Eläimet hoitavat meitä

Tavatessaan toisensa Salla Huolman ja Miia Vuento olivat vielä muissa töissä pitkäaikaistyöttömien työllistämisprojekteissa. Idea yrityksestä, jossa käytettäisiin eläimiä virkistykseen ja kuntoutukseen, alkoi kuitenkin vahvistua. Pitkän ja perusteellisen selvittelytyön jälkeen Huolman ja Vuento allekirjoittivat viime vuoden kesäkuussa Villien Tassujen perustamisasiakirjan.

Yrityksen toiminnan tavoitteena on edistää erilaisten asiakkaiden hyvinvointia ja kuntoutusta eläinten avulla. Tärkeiksi arvoiksi kirjattiin myös luonnon kunnioitus ja ekologisuus.

Vuento oli aloittanut eläinavusteisen valmentajan koulutuksen keväällä 2013. Koska ystävysten työpaikat olivat lähekkäin, he tapasivat usein lounastauoilla.

”Paloin halusta saada koulutuksessa saamiani ajatuksia käytäntöön ja aloin syöttää Sallalle ajatusta yhteisestä yrityksestä”, Vuento muistelee.

”Miia vakuutti, että sosionomin, kuntohoitajan ja toimintaterapeutin koulutukseni sopisivat mainiosti uuteen toimenkuvaan”, Huolman lisää.

Hevosesta kaikki alkoi

Kun yrityspäätös kesäkuussa 2014 oli tehty, Vuento ja Huolman irtisanoutuivat määräaikaisista työsuhteistaan. He olivat jo vuonna 2012 hankkineet yhteisen Kapu-hevosen. Nyt alkoi kuumeinen sopivien pieneläinten ja tilojen etsintä.

Heinäkuussa löytyi huoneisto Lappeenrannan Harapaisista. Syyskuussa rakennettiin lintuhäkkejä ja kanien asumuksia. Ensimmäiset peipot saivat pian seurakseen kolme uutta lintua. Puput asettuivat ”rivitalohuoneistoonsa”. Gerbiilit hankittiin lokakuussa. Huolman osti terapiakäyttöön soveltuvan villakoiran, jonka kennelnimi oli enteellisesti Uskomattoman Suloinen Sade. Eläinvalikoima täydentyy vielä akvaariolla, kunhan se saadaan siirretyksi Huolmanien rintamamiestalosta Villien Tassujen toimistoon.

Avajaisista aistipäivään

Yrityksen avajaiset pidettiin lokakuun alussa viime vuonna.

”Ensimmäiset eläinkerholaiset tulivat heti kuun alussa. Sen jälkeen aloimme saada yksilöasiakkaita. Erityisesti hevostoimintaan oli kiinnostusta”, Huolman luettelee.

”Eläinsynttäreitä, eläinten joulutapahtuma, Ravintolapäivän eläinkahvila, työhyvinvointipäiviä, aistipäivä kehitysvammaisille”, Vuento listaa kuluneiden kuukausien toimintaa.

Lokakuussa pidetty aistipäivä oli onnistunut kokeilu. Siihen osallistui parikymmentä 9 – 50 -vuotiasta asiakasta.

”Meillä oli täällä toimistossa erilaisia pisteitä, joissa oli mahdollisuus saada elämyksiä ja kokemuksia eri aisteille esimerkiksi tunnustelemalla ja kuulostelemalla eläimiä ja materiaaleja. Sitten keskustelimme kokemuksista. Lopussa on rentoutushetki”, Vuento kuvailee.

Vaikeavammaisille tarkoitettuja palveluja ovat yksilö- ja ryhmäterapia, ratsastus, kuntouttavat kotikäynnit eläimen kanssa, tapahtumat eri asiakasryhmille sekä räätälöidyt yksilö- ja ryhmäkäynnit asiakkaitten toiveiden ja toimintakyvyn mukaisesti.

”Suunnittelemme parhaillaan Lappeenrannan sosiaaliohjaajien kanssa kevään aikana toteutettavaa yhteistä tapahtumaa osana kaupungin vammaispalveluja. Saimme joulukuussa toimintaterapialuvan ja tammikuussa luvan tarjota yksityisiä sosiaalipalveluja. Nyt voimme käyttää työssämme kaikkea koulutustamme”, moniosaajat Huolman ja Vuento kiteyttävät.

Eläimet voivat ehkäistä syrjäytymistä

Eläimillä on ollut ikiaikainen merkitys ihmisten hyvinvoinnille. Nykyään siitä on tieteellistäkin näyttöä. Eläimen koskettaminen vaikuttaa hormonitoimintaan myönteisesti. Vuorovaikutus lemmikkien kanssa opettaa empatiaa ja auttaa tunnistamaan omia tunteita. Eläimiä hoitaessaan ihminen tarvitsee lihasvoimaa, ongelmanratkaisukykyä, sorminäppäryyttä ja huolellisuutta.

”Toivon, että voisimme työllämme myös ehkäistä syrjäytymistä. Ryhmissämme ihmiset ja eläimet voivat yhdessä kokea hyvää mieltä ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, joka hoitaa ja auttaa jaksamaan omassa arjessa”, Vuento visioi.

”Vaikka elämykset ovat tärkeitä, kuntouttava ja terapeuttinen toiminta on kulmakivi toiminnassamme. Jatkuvissa toimintaterapiaryhmissä koulutuksemme ja osaamisemme olisivat parhaiten käytössä”, Huolman linjaa.

Haasteita riittää, koska kyse on aivan uudenlaisesta palvelukokonaisuudesta.

”Toimintaamme tukee vielä jonkin aikaa starttiraha, mutta olennaista on nyt ja etenkin jatkossa, miten pystymme hankkimaan asiakkaita ja yhteistyökumppaneita”, Vuento arvioi.

Kumpikin on kuitenkin sitä mieltä, että yrittäjinä he saavat tehdä juuri sellaista työtä kuin haluavat.

”Ja toivottavasti myös voimme tarjota asiakkaille juuri niitä palveluja, joista he ovat kiinnostuneita ja joita he tarvitsevat”.

Inka tulee iloiseksi, kun koira nuolaisee häntä

Inka Reijonen on 17-vuotias lappeenrantalainen nuori nainen. Hän opiskelee Imatran erityisammattioppilaitoksessa itsenäiseen elämään valmentavalla opintolinjalla.

”Meillä on koira, Lily. Se on minun lempieläimeni”, Reijonen kertoo.

”Leikin koiran kanssa. Lily pussasi minua tänään, kun tulin koulusta. Sit se tuli minun syliin. Sanon Lilylle ISTU ja sitten OLE HYVÄ, jos se tottelee ja annan namia.”

Reijonen on ollut myös ratsastamassa.

”Harjaan hevosta ja kiipeän sen selkään. Ja sitten kun on tultu ratsastamasta, annan sille porkkanaa tai leipää”, Reijonen kuvailee.

Kysymykseen, miltä eläinten kanssa olo tuntuu Reijonen vastaa: ”Ihan kivalta. On hauskaa, kun voi halailla ja silittää. Hevonen tuntuu lämpimältä. Joskus olen maannutkin hevosen selässä.”

Inkan äiti Tiina Reijonen on ollut tyttärensä kanssa Villien Tassujen tilaisuuksissa, mm. aistipäivänä.

”Inka tykkäsi kovasti ja kaikki me vanhemmatkin. Emme oikein tienneet, mitä odottaa, mutta päivä oli antoisa.”

Tiina Reijonen on itsekin eläinrakas.

”Kun Inka oli pieni, meillä oli kissa, mutta allergiaepäilyn takia emme uskaltaneet pitää sitä. Inka tapasi kuitenkin monia eläimiä sukulaistemme luona, eikä mitään enää ilmennyt. Siksi hankimme kolme kuukautta sitten pienen koiran, Yorkshiren terrierin. Kaikki on mennyt oikein hyvin.”

Tiina Reijonen kertoo, että Inka on saanut ratsastamisesta todella paljon rohkeutta ja itseluottamusta.

”Pelon voittaminen oli hieno juttu ja se, että uskaltaa liikkua tallilla isojen eläinten parissa. Eläinten kanssa puuhaaminen kehittää lihasvoimia, tarkkuutta ja vastuuntuntoa tunnepuolesta puhumattakaan”, Tiina Reijonen listaa.

”Olen Lappeenrannan kehitysvammaisten tuki ry:n hallituksessa puhunut tällaisen toiminnan tärkeydestä ja miten monipuolisesti se auttaa lapsiamme kehittymään. Usein ajatellaan, että se on vain vapaa-ajan puuhastelua. Tiedon lisääminen asiasta olisi tarpeen”, Tiina Reijonen arvioi.

Hän toivoo, että Villit Tassut järjestäisi myös jatkossa monenlaista ohjelmaa eläinten parissa.

Ks. myös www.villittassut.com