Vammaisten ihmisten puolestapuhujat kunnallisvaaleissa

Me Itse ry:n jäsenistössä on monia eri puolueita edustavia kunnallisvaaliehdokkaita. Puolueesta riippumatta yhteistä näille ehdokkaille on halu vahvistaa monin tavoin vammaisten ihmisten asemaa yhteiskunnassa. Tässä jutussa näkemyksiään kertovat kunnallisvaaliehdokkaat Ulla Topi Salosta, Turussa asuva Irmeli Vuotila sekä kotkalainen Anssi Karhu.

Lähikuva naisesta.
"Olen osaava ja teen kaiken, minkä lupaan", sanoo Ulla Topi.

Salossa vaikuttava kunnallisvaaliehdokas Ulla Topi on monipuolisesti perehtynyt oman alueensa kunnallispolitiikkaan. Hänen tavoitteenaan on turvallinen, elävä ja esteetön Salo.

”Mottoni on, tehdään yhdessä turvallinen, elävä ja esteetön Salo vammaisille, vanhuksille, lapsiperheille, meille kaikille salolaisille”, sanoo Topi, joka on ollut aktiivinen järjestötoimija jo vuosikymmenien ajan.

Hänet tunnetaan erityisesti Me Itse ry:n perustajajäsenenä. Vuosien varrella hän on toiminut monissa johtotehtävissä sekä Me Itse ry:ssä että Salon Kokoomusnaisissa. Vuodesta 2019 lähtien Topi on ollut Me Itse ry:n kunniapuheenjohtaja.

Kunnallisvaaleissa Topi on ollut Kokoomuksen ehdokkaana jo useamman kerran ja tänäkin vuonna hän on jälleen asettunut ehdolle.

”Kokoomus kuvastaa ajatusmaailmaani oikein hyvin. Parikymmentä vuotta sitten Kokoomus teki esimerkiksi vammaispoliittisen ohjelman, jonka päivitystä olen muutamia vuosia sitten puoluekokousaloitteen muodossa esittänyt. Puolueen näkemykset henkilökohtaiseen apuun, vammaislainsäädännön uudistukseen, valinnanvapauteen sekä henkilökohtaiseen budjetointiin liittyvissä asioissa ovat myös lähellä sydäntäni”, kertoo Topi.

Erityisosaamisen katoaminen huolettaa

Kunnallispolitiikassa Topia kiinnostaa erityisesti sote-uudistukseen kuuluva erityishuoltopiirien purkaminen ja niiden palvelujen uusijako, jonka seurauksena kehitysvammaisille ihmisille tärkeä lääketieteellinen erityisosaaminen uhkaa kadota.

”Kuinka kehitysvammaisten ihmisten palvelut turvataan, jos sote toteutuu esitetyssä muodossa?”, kysyy Topi.

Häntä huolettaa myös palvelujen muuttuminen digitaaliseen muotoon, mikä vaikeuttaa monien kehitysvammaisten ihmisten sekä heidän kanssaan työskentelevien ihmisten elämää hyvin paljon.

”Tarvitsemme myös kasvokkain tapaamista”, Topi painottaa.

Äänestäjilleen Topi kertoo olevansa luotettava vaihtoehto, vaikka esimerkiksi talousasiat eivät välttämättä ole hänen heiniään.

Neuvoa saa, mutta ei ohjailla

Kunnallisvaaliehdokas Irmeli Vuotilalle on tärkeää saada kehitysvammaisten ihmisten oma ääni vahvemmin esiin kunnallispolitiikassa.

Lähikuva naisesta.
Irmeli Vuotila toivoo, että vammaiset ihmiset ja vanhukset saisivat lisää arvostusta.

56-vuotias Vuotila on Turun seudun Me Itse ry:n aktiivijäsen. Hän on eräs järjestön perustajajäsenistä.
Keskustapuolueen riveistä kaupunginvaltuustoon pyrkivä Vuotila on ollut ehdolla jo nelisen kertaa aikaisemminkin, mutta toistaiseksi äänisaalis ei ole riittänyt valtuustopaikkaan. Nyt, kuten edellisilläkin kerroilla hän lähti ehdolle ystävän pyynnöstä.

”On helppo osallistua, kun joku ehdottaa”, sanoo Vuotila.

Enemmän arvostusta

Vuotila tekee vapaaehtoistyötä omaishuoltoyhdistyksessä, joka järjestää vanhusten päivätoimintaa. Lisäksi hän osallistuu aktiivisesti Me Itse ry:n toimintaan.Kunnallisvaaleja Vuotila odottaa innoissaan.

”Pidän haasteista ja lähden mielelläni uusiin asioihin.”

Vuotilalle toiminta politiikassa sekä Me Itse ry:ssä tähtää siihen, että vammaiset ihmiset ja vanhukset saisivat lisää arvostusta.

”Mielestäni vanhusten ja vammaisten asioita pitää puolustaa paljon nykyistä paremmin. Koronan takia erityisesti heidän hyvinvointiinsa pitäisi panostaa. Myös vanhukset ovat tärkeitä. He ovat rakentaneet tätä maata ja tehneet kovan työn sen eteen.”

Myös itsemääräämisoikeuden toteutumisessa on Vuotilan mielestä parannettavaa.

”Kehitysvammaisia ihmisiä ohjaillaan edelleen liikaa, vaikka he voisivat monissa tapauksissa päättää hyvin itse omista asioistaan. Neuvoa saa, mutta ei ohjailla”, korostaa Vuotila.

Hän painottaa, että kehitysvammaiset ihmiset ovat samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin.

”Tietysti kaikki eivät ymmärrä ihan kaikkea, mutta suurin osa ymmärtää. Ja jos ei osaa jotain, aina voi kysyä neuvoa.”

Tärkeintä ovat asiat, ei puolue

Kotkalainen kunnallisvaaliehdokas Anssi Karhu edustaa Vasemmistoliittoa, mutta hänelle kuuluminen tiettyyn puolueeseen ei sinänsä ole itseisarvo. Puoluepolitiikan sijaan tärkeintä on, että hän saa ajettua itselleen merkityksellisiä asioita eteenpäin.

Lähikuva nuoresta miehestä.
Anssi Karhu on ollut mukana politiikassa jo monet vuodet.

Me Itse ry:ssä ja Kotkan Aspa-Säätiön vammaisasioissa jo pitempään vaikuttanut Karhu on kevään kunnallisvaaliehdokkaana Vasemmistoliiton edustajana. Hän liittyi puolueeseen, koska myös monet hänen ystävänsä olivat puolueen toiminnassa mukana.

”Oli helppo mennä mukaan, kun kaikki oli tuttua ja turvallista. Toisaalta minulle ei periaatteessa ole väliä missä puolueessa olen, kunhan vain oma asiani tulee kuulluksi”, luonnehtii Karhu.

Ensimmäisen kerran Karhu oli kunnallisvaaliehdokkaana jo neljä vuotta sitten, mutta silloin valtuustopaikkaa ei irronnut.

Vammaisten ihmisten asemassa paljon korjattavaa

Karhu haluaa nostaa esiin useita vammaisten ihmisten elämään vaikuttavia tekijöitä, joihin hän toivoo parannusta. Eräs merkittävimmistä epäkohdista on työtoimintaan osallistuville erityistä tukea tarvitseville ihmisille maksettava työosuusraha, jonka suuruus on vain noin 5–9 euroa päivältä. Karhulla on myös omakohtaista kokemusta työtoiminnasta.

”Lopetin työtoiminnassa käynnin, koska muutaman euron päiväkorvaus ei motivoi työntekoon.”

Erityisen epäoikeudenmukaista Karhun mielestä on, että vammattomat ihmiset saavat täyttä palkkaa samoista työtehtävistä, joita vammaiset ihmiset tekevät työosuusrahalla esimerkiksi kaupan alan tehtävissä. Toisena tärkeänä asiana Karhu nostaa esiin työtoiminnan järkeistämisen.

”Työtoiminta on polkenut paikallaan vuosikymmeniä. Suuri osa työtoiminnassa kävijöistä tekee yksitoikkoista mutterin vääntöä koko päivän, vaikka he haluaisivat ja heillä olisi kykyä tehdä paljon muunkinlaisia tehtäviä. Tarvittaisiin enemmän yksilöllistä työtoimintaa”, Karhu korostaa.

Teksti: Eeva Grönstrand | Julkaistu: 

Yksi kommentti

  1. Kiitos Anssi ja Irmeli teille että olette mukana. Anssi Karhulle kommentti että 12e on korkein euromäärä jonka kunnat tai kaupungit voisivat meille maksaa mutta esim se on garkinvanearainen eli ei pakollinen .

Vastaa käyttäjälle Ulla Topi Peruuta vastaus

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).