayhteys on mahdollistanut suoran vuorovaikutuksen läheisiin; työntekijän tulkkausta väliin ei tarvita.

Nuoret ovat lähettäneet lisäksi vanhemmille myös valokuvia, ja kotoapäin on tullut esim. videoituja tervehdyksiä läheisiltä mm. syntymäpäivinä. Nuorten ja vanhempien myönteiset kohtaamiset ja kokemukset ovat motivoineet myös työntekijöitä. ”Tulee hyvä fiilis, kun näkee, miten hyvin kommunikointi toimii ja jatkossa mietitään, miten teknologiaa voisi käyttää enemmänkin asiakastyössä”, Henri Järvinen kertoo.

Vaalijalan henkilöstö suhtautuu kokeiluihin positiivisesti. DigiSote-hankkeessa on vuoden aikana ollut mukana digitaalisista ratkaisuista kiinnostuneita yhteyshenkilöitä, digivastaavia. He ovat osaltaan etsineet Vaalijalan yksiköistä kokeiluista kiinnostuneita, ja ensimmäisen kokeiluaallon yksiköistä nimettiin lisää digivastaavia. Etenemisen kannalta on ollut tärkeää, että yksiköissä on ollut kokeiluihin aitoa tarvetta, sekä nähty asiakkaiden saama hyöty, ja asiasta on keskusteltu koko työyhteisössä. Lisäksi on puhuttu tietoturvaan liittyvistä kysymyksistä, tai ylipäätään kehitysvammaisten mahdollisuudesta käyttää teknologiaa. Tärkeää onkin jatkaa keskustelua ja pohtia teknologian tarjoamia mahdollisuuksia yhdessä asiakkaiden, läheisten ja henkilökunnan kanssa.

Palveluntuottajien, esimiesten ja työntekijöiden rooli on merkittävä kehitysvammaisten teknologiaosallisuuden turvaamisessa ja mahdollistamisessa. Yhteiskuntamme digitalisoituu entistä enemmän kohti e-yhteiskuntaa, niin arjen, vapaa-ajan ympäristöjen kuin palveluidenkin osalta, ja vammaisten osallisuuden turvaaminen digitalisoituvassa maailmassa edellyttää tukea ja avustamista.

* Digitaaliset sosiaali- ja terveyspalvelut sujuvasti käyttöön -hanke, hankeaika 1.9.2016- 31.8.2018, rahoitus ESR, hallinnoija XAMK. Vaalijalan digipilotit ovat osa Diakonia-ammattikorkeakoulun osahankkeen toimintaa.

DigiSote (digisotehanke.fi)