Samalle kartalle leikin avulla
Piret Vermilän tuore väitöskirja Leikin ja vuorovaikutuksen muotoja lapsilla, joilla on autismikirjo -tapaustutkimus tarkastelee kolmen kouluikäisen lapsen, jolla on autismikirjo, leikkimisen kautta tapahtuvaa vuorovaikutusta. Tutkimus tarjoaa arvokasta tietoa siitä, miten auttaa autismin kirjolla olevia lapsia kehittämään sosiaalisia taitojaan ja parantamaan vuorovaikutusta toisten kanssa leikin kautta.
Laaja-alaisena erityisopettajana sekä apulaisrehtorin tehtävissä Matinlahden koulussa Espoossa työskentelevä Piret Vermilä on työskennellyt oppilaiden, joilla on autismikirjo, kanssa 2000-luvun alussa usean vuoden ajan. Kiinnostus autismikirjoon heräsi jo siinä vaiheessa.
Vermilän tuoreen väitöskirjatutkimuksen tutkimusosio kesti vuoden verran ja se toteutettiin koulupäiviin kuuluvien leikkituntien aikana, siten, että lapset kuvatiin toimijoina ja leikin eteenpäin viejinä. Tutkimukseen osallistuneet lapset olivat 7–9-vuotiaita. Tutkimuksessa käytetiin autenttista leikkitilanteiden videokuvausaineistoa ja tarkasteltiin lasten leikin eri muotoja sekä lapsen ja aikuisen vuorovaikutusta eri teorioiden kautta.
Peuhaamisleikit puuttuivat
Vuoden pituisen tutkimusjakson aikana ilmeni, että lapset eivät leikkineet samalla tavoin.
”Eräs lapsista nauttii erityisesti motorisista leikeistä ja toinen hassuttelusta, rakentelusta, lukemisesta. Sen sijaan kukaan tutkituista lapsista ei harrastanut peuhaamista, joka rakentaa aivojenlohkojen sosiaalisia alueita. Peuhaamisleikit ovat tärkeä osa lapsen normaalia kehitystä. Ne ovat kisailua, jossa taistellaan leikisti, mutta tarkoituksena ei ole satuttaa toista. Niiden tarkoituksena on harjoituttaa lasten itsesäätelyä ja sosiaalisia taitoja”, Vermilä selvittää.
Myös muita perinteisiä leikin määritelmiä vastaavia leikkejä oli aineistossa vain vähän. Sen sijaan lapset halusivat olla vuorovaikutuksessa toisen henkilön kanssa ja osoittivat nauttivansa vastavuoroisesta vuorovaikutuksesta. Lapset, joilla on autismikirjo, tarvitsevat kuitenkin aikuisen vahvaa tukea ja pedagogista sensitiivisyyttä onnistuakseen leikissä ja säilyttääkseen yhteyden toiseen ihmiseen.
”Kontakti toiseen ihmiseen synnytti lapsissa nautinnon ja hyvän olon tunteita. Se näkyi muun muassa kehollisina liikkeinä, ilmeinä ja eleinä. Esimerkiksi motoristen leikkien aikana tutkimukseen osallistuneet kaksi puhumatonta lasta pyysivät eleiden avulla lisää samaa leikkiä”, kertoo Vermilä.
Onnistuneen leikkivuorovaikutuksen malli
Vermilä kehitti tutkimuksen tuloksena sensitiiviseen ohjaukseen pohjautuvan onnistuneen leikkivuorovaikutuksen mallin, jonka avulla lapsi voi kokea onnistumisen ja mielihyvän tunteita. Malli on hyvä työväline lasten, joilla on autismikirjo, kanssa työskenteleville ammattilaisille, sillä se antaa yksityiskohtaisia ohjeita, kuinka toimia lapsen kanssa leikkitilanteessa.
”Mallin lähtöajatuksena on toimia lapsen aloitteiden mukaisesti siten, että aikuinen lähtee lapsen toimintaan mukaan muun muassa jäljittelemällä lapsen leikkiä tai hupsuttelemalla leikillisesti, niin että lapsen ja aikuisen välille syntyy leikillinen yhteys. Jos lapsen mielenkiinto herpaantuu, aikuisen tehtävänä on palauttaa huomio leikkiin”, Vermilä kuvaa.
Onnistunut leikkivuorovaikutus lapsen ja aikuisen välillä alkaa aikuisen sensitiivisestä ohjauksesta.
”Jos aikuinen ei ole sensitiivinen lapsen tarpeille muuttaen ja reflektoiden omaa toimintaansa lapsen tarpeita vastaaviksi, ei lapsen leikki kehity ja yhteyttä lapsen ja aikuisen välille ei synny. Mitä vaikeampia vammoja lapsella on, sitä enemmän sosiaalinen leikki ja -kommunikaatio tuottavat hänelle haasteita”, Vermilä sanoo.
Oikeanlaista sensitiivistä ohjausta tarvitaan, jotta lapsi innostuu leikistä ja jaksaa pitää kiinnostuksensa leikkiin yllä. Aikuisen ollessa riittävän sensitiivinen ja houkutellessaan lasta vuorovaikutukseen, pääsivät kaikki lapset mukaan vuorovaikutteiseen toimintaan aikuisen kanssa tässä tutkimuksessa.
Aikuisen on huomattava lapsen taidot
Aikuinen voi näyttää omalla toiminnallaan, kuinka leikitään ja tarjota lapselle erilaisia leikkivälineitä ja materiaaleja sekä ohjata leikkiä.
”Tämän toiminnan tulee tapahtua lapsen lähikehityksen vyöhykkeellä, joka mahdollistaa lapsen leikkimisen oman kehityksensä äärirajoilla taitavamman leikkijän kanssa. Aikuisen on myös kyettävä huomaamaan ne taidot, joita lapsella jo on, millaista leikkiä lapsi pystyy leikkimään ja millaisten leikkivälineiden pariin hänet tulisi ohjata”, Vermilä korostaa.
Aikuisen on myös sanotettava ja mallinnettava leikkiä, jotta lapsi ymmärtää, mitä leikissä tapahtuu ja saa mahdollisuuden harjoitella leikkitilannetta.
Jäljittely ja matkiminen
Kun aikuinen matkii ja jäljittelee lapsen toimintaa leikin aikana, lapsi kiinnostuu ja sitoutuu leikkiin ja vastavuoroiseen vuorovaikutukseen. Jotta vuorovaikutus onnistuu, on lapsi saatava kiinnostumaan toiminnasta.
”Tässä tutkimuksessa jäljittely ja matkiminen saivat aikaan sitoutuneisuutta, innostuneisuutta ja toiminnan pidentymistä. Mitä enemmän aikuinen jäljitteli ja matki lasta leikin aikana ja mitä vastavuoroisempaa toiminta on, sitä pidempään leikkiepisodi kesti”, Vermilä mainitsee.
Aikuisen rooli myös leikin esittelijänä ja leikkiin houkuttelijana on merkittävä. Lapsi saattaa huomaamattaan lähteä leikkiin mukaan, kun aikuinen osaa häntä taitavasti siihen houkutella.
Yhteisen huomion jakaminen
Jakaessaan huomion jostain itseään kiinnostavasta asiasta, lapsi haluaa kommunikoida itselleen merkittävästä asiasta toisen henkilön kanssa. Lapset, joilla on autismikirjo, voivat jakaa huomionsa toisen ihmisen kanssa ilman katsekontaktia ilmaisemalla itseään elein, ilmein, ääntelyin ja osoittamalla.
Tässä tutkimuksessa lapset käyttivät jaetun katseen lisäksi myös muita keinoja, joita olivat esimerkiksi äänteleminen, osoittaminen sormella tai koskettamalla, sekä elehtimällä.
”Huomion jakaminen ilmaisee vastavuoroisen vuorovaikutuksen onnistumista ja yhteisen kiinnostuksen kohteen löytymistä henkilöiden välillä”, Vermilä toteaa.
Yhteyden säilyttäminen ja palauttaminen
Aikuisen tehtävänä on palauttaa yhteys lapseen leikin aikana. Lapsen katseen lähtiessä harhailemaan ja tarkkaavaisuuden häiriintyessä, sensitiivinen aikuinen houkuttelee lasta takaisin vuorovaikutukselliseen yhteyteen kanssaan. Onnistuneessa leikkihetkessä lapsi on kiinnostunut ja sitoutunut yhteiseen toimintaan. Aikuisen tulee omalla toiminnallaan ylläpitää lapsen innostusta ja sitouttaa häntä leikkihetkeen käyttämällä omaa ääntään, kehoaan tai eleitään kiinnostuksen herättämiseen, tarkkailemalla lapsen ilmeitä ja eleitä ja vastaamalla niihin, kytkemällä leikittävän leikin lapselle jokapäiväisiin tuttuihin asioihin, jakamalla yhteisen huomion kohteen, antamalla lapsen ohjata toimintaa sekä mallintamalla kiinnostavaa leikkiä.
Yhteyden muodostaminen, on aina aikuisen tai taitavamman leikkijän vastuulla ja hänen tulee ollakin sensitiivinen lapsen yrityksille päästä yhteyteen muiden kanssa leikissä ja tukea näitä yrityksiä omalla toiminnallaan.
”Yhteyden muodostamiseen liittyy lapsen käsitys toiminnasta tai leikistä. Jotta leikki voisi alkaa, on lasten oltava samalla kartalla keskenään. Ennen symboliseen leikkiin siirtymistä lapsen täytyy ymmärtää, kuinka olla yhteydessä muihin ihmisiin leikillisesti”, Vermilä kiteyttää.
Jaan heti tämän linkin työkavereilleni. Toimin päiväkodissa ja meillä on autistinen lapsi. Tämä tutkimus on hyvä lukea saadaksemme lisää välineitä työhömme.