TIE vie kohti osallisuutta ja itsenäistä elämää
TIE-hanke etsii keinoja, joilla tukea kehitysvammaisten ihmisten itsenäistä ja omannäköistä asumista ja elämää. Kolmen hyvinvointialueen yhteisessä hankkeessa keskiössä ovat muun muassa vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin kehittäminen palvelutarpeen arvioinnissa, teknologian hyödyntäminen ohjaamisessa ja tuessa sekä vertaistuki.
TIE-hankkeen tavoitteena on monipuolistaa ja keventää asumispalveluita. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi hankkeessa kehitetään itsenäistä asumista ja elämää tukevia käytäntöjä.
”Tavoitteena on löytää keinoja, miten tukea kehitysvammaisia ihmisiä omaan kotiin siirtymisessä ja siellä pärjäämisessä mahdollisimman itsenäisesti”, kertoo ryhmähankkeen projektipäällikkö Liisa Lindberg Pirhasta. Hankkeessa ovat mukana Pirhan lisäksi Pohde ja OmaHäme.
Osallisuutta palvelutarpeen arviointiin
Yksi hankkeen kehittämiskohteista on palvelutarpeen arvioinnin prosessi.
”Olemme lähteneet kehittämään osallistavan yhteistyön toimintamallia. Käytännössä kyse on siitä, miten palvelutarpeen arvioinnissa, palvelun suunnittelussa ja toteutuksessa pystytään entistä paremmin ottamaan asiakkaan näkemykset huomioon”, projektisuunnittelija Laura Laakso Pohteelta kertoo.
Keskeistä tässä on saavutettava viestintä ja kommunikointi, jotta asiakas tulee ymmärretyksi ja hän itse ymmärtää käsiteltävät asiat.
”Palvelutarpeen arvioinnissa käsitellään isoja asiakkaan elämää koskevia asioita. Haluamme varmistaa, että kaikki ovat keskustelussa samalla kartalla”, Laura Laakso sanoo.
Pelkkä keskustelu ja asioiden suullinen käsittely ei aina riitä. Kehitysvammaisten ihmisten on usein vaikea kertoa, millaista apua ja tukea he haluavat ja tarvitsevat omaan elämäänsä – varsinkaan, kun ei ole tietoa, mikä on mahdollista. Tällöin tarpeita voi lähestyä esimerkiksi kuvakollaasien avulla. Ennen tapaamista asiakas voi koota kuvia itselleen tärkeistä asioista. Niiden kautta päästään asioihin, joita hän haluaa elämässään tehdä ja joihin hän tarvitsee tukea. Kun kuvakollaasin voi tehdä etukäteen, ei itse keskusteluhetki ole niin jännittävä.
Kanta-Hämeessä ja Pohteella on kokeiltu myös pelillistämistä työpajoissa, joita on järjestetty yhteistyössä Tukenan kanssa. Kuvien ja kysymyskorttien avulla pelissä voi harjoittaa itsetutkiskelua ja keskustella omista ajatuksistaan ryhmässä.
”Pitää itse ymmärtää itseään ennen kuin voi kertoa tarpeistaan. Sekin on harjoiteltava asia”, Laura Laakso sanoo.
Kommunikaatiokoulutuksella pyritään vahvistamaan henkilökunnan kommunikointiosaamista.
”Tavoitteen on, että asiakas tulee paremmin ymmärretyksi ja hänet saadaan palvelun kohteesta aktiiviseksi toimijaksi mukaan oman elämänsä suunnitteluun”, suunnittelija Minna Salo Pirhasta sanoo.
Kehitysvammaisilta henkilöiltä itseltään on tullut toive, että ennen palvelusuunnitelmatapaamista he saisivat videon, jossa kerrotaan, mitä arviointi- tai suunnitelmatilanteessa tapahtuu, miksi se pidetään ja miten siihen voi valmistautua.
Lisäksi on tehty videoita, joissa eri asumismuodoissa asuvat kehitysvammaiset henkilöt kertovat elämästään. Tämä auttaa palvelusuunnitteluvaiheessa olevaa asiakasta arvioimaan, mikä olisi hänelle sopivin asumismuoto.
Yksi idea on tehdä palvelutarpeen arvioinnista ja suunnittelusta kaksivaiheinen, niin että asiakas saa välillä aikaa perehtyä esille nousseisiin asioihin ja palata seuraavalla kerralla niihin teemoihin, jotka jäivät mietityttämään. Hankkeessa on tarkoitus jatkossa pilotoida esiin nousseita kehittämisideoita. Tavoitteena on, että kehitysvammaiset henkilöt pääsevät aidosti vaikuttamaan omaa elämäänsä koskeviin päätöksiin.
Osa asukkaista haluaa etätukea
Hankkeessa on lähdetty kehittämään myös etänä tehtävää ohjausta. Sen ei ole tarkoitus korvata lähityötä, vaan tarjota lisätukea ja ohjausta. Jotkut asiakkaat eivät ole hyväksyneet, että ohjaaja tulee heidän kotiinsa, mutta etätukea he ovat suostuneet ottamaan vastaan. Käytännössä asiakkaat saavat kotiin tablettilaitteen, jonka kautta heillä on yhteys ohjaajaan.
”Oma Hämeellä on nyt 20 tablettia käytössä ja niistä on saatu positiivista palautetta. Asiakkaat ovat lähteneet innolla kokeilemaan niitä” projektisuunnittelija Irene Piipponen kertoo.
Tabletin käyttö on onnistunut myös sellaisilta asiakkailta, joilla ei ole älypuhelinta tai jotka eivät osaa käyttää sellaista. Myös omaiset ovat olleet tyytyväisiä, kun he voivat nyt soittaa tablettiin. Tabletin lisäksi etäohjausta toteutetaan digipalvelualustan kautta.
”Joidenkin asiakkaiden kanssa se, että ohjaaja on videoyhteyden päässä, on vaikuttanut niin, että asiakas ottaa nyt entistä enemmän itse vastuuta”, Irene Piipponen kertoo.
Tabletteja käytetään yksilölliseen ohjaamiseen, mutta suunnitelmissa on myös ryhmätoimintaa, esimerkiksi yhteisiä ruuanlaittohetkiä. Myös Pohteella tabletit ovat käytössä, ja niitä on tuetun, yhteisöllisen ja ohjauspalvelun asiakkailla.
Toiminnanohjaukseen liittyvä sovellus on vielä hakusessa. Tablettiin tai puhelimeen ladattavaan sovellukseen kehitysvammainen henkilö voisi ladata päivän ohjelman tai saada vaikkapa muistutuksia tehtävistä.
”Sovelluksia on olemassa, mutta vielä emme ole vielä löytäneet sellaista, joka sopisi kohderyhmän tarpeisiin riittävän laajasti. Tällä kohderyhmällä toiminnanohjauksen haasteet korostuvat”, Irene Piipponen sanoo.
Pirhassa asiakkaille suositellaan mm. Ella-sovellusta, jota voi käyttää arjen tukena ja jonka asiakas voi itse ladata omaan älylaitteeseensa. Siitä löytyy ohjeita esimerkiksi ruuanlaittoon, pyykinpesuun ja muihin arjen askareisiin. Toinenkin sovellus on parhaillaan esteettömyys- ja tietoturvatarkastuksessa.
Kun tavoitteena on mahdollisimman itsenäinen elämä, ei tänä päivänä voi välttyä digipalveluilta. Monelle kehitysvammaiselle henkilölle itsenäinen asioiminen esimerkiksi vahvan tunnistautumisen vaativissa palveluissa on kuitenkin liian vaikeaa. Asiakkailta on tullut toiveita, että he haluavat oppia käyttämään Google Mapsiä ja muita sovelluksia. Pohteella onkin suunnitteilla päiväaikaiseen toimintaan digitaitoryhmä, jossa keskityttäisiin digitaitojen ja -turvallisuuden oppimiseen.
”Osa asiakkaista on kyllä myös todella taitavia näissä asioissa – taitavampia kuin me – joten voisimme varmasti hyödyntää heitä vertaisopettajina digiasioissa”, Laura Laakso sanoo.
Vertaistoiminta avuksi muuttovalmennukseen
TIE-hankkeessa kehitetään toteutustapoja uuden vammaispalvelulain mukaisen asumisvalmennuksen ja muuttovalmennuksen kokonaisuuteen. Yksi kokeiltava menetelmä on vertaistukitoiminta. Vertaiset ovat tuetun asumisen asukkaita, jotka tukevat uusia asukkaita esimerkiksi löytämään mielekästä vapaa-ajan tekemistä.
”Pirhalla valmensimme viisi henkilöä vertaistueksi muuttovalmennukseen. He voisivat esimerkiksi opettaa kulkureittejä uudella asuinalueella, löytää uuden asukkaan kanssa harrastuspaikkoja ja muita kohteita”, Minna Salo kertoo.
”Vertaistukihenkilöt ovat olleet todella innokkaita ja halukkaita osallistumaan muuhunkin toimintaan vapaaehtoisina. Heillä on paljon annettavaa”, Minna Salo sanoo.
Ajatus vertaistoimintaryhmistä saatiin mielenterveyspuolelta, mutta sama malli ei toimi kehitysvammaisten ihmisten kanssa. Hankkeessa on mallinnettu oma perehdytys kehitysvammaisille vertaistukijoille.
TIE-hanke jatkuu vuoden 2027 loppuun asti. Päämääränä on, että alueiden kehitysvammaisten ihmisten itsenäinen elämä olisi turvallista ja tuettua.
”Tavoitteena on, että asiakkaiden tavoitteet ja toiveet ohjaisivat ensisijaisesti asumisen palvelujen kehittämistä”, Laura Laakso kiteyttää.
Lisää tietoa TIE-hankkeesta:
TIE – Tukea itsenäiseen elämään -hanke (pirha.fi)
Kirjoita kommentti