Nukkuminen on elämän ehto

Monissa kielissä, kuten esimerkiksi englannissa nukkumiselle ja unien näkemiselle on omat verbinsä to sleep ja to dream. Suomen kielessä uni tarkoittaa sekä unen näkemistä että nukkumista vaikka niiden välillä on selvä ero. Tässä artikkelissa unella tarkoitetaan nimenomaan nukkumista, ei unien näkemistä.

”Ihminen nukkuu noin kolmaosan elämästään. Unen merkitys ihmisen kokonaishyvinvoinnin kannalta on ratkaisevan tärkeää. Kuitenkaan terveydenhuollossa asiaan ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota, sillä ilmeisesti nukkumista pidetään itsestään selvyytenä. Nukkuminen on kuitenkin yhtä tärkeää kuin juominen ja syöminen ja paljon tärkeämpää kun liikkuminen”, kiteyttää unen tärkeyttä LKT, professori ja unilääketieteen erikoislääkäri Markku Partinen.

”Urheiluun ja liikuntaan satsataan rahaa todella paljon ja liikunta onkin hyvin tärkeää, mutta ihmisen elämälle riittävä nukkuminen on ehdottomasti tärkeämpää kuin liikkuminen. Ihminen voi elää vuoteessa liikkumatta vuosikaupalla, mutta ilman nukkumista sata prosenttia ihmisistä kuolee viimeistään kolmen viikon kuluttua. Ihminen kykenee valvomaan 11 vuorokautta, mutta se on jo todella riskiraja”, hän jatkaa.

Nukkuminen on välttämätöntä eritoten aivoille, sillä niiden energiavarastot täyttyvät nukkumisen aikana. Samalla aivoista poistuu kuona-aineita ja muistiaines siirtyy pysyvään muistiin. Nukkuminen on välttämätöntä myös vastustuskyvyn ylläpidon, immunologisen säätelyn, verenpaineen, sokeriaineenvaihdunnan, ruokavalion säätelyn, painonhallinnan ja ylipäänsä kaiken hyvinvoinnin ylläpitämisen kannalta.

Tärkeä ennaltaehkäisy

Suomalaiset nukkuvat keskimäärin seitsemän tuntia 50 minuuttia. Tämä ei Partisen mielestä ole kuitenkaan riitävästi.

”Jos nukkuisimme reilusti 8 – 9 tuntia, sillä olisi todella suuret terveysvaikutukset. Valitettavasti osa ihmisistä ei pysty nukkumaan kunnolla esimerkiksi uniapnean takia, mutta tässäkin on muistettava ennaltaehkäisy. Jos ihmiset noudattaisivat terveellisiä elämäntapoja ja huolehtisivat riittävästä unensaannista, vaikeaa uniapneaa ei edes pääsisi kehittymään.”

Univaikeuksien hoidossa onkin olennaista tarkastella henkilön elämää kokonaisuutena ja etsiä siitä unen laatuun vaikuttavia kuormittavia tekijöitä.

Kehitysvammaisten unihäiriöt monitekijöisiä

Kehitysvammaisilla ihmisillä unihäiriöitä esiintyy useammin kuin muulla väestöllä.

Kehitysvammaisten ihmisten unihäiriöt ovat tyypillisesti seurausta monien tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Osa kehitysvammaisten unettomuusongelmista johtuu suoraan kehitysvammaista esimerkiksi jonkin anatomisen syyn, kuten pienileukaisuuden ylipainoisuuden tai ahtaiden hengitysteiden seurauksena. Esimerkiksi Down-ihmisistä noin 30 – 60 prosentilla on uniapnea. Moniin kehitysvammoihin liittyvät häiriöt aivojen säätelyssä voivat myös aiheuttaa unihäiriöitä.

Kehitysvammaisten ihmisten unihäiriöiden selvittely on pieniä muutoksia lukuun ottamatta samanlaista kuin vammattomilla ihmisillä. Pitkittynyt unihäiriö vaikuttaa merkitsevästi lasten ja nuorten kehitykseen ja mielenterveyteen ja myös muihin henkilöllä mahdollisesti samanakaisesti esiintyviin sairauksiin, kuten epilepsiaan.

”Kehitysvammaisten ihmisten unihäiriöistä puhuttaessa on huomioitava myös sen vaikutukset sosiaaliseen elämään, perhetilanteeseen sekä mahdollisen omaishoitajan jaksamiseen. Erityisesti lasten unihäiriöön liittyy hoitavillä äideillä suurentunut riski masennukseen, unettomuuteen, ahdistuneisuuteen ja uupumukseen”, Parinen muistuttaa.

Levottomuutta ja aggressiivisuutta

Tutkimuksissa on havaittu, että noin 50 – 75 prosentilla kehitysvammaisita ihmisistä on merkittäviä unihäiriöitä. Lisäksi vammattomilla ihmisillä on yleensä vain yksi unihäiriö, mutta kehitysvammaisilla henkilöillä voi olla samanaikaisesti unettomuutta, uniapneaa, levottomat jalat- oireyhtymään ja monia muita ongelmia. Riittävän unen puute aiheuttaa muun muassa päiväaikaista levottomuutta, aggressiivisuutta sekä keskittymiskyvyttömyyttä.

Monista oireista huolimatta kehitysvammaisten ihmisten uniongelmien havaitseminen on tavallista vaikeampaa, sillä he eivät valita unettomuutta samalla tavoin kuin vammattomat ihmiset.

”Unta ei huomioida tavallisenkaan väestön hyvinvointia tutkittaessa riittävästi ja kehitysvammaisten ihmisten uniongelmien käsittelyssä olemme täysin lasten kengissä. Hoitajien ja ohjaajien olisi huomioitava, kuinka tärkeää nukkuminen on ja sen mahdollistamiseksi olisi tehtävävä paljon nykyistä enemmän työtä”, Partinen huomauttaa.

Samat keinot tepsivät kaikille

Kehitysvammaisten ihmisten uniongelmia hoidetaan samoilla keinoilla kun muidenkin ihmisten. Unihygienista ja säännöllisistä nukkumanmenoajoista on syytä pitää kiinni. Makuuhuone kannattaa pitää viileänä ja pimentää ikkunat eritoten kesäaikaan valoa läpäisemättömillä verhoilla.

Makuuhuoneesta on myös hyvä poistaa kaikki mielenkiintoa herättävät tai häiriöitä aiheuttavat tekijät ja tehtävä siitä sellainen, että kehitysvammainen henkilö haluaa nukkua siellä.

Partisen mukaan kaikenlaiset aina samoina toistuvat iltarutiinit, kuten iltasadun tai iltarukouksen lukeminen ovat hyvästä.Tärkeää on myös pitää kiinni yhteisestä iltapalasta, jonka aikana keskustellaan päivän tapahtumista ja puretaan mieltä mahdollisesti askarruttavat asiat, jotka voisivat muutoin jäädä yön aikana pyörimään mielessä.

Autistieilla saattaa olla hyötyä painopeiton käytöstä, sillä se antaa turvallisuuden tunnetta. Myös melatoniinin käytöstä on hyötyä, vaikka toisaalta se voi nostaa joidenkin ihmisten sokeriarvoja.

Unilääkkeisiin Partinen ei kehoita turvautumaan ensisijaisena unettomuuden hoitomuotona osin käytännön syistä.

”Kehitysvammalääkäreillä olisi hyvä tietämys asiasta, mutta valitettavasti nykyisin heitä ei ole saatavilla.”