Eloisa hakee uusia ratkaisuja kehitysvammaisten ihmisten palveluihin – Vaalijalan rooli murroksessa

Valtakunnallisessa Kehas25 -kehittämishankkeessa kartoitettiin kehitysvammaisten henkilöiden palvelutarpeita ja etsittiin keinoja vahvistaa avopalveluiden moniammatillista tukea eri puolilla Suomea. Tarkoituksena on edistää siirtymistä pitkäaikaisesta laitoshoidosta kohti yksilöllisiä ja itsenäisempää elämää tukevia palveluja ja kehittää uudenlaisia asumisen polkuja.

Hankkeessa havaittiin, että pitkäaikainen laitoshoito jatkuu edelleen osalla asiakkaista, koska avopalveluissa ei ole riittävästi moniammatillista tukea tai vaihtoehtoisia palveluja saatavilla.

Etelä-Savon hyvinvointialue Eloisa osallistui Kehas25-hankkeeseen kehittämällä omia asumisen ja tuen palvelujaan sekä kokeilemalla uudenlaisia ratkaisuja pitkään laitospalveluissa olleiden asiakkaiden tarpeisiin.

Palvelupäällikkö Kirsi Ruutala, joka vastaa Eloisassa vammaisten ihmisten asumispalveluista ja perhehoidosta, avaa muutosten taustoja ja suuntaa, johon palveluja pyritään viemään.

Pitkä perinne vaikuttaa edelleen

Etelä-Savossa on ollut vahva erityishuollon laitospalvelu jo yli sadan vuoden ajan. Ruutalan mukaan juuri pitkä historia selittää osittain sen, miksi osa asiakkaista viipyy laitoksessa pidempään kuin olisi tarvetta.

”Kun laitospalveluja on ollut saatavilla ja samaan aikaan perus- ja avopalveluja ei ole kehitetty riittävästi, tuloksena on, että moni asiakas päätyy laitokseen muun tuen puutteessa”, Ruutala kuvailee.

Hän korostaa, että taustalla on usein monimuotoisia ja pitkittyneitä tuen tarpeita. Psykiatriset haasteet, neurokirjon piirteet, oppimisen vaikeudet ja arjen hallinnan ongelmat voivat muodostaa kokonaisuuden, johon avopalveluilla ei ole ollut riittäviä keinoja vastata.

Kun tukea ei ole löytynyt ajoissa asiakkaan omista ympäristöistä, laitospalvelu on jäänyt ainoaksi vaihtoehdoksi. Työ laitossijoitusten vähentämiseksi jatkuu kuitenkin koko ajan, ja siirtymiä asumispalveluihin tehdään säännöllisesti.

Asiantuntijat lähemmäs arkea

Etelä-Savossa on tunnistettu tarve vahvistaa moniammatillista tukea asumispalveluissa. Vaikka konsultaatiotukea on saatavilla, se ei aina riitä vastaamaan asiakkaiden arjen vaativiin tilanteisiin.

Ruutalan mukaan seuraava askel olisi siirtää laitospalveluissa oleva erityisosaaminen lähemmäs asiakkaiden arkea. Tämä voisi tarkoittaa sitä, että asiantuntijat jalkautuvat asumisyksiköihin, koteihin ja muihin arjen ympäristöihin, eivätkä toimi vain laitosten sisällä.

”Käytännön haaste on resurssien riittämättömyys. Laitoksissa on paljon asiakkaita, ja osaaminen sitoutuu sinne. Tämä vähentää mahdollisuuksia jalkautua kentälle, vaikka tarvetta siihen olisi. Kehitystyötä tehdään aktiivisesti ja uusia toimintatapoja etsitään, mutta muutos vaatii aikaa ja suunnitelmallisia ratkaisuja”, Ruutala toteaa.

Uudenlaisia asumisen polkuja

Kehas25-hankkeessa kehitettiin kokonaan uudenlaisia reittejä pitkään laitoksissa asuneille henkilöille. Keskeisin oivallus oli, että laitoksesta ei tarvitse aina siirtyä ympärivuorokautiseen asumiseen, vaan tukea voidaan rakentaa myös yhteisölliseen asumiseen tai tuettuun asumiseen.

”Hankkeessa kokeiltiin asumismuotoja, joissa asiakkaan ympärille rakennettiin vahva, yksilöllinen tukiverkosto. Kokeilut osoittivat, että vaativampikin tuki voidaan järjestää ilman raskaimpia palvelumuotoja, kun suunnittelussa otetaan huomioon yksilön tarpeet ja toiveet ja räätälöidään kevyemmät asumismuodot toimiviksi”, Ruutala kertoo.

Työtä tukee säännöllisesti kokoontuva laaja ryhmä, jossa on mukana asiakasohjauksen, laitospalvelujen ja hallinnon edustajia. Monipuolinen osaaminen auttaa tarkastelemaan tilanteita eri suunnista ja löytämään monipuolisesti uudenlaisia asumisen ratkaisuja.

Tilat rajoittavat mahdollisuuksia

Vaikka uudenlaiset asumisen polut ovat tuoneet hyviä tuloksia, vaativampaa ympärivuorokautista asumista varten tarvittavia tiloja on niukasti. Omaa palvelutuotantoa olisi mahdollista kehittää, mutta se edellyttäisi investointeja ja mahdollisesti uudisrakentamista.

Ruutala toteaa, että taloudellinen tilanne ei tällä hetkellä mahdollista näitä investointeja, mutta kehitystyötä jatketaan ja ratkaisuja etsitään aktiivisesti.

Ikääntyneet ja päivätoiminta

Uusi vammaispalvelulaki on muuttanut erityisesti yli 65-vuotiaiden palveluja. Heidän subjektiivinen oikeutensa osallistua päivätoimintaan loppuu, mikä näkyy pienillä paikkakunnilla siten, että toimintakeskusten asiakasmäärät pienenevät.

Ruutala painottaa, että ikääntyvällä kehitysvammaisella henkilöllä on oltava mahdollisuus mielekkääseen tekemiseen ja osallisuuteen. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita suuria toimintakeskuksia, vaan toimintaa voidaan järjestää muilla tavoin.

”Toisinaan ratkaisu voi löytyä toiselta paikkakunnalta, toisinaan omalta alueelta pienemmässä muodossa. Myös asumisyksiköissä voidaan järjestää sisältöjä, jotka tukevat arkea ja hyvinvointia. Tärkeintä on, että ratkaisut suunnitellaan yksilöllisesti”, Ruutala painottaa.

Osaaminen ei ole vähenemässä

Vaalijalan laitospalvelujen mahdollinen supistaminen ei Ruutalan mukaan ole osaamisen heikentämistä, vaan vastaus kysynnän vähenemiseen. Monet hyvinvointialueet ovat kehittäneet omia palvelujaan ja siirtäneet asiakkaitaan lähemmäs omaa aluettaan. Tämä vähentää ulkokuntien tarvetta ostaa palveluja Etelä-Savosta.

Ruutalan mukaan osaaminen ei ole häviämässä, vaan toimintaa sopeutetaan muuttuneeseen tilanteeseen. Palvelujen saatavuus ei ole vaarassa, ja muutoksia tehdään asiakaslähtöisesti, yksilön toiveet huomioiden.

Selkeä rooli turvaa tulevaisuuden

Vaalijalan tulevaisuuden kannalta keskeistä on sen roolin selkeyttäminen. Epäselvä asema — alueellisen ja valtakunnallisen toimijuuden välimaastossa — voi pitkällä aikavälillä heikentää toiminnan jatkuvuutta ja osaajien rekrytointia.