Tukiluotsi tuo tuen kotiin – askel kerrallaan yhä useamman ulottuville

”Savaksen Tukiluotsi on syntynyt tarpeesta jäsentää palvelukokonaisuutta, joka on pitkään ollut hajallaan. Organisaatio on tuottanut ohjaus- ja kuntoutuspalveluja jo aiemmin, mutta ne ovat sijoittuneet eri yksiköihin, eikä niiden kokonaisuutta ole ollut helppo hahmottaa. Asiakkaille palvelut ovat voineet näyttäytyä pirstaleisina, ja myös ammattilaisille on ollut epäselvää, mitä kaikkea on tarjolla ja mistä sitä kannattaa kysyä”, kertoo Savaksen koulutus- ja ohjauspalvelukoordinaattori Katja Kirjalainen.

Hajanaisesta palvelukentästä selkeämpään kokonaisuuteen

Aiemmin palvelujen saaminen saattoi olla pitkälti kiinni siinä, ettei palvelun tilaajalla ole ollut tietoa kaikista tarjolla olevista palveluista. Jos asiakkaan työntekijä tunsi Savaksen osaamisen ja osasi yhdistää sen asiakkaan tarpeeseen, palvelu saatettiin saada käyttöön. Ilman tätä tietoa tai aktiivisuutta se jäi helposti hyödyntämättä.

Tukiluotsi on muuttanut tätä asetelmaa. Se kokoaa valmennuksen, tuetun päätöksenteon, erityisen osallisuuden tuen ja tukihenkilötoiminnan yhden kokonaisuuden alle. Samalla palveluista on tullut näkyvämpiä ja helpommin saavutettavia. Kyse ei ole yksittäisestä uudesta palvelusta, vaan tavasta järjestää olemassa olevat palvelut uudelleen.

Arjen taidot keskiössä

Tukiluotsin työ konkretisoituu arjen tilanteissa. Se ei ole irrallista ohjausta, vaan tapahtuu asiakkaan omassa arkiympäristössä. Tämä näkyy erityisesti käytännön taitojen harjoittelussa.

“Harjoitellaan esimerkiksi sitä, miten toimitaan, jos lamppu ei toimi, mistä löytyy huoltoyhtiön numero tai miten käytetään taloyhtiön pyykkikonetta”, kuvaa kuntoutusohjaaja Pia Pöyhönen.

Arjen taitojen lisäksi työssä käsitellään myös laajempia kokonaisuuksia, kuten kuormittumista ja sen hallintaa. Eritoten autismikuntoutuksessa keskeistä on ymmärtää, miten erilaiset piirteet vaikuttavat arkeen ja millä keinoilla kuormitusta voidaan vähentää.

Perheiden kanssa työskentelyssä olennaista on arjen rakenteiden ja vuorovaikutuksen tarkastelu. Ulkopuolinen ammattilainen näkee usein asioita, jotka perheelle itselleen ovat muodostuneet huomaamatta osaksi arkea.

“Ulkopuolisena ihmisenä voin usein havaita, missä tilanteissa voisi toimia toisin, ja auttaa perheitä huomaamaan sen itse.”

Tämä työ ei tapahdu valmiiden kaavojen mukaan, vaan tilanteet rakentuvat asiakkaan tarpeista käsin. Valmennus voi liittyä yhtä hyvin itsenäistymiseen, muuttoon kuin arjen perusasioiden hallintaan.

Asiakkaiden kokemukset kertovat vaikutuksista

Tukiluotsin merkitys näkyy konkreettisesti myös asiakkaiden ja perheiden kokemuksissa. Palautteissa toistuvat samat teemat: arjen helpottuminen, selkeyden lisääntyminen ja tunne siitä, ettei tarvitse selvitä yksin.

”Valmennuksesta jäi iloinen ja luottavainen olo. Saimme käytännöllisiä vinkkejä arkeen, uusia näkökulmia ja vahvistusta siihen, että olemme jo tehneet monia asioita hyvin.”

Monelle keskeistä on ollut se, että tuki ei jää yleiselle tasolle, vaan pureutuu arjen tilanteisiin.

“Ohjaus toi selkeyttä arkeen ja auttoi etenemään kohti tavoitteita pienin mutta merkityksellisin askelin. Tuki oli rauhallista, kannustavaa ja asiakkaan tilanteeseen sopivasti räätälöityä.”

Palautteissa korostuu myös konkreettisten työkalujen merkitys. Kun arjen tilanteisiin löytyy toimivia keinoja, vaikutukset näkyvät nopeasti.

“Saimme konkreettisia työkaluja jokapäiväisiin tilanteisiin, ja niiden avulla arki sujuu nyt paremmin. Ohjaus lisäsi ymmärrystä, vahvisti osaamista ja toi varmuutta haastaviin tilanteisiin.”

Kokemukset tukevat työntekijöiden kuvaa siitä, että pienet, käytännönläheiset muutokset voivat olla ratkaisevia. Kun tuki rakentuu asiakkaan omaan arkeen, sen vaikutukset ovat välittömiä ja usein pitkäkestoisia.

Palvelu tulee asiakkaan luo

Eräs Tukiluotsin keskeisistä periaatteista on jalkautuva työ. Palvelu ei edellytä asiakkaalta liikkumista tai aikataulujen sovittamista toimistokäynteihin, vaan työntekijä menee asiakkaan luo.

“Se tärkeä juttu on, että mennään asiakkaiden luokse eikä toisin päin”, Pöyhönen sanoo.

Tämä on ratkaisevaa erityisesti niiden asiakkaiden kohdalla, joille kodin ulkopuolelle lähteminen on vaikeaa tai mahdotonta. Esimerkiksi ahdistuneille nuorille palvelu on haastavampaa toteuttaa, jos se edellyttää lähtemistä pois kotoa.

“On esimerkiksi nuoria, jotka eivät ahdistuneisuuden vuoksi pysty lähtemään kotoa palveluiden pariin, vaikka ne olisi myönnetty. Silloin palvelu ei toteudu lainkaan, ellei sitä tuoda kotiin ja lähdetä yhdessä tuetusti liikkeelle.”

Asiakkaan omassa ympäristössä työskentely voi tarkoittaa vaikkapa yhdessä tehtyä kauppareissua, bussimatkan harjoittelua tai kodin arjen järjestämistä. Pöyhösen mukaan tällaiset tilanteet ovat olennaisia oppimisen kannalta.

“Jos harjoitellaan bussilla kulkemista, sitä ei opita puhumalla. Lähdetään yhdessä katsomaan, mistä bussi lähtee ja missä jäädään pois.”

Joustavuus helpottaa sekä asiakkaita että työntekijöitä

Tukiluotsin toimintamalli on tuonut mukanaan myös merkittävää joustavuutta. Työ ei ole sidottu virka-aikaan tai tiettyihin tiloihin, vaan sitä voidaan toteuttaa asiakkaan arkeen sopivalla tavalla.

“Voin tehdä työtä iltaisin tai asiakkaalle sopivina aikoina”, Pöyhönen kertoo.

Perheiden näkökulmasta tämä on suuri muutos. Aiemmin palveluihin osallistuminen saattoi edellyttää työpäivän keskeyttämistä ja logistista järjestelyä, mikä kuormitti perheiden elämää entisestään.

“Perheet väsyvät siihen, että pitää lähteä kesken työpäivän. Nyt palvelu tulee heidän luokseen”, Pöyhönen mainitsee.

Joustavuus näkyy myös työn sisällössä. Työntekijällä on enemmän mahdollisuuksia soveltaa työskentelytapoja asiakkaan tilanteen mukaan.

“Se antaa mahdollisuuden tehdä työtä luovemmin ja inhimillisemmin asiakkaan tarpeista käsin.”

Hallintorakenteet rajoittavat palveluun pääsyä

Vaikka Tukiluotsi on selkeyttänyt palveluja ja tehnyt niistä saavutettavampia, järjestelmässä on edelleen aukkoja. Kaikki tukea tarvitsevat eivät pääse palvelun piiriin, vaikka se olisi heidän tilanteeseensa sopiva.

“Esimerkiksi neurokirjon asiakkaat voivat jäädä palvelun ulkopuolelle, jos he eivät ole vammaispalvelujen asiakkaita, vaikka palvelu sopisi heille”, Kirjalainen sanoo.

Tämä liittyy palvelujen hallinnollisiin rakenteisiin. Valmennuksen myöntäminen edellyttää tiettyä asiakkuutta, eikä esimerkiksi lastensuojelun kautta asioivia voida ohjata samalla tavalla palveluun.
Lisäksi hyvinvointialueiden taloudellinen tilanne vaikuttaa suoraan palvelujen saatavuuteen.

“Vaikka tarvetta palvelulle olisi, sitä ei välttämättä saada, koska rahaa ei ole.”

Myös uusi vammaispalvelulaki on vielä käytännön tasolla osittain jäsentymättä. Sekä asiakkaat että ammattilaiset tarvitsevat lisää tietoa siitä, mitä palvelut sisältävät ja kenelle ne kuuluvat.

Malli hakee vielä muotoaan

Tukiluotsi on vielä nuori toimintamalli Savaksella. Sitä on toteutettu nykyisessä muodossaan noin vuoden ajan, ja sitä pilotoidaan Etelä- ja Pohjois-Savossa. Tavoitteena on laajentaa toimintaa vähitellen muille hyvinvointialueille.

“Tämä muotoutuu edelleen palveluiden ja hyvinvointialueiden tarpeiden mukaan”, Kirjalainen kertoo.

Vaikka malli ei ole vielä valmis, sen suunta on selvä. Keskiössä on ajatus siitä, että tuki rakennetaan asiakkaan elämän ympärille.

Pöyhösen mukaan työn ydin löytyy arjen kohtaamisista.

“Valmennus tapahtuu arjen hetkissä ja tavallisessa kohtaamisessa. Se tekee työstä helposti lähestyttävää.”

Kun palvelu siirtyy asiakkaan kotiin, myös vuorovaikutus muuttuu.

“Rajat madaltuvat, ja kommunikaatio on luontevampaa.”

Tukiluotsi ei ole vain uusi palvelu, vaan uudenlainen tapa tuoda tuki osaksi ihmisten arkea. Se auttaa palveluja tavoittamaan paremmin ne ihmiset, joille tuki on tarkoitettu, ja tuo ratkaisut lähelle jokapäiväistä elämää.