Hyvinvointiteknologiasta turvaa asumiseen

Syyskuussa 2017 #kotimatkalla-hankkeen parissa työskentelevä asiantuntijaryhmä vieraili Skotlannissa. Vierailun aikana ryhmä tutustui muun muassa paikalliseen asuntoverkostotyöhön, verkostojen asukkaisiin sekä hyvinvointiteknologian käyttöön Skotlannissa. #kotimatkalla-hankkeessa luodaan erityistä tukea tarvitseville nuorille asumisratkaisuja Skotlannin asuntoverkostotyön innoittamana.

Tuki kodin ympärille

Skotlannissa Pohjois-Lanarkshiren hallintoalueella kaikkien erityisryhmien laitos- ja ryhmäkotiasuminen on lakkautettu kokonaan. Erityistä tukea tarvitsevat ihmiset asuvat omillaan tavallisissa asunnoissa muun asuntokannan joukossa. Asukkaat ovat kaikenikäisiä erityistä tukea tarvitsevia ihmisiä. Hajallaan olevat asunnot muodostavat asuntoverkostoja, joiden asukkaat tuntevat toisensa ja auttavat toisiaan tarvittaessa. Asukkaan tarvitsemat tukipalvelut rakennetaan yksilöllisesti omassa kodissa asumisen ympärille.

Koska tavallisia asuntoja rakennettaessa ei ole välttämättä huomioitu erityisryhmien asumistarpeita, niissä on haasteensa. Omassa kodissa selviytyminen on kuitenkin osa elämää. Hyvinvointiteknologia auttaa merkittävästi monia omillaan asuvia erityistä tukea tarvitsevia skotlantilaisia.

Hyvinvointiteknologiaa on monenlaisten ihmisten tarpeisiin – aina yksittäisestä laitteesta koko kodin kattaviin järjestelmiin. Parhaimmillaan teknologia luo asukkaalle turvan tunteen, vähentää läheisten tarpeetonta huolta ja helpottaa asukasta avustavien työntekijöiden työtä. Joissakin tapauksissa hyvinvointiteknologia voi jopa vähentää varsinaisten tukipalvelujen tarvetta.

Läheiset etäapuna

Asukkaan ja läheisten toiveiden ja tarpeiden mukaan asuntoon voidaan asentaa yksi tai useampi teknologinen apuväline, jolla asukkaan arkea voidaan seurata ilman kameroita. Skotlannissa monet erityistä tukea tarvitsevat henkilöt ovat yhdessä läheistensä kanssa päätyneet kokonaisvaltaisten monitorointijärjestelmien hankkimiseen.

Ympäri asuntoa asennetut monitorit keräävät hienovaraisesti tietoa esimerkiksi asukkaan liikkumisesta ja eri huoneissa vietetyistä ajoista, asunnon lämpötilasta sekä ulko-oven käytöstä. Kerätty tieto siirtyy digitaaliseen portaaliin, jonka kautta asukkaan läheiset ja avustajat voivat seurata, onko asukkaan päivä sujunut tavalliseen malliin.

Monitorien sijainnista riippuen voidaan päätellä esimerkiksi, onko asukas aamulla poistunut makuuhuoneesta. Jos yleensä aamuvirkku asukas ei ole käynyt makuuhuoneensa ulkopuolella puoleen päivään mennessä, kannattaisiko häneen ottaa yhteyttä? Järjestelmä voidaan asentaa myös lähettämään hälytyksiä. Esimerkiksi ulko-oven käyttöä seuraava monitori voi ilmoittaa, jos asukas ei muista sulkea ulko-ovea perässään. Tällöin hälytyksen saaneet läheiset tai avustajat voivat nopealla puhelinsoitolla muistuttaa asukasta sulkemaan oven.

Keskustelua ratkaisujen toimivuudesta

Skotlannissa moni hyvinvointiteknologiaa käyttävä asukas läheisineen osallistuu keskusteluun erilaisten digitaalisten ratkaisujen toimivuudesta. Keskustelu tapahtuu foorumeilla, joissa käyttäjät ja läheiset voivat kertoa mielipiteensä eri ratkaisuista. Myös hyvinvointiteknologian käyttöönottoa harkitsevat osallistuvat keskusteluun löytääkseen itselleen sopivimman vaihtoehdon.

Foorumilta voi saada myös uusia vinkkejä omaan kotiin asennetun hyvinvointiteknologian käyttöön. Esimerkiksi liikkumista seuraavat monitorit toimivat asunnon suurempien rakenteiden, kuten oviaukkojen, lisäksi yksittäisissä asunnon osissa. Kekseliäällä sijoittelulla asukas ja läheiset saavat teknologiasta parhaan mahdollisen hyödyn irti. Monitori voidaan asentaa esimerkiksi asukkaan jää- tai lääkekaappiin, jolloin asukkaan läheiset voivat seurata, syökö asukas säännöllisesti tai muistaako hän ottaa lääkkeensä.

Onnistumisen tunne

Toisinaan erityistä tukea tarvitseva henkilö on valmiimpi asumaan omassa asunnossa kuin läheiset uskovat. Hyvinvointiteknologian käyttö on keino rauhoittaa läheisiä ja saada heidät uskomaan asukkaan kykyihin elää omannäköistään elämää. Myös asukas itse tuntee onnistuneensa, kun läheiset eivät jatkuvasti kysele hänen peräänsä.

Erityisryhmien kanssa työtä tekevät skotlantilaiset asiantuntijat pitävätkin tärkeänä sitä, että asukkaan läheiset ovat mukana tekemässä hyvinvointiteknologiaan liittyviä päätöksiä. Molempien osapuolten on hyvä tietää, mitkä ovat teknologian tuomat hyödyt. Kun läheiset tietävät, että asukkaalla on kaikki hyvin, he uskaltavat antaa rakkaalleen tilaa. Rohkaisemalla asukasta tekemään mahdollisimman paljon asioita itse, asukkaan itseluottamus kasvaa ja uskallus tehdä asioita itsenäisesti lisääntyy. Toisaalta asukas voi luottaa, että vaikka hän asuu omillaan, hän ei ole yksin, ja apu on aina lähellä. Omassa asunnossa voi asua kuka tahansa, kunhan siihen annetaan mahdollisuus ja tarvittavat onnistumisen välineet.

#kotimatkalla: Oma koti – Mahdottomuus?

Oma yksilöllinen koti ei ole kaikille itsestäänselvyys. Moni erityistä tukea tarvitseva nuori asuu ryhmäkodissa tai asumisyksikössä, vaikka pärjäisi riittävän tuen turvin omassa asunnossa. Vuosina 2017-2019 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) ja Kehitysvammaliitto toteuttavat #kotimatkalla-hanketta. Hankkeessa kehitetään erityistä tukea tarvitseville 18-29-vuotiaille nuorille monipuolisia asumis- ja palveluratkaisuja, jotta heidän matkansa kohti omaa kotia voi alkaa.
Useissa erityisryhmien asumisen kehittämishankkeissa (muun muassa ARAn ja Kehitysvammaliiton Arjen keskiössä -yhteistyöhankkeessa 2012-2014) on havaittu, että erityistä tukea tarvitsevat ihmiset haluavat asua kuten muutkin; tavallisissa asunnoissa.

Arjen keskiössä -hanke, kuten kaikki muutkin tällä vuosikymmenellä toteutetut asumishankkeet, ovat pohjautuneet kehitysvammaisten asumisohjelmaan, joka laadittiin vuonna 2010.

Kehitysvammaliiton Kansalaisuusyksikön johtaja Susanna Hintsala oli mukana kirjoittamassa asumisohjelman seurantaraporttia.

”Seurantaraportin mukaan asumisohjelma on toteutunut tavoitteiden mukaisesti, mutta asumisen rakenteista on tullut liian raskaita ja yksipuolisia. ARAn erityisryhmien asuntomarkkinakatsauksessa näkyy ryhmämuotoisen asumisrakentamisen ylituotantoa lähes kaikkialla Suomessa. Sama havainto tehtiin myös Kehas-ohjelman seurannassa. Siksi asumisen ratkaisuja on monipuolistettava. Tarvitsemme uudenlaista tukiasumisen kehittämistä, jossa pystyttäisiin ratkaisemaan yksinäisyyttä ja huomioitaisiin turvallisuuskysymykset, mutta kuitenkin siten, että mahdollisuus omannäköiseen yksilölliseen asumiseen mahdollistuisi”, Hintsala toteaa.

#kotimatkalla-hankkeen aikana selvitetään nuorten asumiseen liittyviä toiveita ja tarpeita sekä valmennetaan heitä itsenäiseen elämään. Nuorille annetaan konkreettista apua oman asunnon etsimiseen, tarvittavien tukipalveluiden järjestelemiseen ja verkostojen muodostamiseen. Työtä tehdään muun muassa nuorten läheisten, kunnissa koulutettavien lähityöntekijöiden sekä muiden sidosryhmien voimin. Mallia nuorten asumisen nykytilan ja siinä tapahtuvan muutoksen arviointiin on otettu Skotlannista, jossa on tehty onnistuneesti työtä laitosasumisen lakkauttamiseksi.

Hanke toteutetaan pilottikuntatyönä. Ensimmäiset pilottikunnat ovat Kouvola ja Kymenlaakson sote-alue, Mikkeli ja Etelä-Savon sote-alue sekä Parainen ja Kårkullan kuntayhtymä. Pilottikunnissa muodostetaan asuntoverkostoja, joiden ansiosta nuoret voivat asua tavallisissa asunnoissa. Asukkaat hyödyntävät lähialueensa palveluja ja saavat räätälöityä tukea ja apua kotiinsa. Lisäksi vahvistetaan yhteisöllisyyttä ja nuorten osallisuutta omaan naapurustoon ja lähiympäristöön.

ARAn rahoittamassa hankkeessa ovat Kehitysvammaliiton lisäksi mukana pilottikunnat, FDUV (Förbundet De Utvecklingsstördas Väl), Autismi- ja Aspergerliitto, Nuorisoasuntoliitto, ympäristöministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö.

Lisätietoa hankkeesta:

• Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) (www.ara.fi)
• Kehitysvammaliitto (www.kehitysvammaliitto.fi)