Ei minusta tullutkaan…

Noin kymmenen prosenttia ammatillisessa koulutuksessa olevista nuorista keskeyttää opintonsa. Erityisopiskelijoiden opintojen keskeyttäminen on tätäkin yleisempää. Tutkija Erja Santala selvitti mistä keskeyttämiset johtuvat. Samalla hän kartoitti myös syitä kehitysvammaisten opiskelijoiden uupumiseen.

Erityisasiantuntija Erja Santala on työskennellyt Kehitysvammaliitossa vuodesta 1999 alkaen erikoisalanaan lapsiin ja nuoriin liittyvät kysymykset.
Erityisasiantuntija Erja Santala on työskennellyt Kehitysvammaliitossa vuodesta 1999 alkaen erikoisalanaan lapsiin ja nuoriin liittyvät kysymykset.

Vuoden 2014 Koulutuksen tilastollisen vuosikirjan mukaan erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita opiskeli vuonna 2013 ammatillisissa erityisoppilaitoksissa 2873 opiskelijaa ja yleisissä ammatillisissa oppilaitoksissa 21 774 opiskelijaa. Heistä 20 723 opiskeli oppilaitosmuotoisessa opetussuunnitelmaperusteisessa koulutuksessa, 732 näyttöön valmistavassa koulutuksessa ja 319 oppisopimuskoulutuksessa. Yleisissä ammattioppilaitoksissa opiskelevista 1487 opiskeli erityisryhmässä ja 17 414 yleisopetuksen ryhmässä.

Koulutuksen tilastollisen vuosikirjan mukaan yleisimmät perusteet oppilaan erityisopetukselle olivat ”muut syyt” ja kielelliset vaikeudet. Kolmanneksi yleisimpänä perusteena olivat hahmottamiseen, tarkkaavaisuuteen ja keskittymiseen liittyvät vaikeudet.

Tietoa hankala löytää

Tiedon löytäminen kehitysvammaisten opiskelijoiden osalta ei ollut lainkaan helppoa, koska tilastointitavat ovat muuttuneet eikä niiden pohjana ole enää vammaluokitus. Näin ollen tavoiteltua tietoa ei ollut tilastollisesti saatavilla. Niinpä asiaa on tarkasteltu saatavilla olevien tilastojen ja raporttien erityisopiskelijastatuksesta käsin. Se, millaisin perustein opiskelija on erityisen tuen tarpeessa, ei lähdeaineistosta käy selkeästi esille. Huomattavaa on, että ammatillisen koulutuksen läpäisyn tehostamisohjelmassa mukana olleista oppilaitoksista noin puolet ehdottikin erityisopetuksen luokitusjärjestelmän muuttamista ja selkiyttämistä sekä ohjeistamista pedagogisempaan suuntaan.

Ammatillisen koulutuksen läpäisyn tehostamisohjelma

Ammatillisen koulutuksen läpäisyn tehostamisohjelma on osa koulutustakuun toteutusta. Se toteutettiin opetus- ja kulttuuriministeriön, Opetushallituksen ja koulutuksen järjestäjien yhteistyönä. Ohjelman tavoitteena oli vähentää koulutuksen keskeyttämistä ja parantaa ammatillisen koulutuksen läpäisyastetta eli tukea opintojen etenemistä ja tutkinnon suorittamista tavoiteajassa. Keskeinen tavoite oli tukea niitä opiskelijoita, joiden keskeyttämisalttius on tavanomaista suurempi ja jotka ovat sen vuoksi vaarassa syrjäytyä koulutuksesta ja yhteiskunnasta. Hankkeen käynnistyessä nuorille suunnatussa ammatillisessa peruskoulutuksessa keskeyttämisprosentti oli noin 10 %. Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti tavoitteeksi, että ammatillisen koulutuksen keskeyttäneiden osuutta pyritään laskemaan 7 prosenttiin vuonna 2014.

Tehostamisohjelman tarkoituksena on ollut tuottaa tietoa mm. opintojen läpäisyä edistävistä tekijöistä ja keskeyttämisen syistä, arvioida läpäisyhankkeita sekä kehittää opintojen läpäisyyn ja keskeyttämiseen liittyvää seurantaa. Raportista ilmenee, että erityisopiskelijat keskeyttävät ammatilliset opinnot muita opiskelijoita useammin. Asuntoloissa ja erityisammattioppilaitoksissa opiskelevien opintojen keskeyttäminen on huomattavasti vähäisempää kuin muiden.

Miksi erityisopetukseen?

Nykyisessä tilastoinnissa perusteet oppilaan erityisopetukselle ovat hyvin moninaisia, kuten kielelliset vaikeudet, vuorovaikutuksen ja käyttäytymisen häiriöt, lievä tai vaikea kehityksen viivästyminen, kehitysvamma ja monet muut syyt.

Opintojen aloitusvaiheessa käytetään yleisimmin ns. siirto-HOJKS:aa (henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma), jos tiedetään opiskelijan saaneet tehostettua tai erityistä tukea jo peruskoulussa. Siirto-HOJKS antaa ammatilliselle oppilaitokselle selkeän pohjan opiskelijan yksilöllisten opintojen järjestämiseen ja suunnitteluun.

Erilaiset lähtötason arvioinnit ja opiskeluvalmiuksien kartoitukset sijoittuvat opintojen aloitusvaiheeseen, ja niitä päästään yksilötasolla aloittamaan ensimmäisen opiskeluvuoden aikana. Kartoitusten ja arviointien viivästyminen on hankalaa paitsi opetushenkilöstölle, myös erityisesti opiskelijalle, kun hän yrittää vaikeuksiensa kanssa sinnitellä mukana opetuksessa. Arviointien viivästyminen johtuu tyypillisesti oppilaitoksen resurssien vähyydestä.

HOJKS:n laatiminen opiskelijalle on sinänsä vaivatonta. Sen sijaan suunnitelman toteuttamisessa on omat haasteensa, joita ovat mm. erityisopetuksen suunnitelmallinen toteutus ja erityisopetukseen varatut vähäiset resurssit sekä HOJKS:n toteutumisen seuranta. Syinä suunnitelman heikkoon toteutukseen ovat esimerkiksi osaamisen puute, henkilökunnan lisäkoulutustarve, kirjaamiskäytännöt, opetushenkilöstön heikko sitoutuminen opiskelijan yksilöllisiin tavoitteisiin, yhtenäisten käytänteiden puute ja opiskelijatietojärjestelmiin liittyvät ongelmat.

Myös opetushenkilöstön asenteissa ja suhtautumisessa tukea tarvitseviin opiskelijoihin olisi ehkä parantamisen varaa. Osa henkilöstöstä kokee, että yhteishakujärjestelmässä on paljon heikkouksia, joka lisäävät opetusryhmien heterogeenisyyttä ja erityisopiskelijoiden integrointia. Opettajat kokevat itsensä avuttomiksi ja keinottomiksi opiskelijoiden kanssa, jotka ”aikaisemmin oli hylätty joustavassa haussa, mutta joudutaan ottamaan sisään yhteisvalinnan kautta”. Opetushenkilöstö kokee suurena haasteena lähiopetuksen määrän vähenemisen ja opettajien muun työmäärän lisääntymisen. Opettajat kamppailevat jatkuvasti sen kanssa, mihin tunteja käytetään ja kuinka paljon lähiopetuksesta joudutaan karsimaan oppilaitosta koskevien yleisten asioiden vuoksi ja opiskelijoiden kustannuksella.

Oppilaitoksissa henkilöstön tarjoamaa tukea ja ohjausta pidetään varsin toimivana. Työssäoppimisjaksoilla vähiten käytetty tuki opiskelijalle näyttäisi olevan työvalmentajan palvelut ja yleisin työpaikan perehdyttäminen erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan ohjaamiseen. Mielenkiintoista on, ettei opiskelijoiden mielipiteitä ja kokemuksia ole läpäisyohjelman selvityksissä ja arvioinneissa otettu huomioon, eikä näin ollen välttämättä tiedetä, miksi opinnot keskeytetään.

Miksi opinnot lopetetaan?

Anu Arponen-Aaltonen haastatteli vuonna 2012 39 opiskelunsa keskeyttänyttä nuorta, joista osa tarvitsi opinnoissaan erityistä tukea. Nuorten esittämänä tyypillisin eron syy oli virheellinen alavalinta. Vaikka nuorten oli vaikea kuvata tarkemmin perustelujaan, Arponen-Aaltonen kuitenkin pystyi hahmottamaan kaksi selkeää syytä: opinnot eivät vastanneet mielikuvaa opinnoista (mm. jonkin aineen määrä, ei käsitystä opintojen sisällöstä ja tekemällä oppimisen vähyys) tai itse työtehtävät alkoivat ahdistaa (kiire, pikkutarkkuus).

Oppilaitoksilla on käytössään erilaisia opintojen seurantajärjestelmiä tai niiden osia. Keskeytyksen syistä yleisin näiden seurantajärjestelmien kautta olevan muu syy, mikä ei kuitenkaan tarkenna varsinaista syytä. Seurantajärjestelmiin on yleensä myös mahdollisuus kirjata vain yksi keskeytyksen syy, vaikka tässä kirjoituksessa käytettyjen lähteiden pohjalta näyttää siltä, että usein opintojen kesken jättämisen taustalla on syiden ryväs. Tarvittaisiinko ammatillisiin oppilaitoksiin ja virallisiin tilastoihin myös tarkempaa dokumentointia erityisopiskelijoiden opintojen edistymisestä ja kaikkien opiskelijoiden keskeyttämiseen johtaneista syistä?

Ensimmäinen opiskeluvuosi kriittinen

Tyypillisesti opintojen keskeyttäminen näyttää olevan usean asian summa. Ensimmäinen vuosi on kriittinen opintojen jatkumisen kannalta, sillä noin 40 % kaikista eronneista opiskelijoista lopetti opintonsa ensimmäisen puolen vuoden aikana. Keskeyttämisen kannalta ongelmallisia kysymyksiä ovat yli 20-vuotiaiden runsas keskeyttäminen, erityisopiskelijoiden runsas keskeyttäminen, vieraskielisten erityiset ongelmat, koulutusalansa vähemmistösukupuolta edustavien ongelmat, opintojen heikko organisointi ja opiskelijoiden liiallinen ”joutokäynti” sekä opiskelun katkonaisuus ja oppilaitoksen sijaintialueen erityiset ongelmat.

Erityisopiskelijat keskeyttävät muita useammin

Läpäisyhankkeen raporttien ja arviointiraportin mukaan erityisopiskelijat keskeyttävät opinnot suhteellisesti useammin kuin muut opiskelijat. Keskeyttämiseen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. opiskelijoiden huonot elämänhallinnan taidot ja opiskelija-aineksen heikkeneminen terveydellisten ongelmien ja päihteiden käytön vuoksi. Muita tekijöitä ovat organisaatioon liittyvät syyt kuten liian salliva poissaolojen hyväksyminen, opetushenkilöstön poissaolot töistä terveydellisistä syistä, organisaatiomuutokset ja riittämättömät resurssit koulutuksen toteuttamiseen sekä opetushenkilöstön haluttomuus ottaa käyttöön uusia pedagogisia menetelmiä ja työvälineitä.

Se, että opiskelija joutuu ns. väärälle koulutusalalle, selittyy oppilaitosten mukaan joidenkin alojen vetovoimaisuudesta, jolloin on otettava vastaan se, mitä on tarjolla. Opiskelijoilla nähdään olevan myös haluttomuutta lisähaun kautta opiskelupaikan hakemiseen ja väärää tietoa opinnoista. Kavereiden mielipiteiden arvellaan myös vaikuttavan siihen, miten opintoihin suhtaudutaan. Yhtenä keskeyttämiseen vaikuttavana tekijänä ja pullonkaulana oppilaitoksissa koetaan uudistuneet opiskelijavalinnan perusteet ja yksilöllistämisen vaade, josta seuraa, että opiskelijat valmistuvat hitaammin yksilöllisten opintopolkujensa johdosta.

Vaikka erityisopiskelijoiden keskeyttämisiä on yritetty ehkäistä monin tavoin, näyttää siltä, että ammattioppilaitoksissa on kyse resurssien puutteesta ja tarpeesta siirtää opiskelijat erityisammattioppilaitokseen. Kysymys on myös opetushenkilöstön osaamisesta ja integraation hyödyistä ja haitoista tilanteessa, jossa resursseja ei ole riittävästi esimerkiksi eriyttäminen suurissa ryhmissä on hankalaa.

Läpäisyohjelman myötä opintojen keskeyttämisen vähenemiseen vaikuttavat myös opettajien pedagogiset taidot ja ohjausosaaminen oppilaitoksen sisällä. Myös yhteishaun uudistus on vaikuttanut keskeyttämismääriin sekä läpäisyyn yleensä negatiivisesti. Sen sijaan myönteistä vaikutusta asiaan on tuonut tutkintorakenteen uudistus ja opetussuunnitelman perusteiden uudistukset.

Tehokkaimmat keinot läpäisyn parantamisessa ovat

  • alavalinnan tehokas ohjaus peruskoulussa
  • nivelvaiheen yhteistyö ja tiedonsiirto peruskoulun kanssa
  • yksilöllinen tehostettu tuki
  • yksilölliset ja joustavat opintopolut
  • ensimmäisen vuoden opiskelijoiden ryhmään ja opintoihin kiinnittäminen ja
  • varhainen puuttuminen poissaoloihin/opiskeluongelmiin.

Keskeyttämistä yritetään ehkäistä

Läpäisyhankkeen tulosten perusteella myös erityisopiskelijoiden ammatillisten opintojen läpäisy on parantunut. Läpäisyn parantumiseen johtavina syinä näkyvät mm. ryhmäyttäminen, rästien seuranta ja atto-aineiden (ammattitaitoa täydentävät tutkinnon osat) opiskeluun saatu tuki. Ylipäänsä seurannan, ohjauksen, nopean puuttumisen ja tarvittavan tuen kohdistaminen nousevat huomattavan usein vaikuttavina tekijöinä.

Erityisopiskelijoiden läpäisyn parantumisen syyt ovat paljolti samoja kuin muidenkin opiskelijoiden. Voidaan kuitenkin korostaa hieman enemmän yleisen yksilöllistämisen ja esimerkiksi HOJKS-prosessin kehittymistä.

Hanke herätti oppilaitoksissa yhteistyön kipinöitä ja uusia toimintatapoja ja -käytänteitä. Ehkä yhteistyön ja etsivän työn tehostuminen jatkossakin auttaa ja tukee tukea tarvitsevia opiskelijoita opintojen loppuun saattamisessa. Osin ammatillisessa opetuksessa on myös etsitty keinoja, kuinka mobiililaitteilla ja niissä käytettävillä opinto- ja ohjausmateriaaleilla oppilaita pyritään tukemaan itsenäisessä opiskelussa ja työssäoppimisjaksoilla.

Teksti: Erja Santala | Kuva: Eeva Grönstrand | Julkaistu: 

Kirjoita kommentti

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).