Pysyvyyttä ja turvallisuutta – Kari Vepsäläisen 70 vuotta Varkaudessa

Hulppealla autolla ajelu sisarusten kassa tuli yllätyslahjana miehelle, joka harrastaa pikkuautoja. Syntymäpäiväjuhla oli rakennettu Vepsäläisen toiveiden mukaan; hanurinsoittoa piti ehdottomasti olla ja ruokana paistettuja muikkuja.

”Taru paistoi muikkuja minulle”, Vepsäläinen toteaa.

Taru on tuttu ravintolan pitäjä, entinen Savaksen ohjaaja.

Vepsäläisen elämässä on ollut paljon pysyviä asioita. Hän on aina asunut Varkaudessa ja käynyt koulua samassa päivähuoltolassa, jossa nykyisin osallistuu päivätoimintaan. Tosin sen paikka on vaihtunut.

”Aila-opettaja opetti kirjoittamaan ja laskemaan. Kuopiot ja Helsingit opettaja näytti minulle.”

Koulun jälkeen Vepsäläinen jatkoi Pihlajassa päivätoiminnassa.

”Puutöitä tein paljon. Tein kuviosahalla pyssyjä ja autoja ja kirjaimia ja numeroita Jarmo Pasasen opetuksella.”

Osa niistä päätyi kotiin, osa myytiin Pihlajan myyjäisissä.

Edelleen Vepsäläinen käy Pihlajassa kaksi kertaa viikossa, mutta puutyöt ovat vaihtuneet muunlaiseen askarteluun ja seurusteluun tuttujen kanssa. Käsillä tekemisestä hän tykkää yhä.

Toinen asia, josta hän pitää paljon, ovat nuket, leikkiautot ja viimeisimpänä keräilykohteena myös muoviset leikkilaivat.

”Minulla on Ford Anglia, Saab, Toyota, Volvo, Peugeot, Sitikka…”, Vepsäläinen luettelee. Hän tunnistaa automerkit hyvin myös kadulla.

”Autoja en ole laskenut, montako leikkiautoa minulla on – on niitä aika paljon”, Vepsäläinen toteaa. Itse asiassa keräilyesineitä on niin paljon, että välillä niitä on pitänyt lahjoittaa poiskin, sillä kaikki eivät tahdo mahtua kotiin.

Vepsäläinen on asunut lähes 20 vuotta Kuparisepän palvelukodissa, jonne hän muutti lapsuudenkodista. Muutto sujui hyvin vanhempien ja sisarusten tuella, vaikka tietysti oli välillä ikävä entiseen kotiin. Vanhemmat olivat kuitenkin jo iäkkäitä.

”Äitin ja isän kanssa olen lentänyt Turkkiin. Yhtenä vuonna sain synttärilahjaksi sen Turkin-matkan. Oli lämmintä”, hän muistelee.

Vepsäläinen on toiminnan mies, ja ollut sitä nuorenakin. Isän kanssa hän kävi verkoilla soutajamiehenä. Hän oli myös kova pyöräilemään, ja polkupyörä hankittiin joskus syntymäpäivälahjaksi myös Kuparisepän kotiin. Pyöräily on kuitenkin nyttemmin saanut jäädä kaatumisen jälkeen.

”Mulla on uusi televisio. Kolme kanavaa näkyy. En muista, mitä ohjelmia katson”, Vepsäläinen kertoo nykyisistä ajanvietteistään.

Hän silloin tällöin käy myös katsomassa televisiota ystävän huoneessa. Televisio on yleensä kanavalla TLC ja sitä katsotaan, mitä sieltä tulee.

Muutaman kerran kuukaudessa Vepsäläinen käy tukihenkilönsä Samin kanssa autoajeluilla. He saattavat käydä kahvilla, parturissa tai hurauttaa Kuopioon. Viimeksi sieltä ostettiin kahvinkeitin rikki menneen tilalle. Kahvi on tärkeä asia Vepsäläisen elämässä.

”Milloin tämä loppuu”, hän kysyy, kun tätä haastattelua on tehty jo jonkin aikaa Teams-yhteyden välityksellä. Taustalla olevan palvelukodin johtajan kanssa hän on sopinut, että haastattelun jälkeen juodaan kahvit. Taitaa Vepsäläisen kahvihammasta jo kolottaa, joten lopetellaan ja oikein lämpimät 70-vuotisonnittelut vielä kerran!