”Älkää antako periksi!”
Oppivelvollisuuden laajentaminen toiselle asteelle tarjoaa kaikille nuorille tasavertaiset mahdollisuudet peruskoulun jälkeiseen koulutukseen. Vaativaa tukea tarvitseville nuorille tämä oikeus ei käytännössä aina toteudu lain hengen mukaan.
Viime vuonna tuli voimaan oppivelvollisuusiän laajennus 18 ikävuoteen asti. Oppivelvollisuuden laajentamisella toiselle asteelle taattiin kaikille oikeus toisen asteen opintoihin, ja nyt kaikilla on oikeuden lisäksi myös velvoite hakeutua toisen asteen opintoihin. Hakemisen kynnystä madaltaa myös toisen asteen opintojen maksuttomuus. Sen ansiosta opiskelijat saavat kaikki oppimateriaalinsa ilmaiseksi koululta, mikä lisää opiskelijoiden tasa-arvoisia mahdollisuuksia tavoitella ammatillisia unelmiaan.
Oppivelvollisuutta voi suorittaa lukiokoulutuksessa, ammatillisessa koulutuksessa tai muissa oppivelvollisuuden piiriin kuuluvissa koulutuksissa, kuten erilaisissa nivelvaiheen koulutuksissa.
Asiantuntijoita ei kuunneltu
Koulutusuudistusta suunniteltaessa ei kuitenkaan mietitty loppuun asti, kuinka hyvin se vastaa vaikeasti kehitysvammaisten, haastavasti käyttäytyvien ja muiden vaativaa erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden tarpeisiin.
Ongelmaksi on muodostunut tälle ryhmälle sopivien koulutuspaikkojen puute tai jokin muu arjen sujuvuutta ratkaisevasti vaikeuttava tekijä.
”Koulutusuudistus pyrki hyvään, mutta lainsäädännössä ei ollut mukana kehitysvamma-alan asiantuntijoita ja se näkyy lopputuloksessa. Lainsäätäjät eivät ole ymmärtäneet tämän lain ongelmakohtia”, luonnehtii Sateenkaaren erityiskoulun rehtori Satu Varpainen.
Toteutuksessa lukuisia ongelmakohtia
Monet toisen asteen kouluista eivät ole esteettömiä. Lisäksi vaikeimmin kehitysvammaisille henkilöille tarvittaisiin muun muassa peseytymistiloja tilanteessa, jossa oppilas saa esimerkiksi epilepsiakohtauksen tai peseytyminen on jostain muusta syystä välttämätöntä esteettömästi ja ihmisarvoisesti.
Ainoa tarjolla oleva jatko-opintopaikka saattaa myös sijaita esimerkiksi 100 kilometrin päässä oppilaan kotoa. Tällöin kunnat eivät välttämättä maksa taksikuljetusta.
”Pitkien koulumatkojen vuoksi monien opiskelijoiden päivä venyy niin pitkäksi, että se on heille liian rasittavaa. Esimerkiksi vaikeavammainen pyörätuolissa istuva nuori ei jaksa istua pitkiä taksimatkoja, ja niiden vuoksi myös avustajien työajat saattavat venyä liian pitkiksi”, Varpainen sanoo.
Haastavasti käyttäytyviä autismin kirjon nuoria ei myöskään helposti haluta oppilaiksi, sillä heidän käyttäytymistään pelätään, eikä toisen asteen oppilaitoksilla ole riittävästi osaavaa henkilöstöä heidän tuekseen. Haastavasti käyttäytyvällä tai vaikeasti kehitysvammaisella nuorella täytyy myös olla avustajana henkilö, jolla on hoitajatason koulutus, sillä opiskelija voi tarvita lääkitystä tai erilaisia hoitotoimenpiteitä koulupäivän aikana.
Ennen koulutusuudistusta nämä nuoret menivät peruskoulun jälkeen suoraan päivä- tai työtoimintaan, joten toisen asteen oppilaitoksilla ei vielä ole kokemusta eniten tukea tarvitsevien opiskelijoiden erityistarpeista.
Vanhempia painostettu anomaan vapautusta
Varpainen kertoo, että Sateenkaaren koulusta toiselle asteelle siirtyvien oppilaiden vanhempia on painostettu allekirjoittamaan oppivelvollisuuden keskeyttämishakemus. Jos vanhemmat hakevat lapselleen oppivelvollisuuden keskeyttämistä, hän ei saa välttämättä myöskään paikkaa päivätoimintakeskuksesta, koska lapsella periaatteessa on koulupaikka. Näin nuori voi jäädä väliinputoajaksi, joka ei opiskele eikä myöskään käy päivätoiminnassa. Tällöin toisen vanhemmista on jäätävä pois töistä kotiin hoitamaan perheen kehitysvammaista nuorta.
Joissain, kaikkein haastavimmissa tapauksissa oppilaitos voi myös itse päättää paljon tukea tarvitsevan oppilaan koulunkäynnin keskeyttämisestä.
”Saan usein yhteydenottoja vanhemmilta, joiden lapsi on aikaisemmin ollut oppilaana meidän koulussamme ilman ongelmia, mutta toisella asteella asiat ovat menneet pieleen. Kerron näille perheille heidän oikeutensa ja kehotan olemaan antamatta periksi. Toivoisin, että vanhemmat jaksaisivat olla aktiivisia mutta ymmärrän myös, että heillä on ollut paljon elämää kuormittavia asioita ehkä jo kuudentoista vuoden ajan, joten kaikki eivät välttämättä jaksa jatkaa taistelua”, kertoo Varpainen.
Pyytäkään neuvoja!
Toisen asteen opettajia Varpainen neuvoo pyytämään apua ja konsultaatiota nuorten edellisestä oppilaitoksesta, kuinka sieltä tulevia nuoria voisi parhaimmin auttaa.
”Myös avustajia on palkattava lisää! Jos nuori tarvitsi avustajaa peruskoulussa, hän tarvitsee varmasti avustajaa myös toisella asteella. Tuen tarve ei kesän aikana katoa mihinkään toiselle asteelle siirryttäessä.”
Varpainen ehdottaa, että pitkien, koulutaksilla taitettavien koulumatkojen sijaan opiskelijoille olisi avattava uusia opintopaikkoja lähempänä sijaitseviin oppilaitoksiin, jotta koulumatkat ja koulupäivät eivät venyisi kohtuuttoman pitkiksi vaativaa erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille.
”Tällä hetkellä peruskoulua käyvillä oppilailla on oikeus käydä koulua lähikoulussa. Miksei tätä oikeutta voisi olla myös toisella asteella?” kysyy Varpainen.
Myös koulun yhteydessä oleva asuntola olisi eräs ratkaisu ongelmaan, jolloin opiskelijat voisivat tulla maanantaina kouluun, asua viikon asuntolassa ja palata jälleen perjantaina kotiinsa.
”Toisaalta monet huoltajat eivät ehkä siinä vaiheessa vielä halua ryhtyä tällaiseen järjestelyyn, koska toiselle asteelle siirryttäessä lapsi on vielä varsin nuori”, Varpainen puntaroi vaihtoehtoja.
Pitkissä taksimatkoissa sekä avustajien palkkaamisessa kyse on myös rahasta. Tässä suhteessa eri kunnissa asuvat nuoret ovat hyvin erilaisessa tilanteessa. Osa kunnista maksaa mukisematta taksimatkat ja muut tukitoimet, mutta toisessa ääripäässä ovat kunnat, jotka eivät maksa nuorelle avustajaa eikä kuljetuksia.
Olkaa sinnikkäitä!
Varpainen kehottaa toisen asteen oppilaitoksessa opiskelevien nuorten vanhempia olemaan hakematta oppivelvollisuuden keskeyttämistä, vaikka oppilaitos suosittelisi niin tekemään. Ennen keskeyttämispäätöstä on hyvä selvittää, onko kaikki käytettävissä olevat tukitoimet jo tehty.
”Olkaa sinnikkäitä, pitäkää lastenne puolia ja pyytäkää neuvoja sekä ohjausta siitä oppilaitoksesta, jossa lapsenne on aikaisemmin käynyt koulua. Jos peruskoulun käyminen on onnistunut, opintojen on onnistuttava myös toisella asteella!”
Vapaisen omassa oppilaitoksessa Sateenkaaren koulussa edellä mainitut asiat ovat kunnossa ja siksi siellä pystytään järjestämään opetusta kaikenlaista tukea tarvitseville oppilaille.
Aino Miettinen -palkinto
Kehitysvammaliitto palkitsi tänä vuonna Sateenkaaren koulun Aino Miettinen -palkinnolla. Se myönnetään ideasta, toimintatavasta, aloitteesta tai ratkaisusta, joka toimii suunnannäyttäjänä kehitysvamma-alalla, merkitsee innovaatiota tai edistää kehitysvammaisten ihmisten tasa-arvoa ja yhteiskunnassa selviytymistä merkittävällä tavalla.
”Olemme kaikki valtavan ylpeitä tästä palkinnosta! Eihän tätä parempaa tunnustusta meidän työntekijöillemme voi antaa. Saimme palkinnon heidän ammattitaidollaan ja sitoutumisellaan työhönsä”, Varpainen kiittelee.
Palkinnon myöntämisasiakirjan päiväykseen liittyy hauska yksityiskohta. Se on päivätty päivämäärälle 18.10.2022.
”Päivämäärä sattuu olemaan sama päivä, jolloin Sateenkaaren kuntayhtymän perussopimus allekirjoitettiin. Se oli päivämääränä hyvin merkityksellinen myös tulevaisuutta ajatellen”, Varpainen toteaa.
Rehtorilta asiantuntevia ja tärkeitä havaintoja siitä, miten hyvää tarkoittavat uudistukset on mietittävä huolella etukäteen niiden kaikkien kannalta, joita muutos koskee.