Hanhenpuistossa luodaan mahdollisuuksia
Hanhenpuiston asumisyksikössä asuu kahdeksan ainutkertaista persoonaa, jotka hyötyvät autismikuntoutuksesta. Yksilöllisen tuen avulla he voivat toteuttaa itseään parhaimmalla mahdollisella tavalla. Asumisyksikön asiakaskeskeinen toimintatapa on hyväksi havaittu myös Comball-hankkeessa, johon kerätään kehitysvammaisten ihmisten lähiyhteisöasumiseen liittyviä hyviä käytäntöjä.
”Päätäntävalta asukkaidemme elämästä on heillä itsellään, ei henkilöstöllä”, määrittelee asumisyksikön esimies Else Paju vuonna 2011 perustetun Hanhenpuiston asumisyksikön filosofiaa.
Loimaalla sijaitsevassa Hanhenpuistossa asuu kahdeksan autismikuntoutuksesta hyötyvää nuorta aikuista. Varsinais-Suomen erityishuoltopiiriin kuuluva asumisyksikkö tarjoaa asukkailleen ympärivuorokautista autettua asumispalvelua sekä päivätoimintaa. Hanhenpuisto sijaitsee kuntakeskuksen ytimessä ja tätä seikkaa asukkaat käytävät täysmittaisesti hyväkseen. He ovat tuttu näky katukuvassa. Kauppa- pankki- ja kirjastokäyntien lisäksi Hanhenpuiston asiakkaat ottavat innokkaasti osaa lukuisiin vapaa-ajan toimintoihin, joita alueella on tarjolla. Samalla he muokkaavat läsnäolollaan tehokkaasti lähiyhteisönsä ihmisten asenteita.
Mukaan toimintaan
Rauhallisen ilmapiirin luominen, selkeys, kannustus ja sallivuus ovat tärkeitä asioita Hanhenpuiston arjessa. Yksikön keskeisenä toiminta-ajatuksena on asiakkaiden ottaminen mukaan kaikkeen arjen toimintaan sekä harrastuksiin. Se edellyttää ohjaajilta monipuolista, rauhallista ja johdonmukaista ohjausta.
”Viemme asukkaita uusin paikkoihin ja kokeilemme erilaisia harrastuksia. Puolet asukkaista on tullut lapsuudenkodistaan ja toinen puoli laitoksista. Laitoksissa asuneilla ei ole välttämättä ollut mahdollisuuksia kokeilla erilaisia asioita, eivätkä he edes tiedä millaisista harrastuksista voisivat ehkä pitää. Siksi viemme heistä osana päivätoimintaa kokeilemaan erilaisia harrastuksia”, Paju kertoo.
Hanhenpuiston asukkailla on erityisiä haasteita muun muassa itseohjautuvuudessa, jonka puute tuottaa vaikeuksia tehdä esimerkiksi valintoja. Siksi valintojen tekemistä tuetaan monin eri tavoin.
Puhumattomien asiakkaiden omaa mielipide pyritään saamaan selville muun muassa antamalla heille kaksi vaihtoehtoa, joista he voivat valita toisen. Lisäksi henkilökunnan käytössä on kansio, jonne kuka tahansa työntekijä voi laittaa ehdotuksen uudesta opittavasta asiasta ja toimintatavan muuttamisesta.
”Mietimme myös, mistä asioista asiakkaat ovat aikaisemmin pitäneet, tai sitten kokeilemme, mistä asioista he mahdollisesti pitävät. Kokeiluihin sisältyy paljon myös tilanteiden tulkitsemista. Monesti asiakas saattaa ensin kieltäytyä jotain asiasta, vaikka hän lopulta on kuitenkin kiinnostunut siitä. Kaikki tämä edellyttää asiakkaan tuntemista ja kykyä nähdä asiakkaan persoona autismin takaa”, kuvailee Paju.
Kommunikaation helpottamiseksi henkilöstöllä on myös jatkuvasti taskussaan päivästruktuuriin kuuluva kuvanippu, jonka avulla he tukevat asiakkaiden mahdollisuuksia tulla ymmärretyksi.
Riittävät henkilöstöresurssit
Hanhenpuistossa toiminta suunnitellaan aina asukkaiden näkökulmasta. Autismiyksikössä riittävät henkilöstöresurssit ovat arjen sujuvuuden kannalta kaiken toiminnan ehdoton edellytys, jotta jokaisen asukkaan yksilölliset tarpeet tulevat huomioiduiksi. Tämän vuoksi henkilöstöä yksikössä on runsaasti. Talossa on töissä yhteensä 15 työntekijää, joista kuusi on ohjaajia ja yhdeksän hoitajaa. Henkilökunta sekä yksikön esimies takaavat asukkaille yksilöllisen tuen omien mieltymysten mukaiseen elämään.
”Aamu- ja iltavuorossa henkilökuntaa on paikalla neljä henkeä, joista arkiaamuisin yksi ohjaa päivätoimintaa. Yössä työvuorossa on vain yksi ohjaaja, koska päivisin on niin paljon toimintaa että asukkaat nukkuvat hyvin yöllä”, selvittää Paju.
Nykyisen vahvasti resursoidun toimintamallin kehittäminen alkoi jo yksikön edellisen esimiehen, Elina Jokisen aikana. Hän painotti yksilöllisyyden merkitystä hoitotyössä ja oli sitä mieltä, että jokainen, myös paljon tukea tarvitseva ihminen voi päättää omaan elämäänsä liittyvistä asioista, kunhan vain saa siihen mahdollisuuden. Myös haastava käyttäytyminen vähenee, kun asukas saa tuotua esiin oman mielipiteensä.
Kaksi vuotta sitten Jokisen seuraajaksi taloon tullut Paju hämmästeli aluksi henkilökunnan suurta lukumäärää.
”Kun tulin tänne ja näin, kuinka paljon täällä on henkilökuntaa, kuvittelin aluksi, että täällä on jatkuvasti haastavia tilanteita, kiinnipitoa ja muita rajoitustoimenpiteitä”, Paju naurahtaa.
Nyt hän on erittäin iloinen siitä, että erityishuoltopiiri on mahdollistanut suuren henkilöstömäärän yksikköön, sillä ilman sitä nykyisenkaltainen asiakaslähtöinen toiminta ei olisi mahdollista.
Ennen nykyistä toimintamallia jopa kauppaan meneminen saattoi olla asiakkaille hyvin vaikeaa. Tällöin mukana oli vain yksi asiakas ja kaksi ohjaajaa, sillä asiakkaan käyttäytyminen saattoi olla hyvinkin arvaamatonta. Riittävän suuren henkilöstömäärän ansiosta asukkaat voivat nykyisin mennä moniin paikkoihin niin, että mukana on vain yksi ohjaaja ja monta asiakasta.
”Henkilöstöresurssit ovat asiakkaiden hyväksi, eivätkä rajoittamassa heidän toimintaansa. Pystymme menemään ulos ja tekemään monia erilaisia asioita. Toki epäonnistumisiakin tulee, mutta sitten vain yritämme uudelleen”, vakuuttaa Paju.
Uuteen toimintamalliin siirtyminen edellytti henkilökunnan kouluttamista.
”Birgit Vuori-Metsämäki, joka on Satakunnan Alue-Aune, piti meille autismikonsultaatiota kerran kuukaudessa. Tällöin koulutukseen osallistui aina kyseisenä päivänä työvuorossa olevat työntekijät. Ryhmän tehtävänä oli pohtia yhdessä kuhunkin asiakkaaseen liittyviä erityisasioita. Tämän jälkeen päätimme yhdessä jokaiseen asiakkaaseen liittyvistä toimintatavoista, jotta koko henkilökunta osaa toimia samalla tavalla”, Paju valottaa.
Henkilökunnan kouluttaminen ja asiakaslähtöinen toimintatapa ovat myös tuottaneet tulosta. Tällä hetkellä Hanhenpuistossa ollaan siirtymässä HFR-toimintamallista (hallittu fyysinen rajoittaminen) käyttämään Mapa-menetelmää, joka tarkoittaa tilanteiden ennakoimista, jotta fyysistä rajoittamista ei tarvittaisi.
”Uusi itsemääräämisoikeuslaki tulossa ja sen myötä olemme miettineet tarkasti, mitä voimme tehdä etukäteen, jotta asiakas ei hermostuisi ja mitä vielä itse tilanteessa voi tehdä”, toteaa Paju.
Annuska on löytänyt paikkansa
29-vuotias Annuska Lindholm on asunut jo jokin aikaa Hanhenpuistossa, jonne hän muutti lapsuudenkodistaan. Hanhenpuistoon tullessaan puhumaton Lindholm, jolla on autismin kirjon oireita, eli melko vahvasti oman kuorensa sisällä. Lindholmilla on taustallaan vaikeita elämäntilanteita, jotka ovat jättäneet jälkensä hänen käyttäytymiseensä.
Hanhenpuistossa Lindholmilla on tukenaan talon oman henkilökunnan lisäksi henkilökohtainen avustaja iltaisin ja viikonloppuisin. Avustajansa tukemana Lindholm on kykenee tekemään monia asioita, jotka ovat olleet hänelle aikaisemmin hyvin vaikeita.
”Annuska käy oman avustajansa kanssa milloin missäkin, kuten shoppailemassa Turussa, lenkkeilemässä, konserteissa ja muissa musiikkitapahtumissa. Lisäksi hän käy uimassa parikin kertaa viikossa uimahallissa, joka on tässä ihan vieressä”, luettelee ohjaaja Hanna Järvinen.
Ratsastamaan Lindholm päätyi aluksi siten, että hän oli mukana katsomassa kun joukko muita Hanhenpuiston asukkaita kävi ratsastamassa.
”Pikkuhiljaa huomasimme, että Annuska viihtyy hevosten kanssa ja siitä se sitten lähti”, Järvinen kertoo.
Musikaalinen Lindholm laulaa usein samalla kun askaroi jonkin kotityön parissa. Myös musiikin kuuntelu on hänelle mieleen. Erityisesti Tuure Kilpeläisen laulu kirvoittaa hymyn Lindholmin kasvoille.
Henkilökohtainen apu on antanut Lindholmille mahdollisuuden toteuttaa itseään juuri siten kuin hän itse haluaa. Tuen ansiosta hän on löytänyt oman paikkansa elämässä.
Mukana Comball-kumppanuushankkeessa
Hanhenpuisto on mukana EU-maiden Comball-yhteistyöhankkeessa, johon on koottu hyviä käytäntöjä eri puolilta Eurooppaa. Suomesta hankkeessa on Hanhenpuiston lisäksi mukana seitsemän muuta hyvää käytäntöä.
Hanhenpuiston hyvä käytäntö liittyy kehitysvammaisten ihmisten asumiseen sekä lähiyhteisöön liittymiseen. Hanhenpuiston malli valittiin Comball-hankkeen hyväksi käytännöksi, koska kehitysvammaisten ihmisten asuminen lähiyhteisöissä ei ole vielä kovinkaan yleistä Euroopassa.
Comball-projektin lähtökohtana on analysoida, minkälaisia reunaehtoja ja edellytyksiä tarvitaan, jotta kehitys- ja monivammaisten ihmisten asuminen lähiyhteisöissä voitaisiin onnistuneesti toteuttaa. Projektin tavoitteet ja tärkeimmät kysymykset ovat: Miten voidaan tehokkaasti tukea itsenäistä asumista lähiyhteisöissä? Mitä se edellyttää lainsäädännöltä tai palvelun tuottajilta? Miten paikallisyhteisöihin saadaan suora yhteys? Miten naapuriapua voidaan elvyttää? Miten aktivoidaan vammaisen henkilön lähipiiri ja ympäristö?
Vuonna 2013 alkaneen kaksivuotisen projektin kohderyhmiä ovat ammattilaiset (sosiaalityöntekijät, vammaisten henkilöiden tukihenkilöt, johto), palvelujen tuottajat, yliopistot ja tutkimuslaitokset. Oppimiskumppanuuden lopullisina hyödynsaajina ovat aikuiset kehitys- ja monivammaiset ihmiset.
Suomen lisäksi projektin muut kumppanimaat ovat Italia, Itävalta, Puola ja Britannian Wales.
On hienoa, että voi valita itse ja henkilökunta varmasti oppii tuntemaan asiakkaansa. Usein kaksi jonkun toisen valitsemaa vaihtoehtoa voi kuitenkin tarkoittaa kahta huonoa vaihtoehtoa. En esimerkiksi itse haluaisi valita kahdesta jäätelöstä, koska en jäätelöstä välitä enkä haluaisi saada tukea tällaisen valinnna tekoon. Lisäksi kehitysvammaiset harvemmin voivat lainkaan valita hyvin keskeisiä asioita, kuten opiskelua.