Korona vei asukaskahvilan
Koronarajoitteet on poistettu jo hyvin laajasti kaikkialla yhteiskunnassa, mutta siitä huolimatta osa kehitysvammaisille ihmisille suunnatuista palveluista on jäänyt palaamatta. Eräs tällainen on Vantaalla aikaisemmin toiminut tuetun asumisen asukaskahvit.
Vantaalainen 36-vuotias Heidi Koivukangas on asunut muutaman vuoden Vantaan kaupungilta vuokratussa tukiasunnossa, mutta on nyt siirtymässä vahvemmin tuettuun asumismuotoon.
”Olisin tarvinnut vahvempaa tukea asumiseen jo aikaisemminkin mutta en osannut sanoittaa tarpeitani tarpeeksi hyvin. Minulla on suuria toiminnanohjauksen vaikeuksia muun muassa siivouksessa sekä raha-asioiden hoitamisessa, Mutta onneksi olen nyt saanut edunvalvojan, joka huolehtii raha-asioistani”, kuvailee Koivukangas omaa tilannettaan.
Muun tuen ohella Koivukankaalle on ollut hyvin tärkeää tavata muita tukiasunnoissa itsenäisesti asuvia ihmisiä ja ystäviään. Ennen koronaa tapaamiset järjestyivät kätevästi asukaskahveilla, joka kokoontui kaksi kertaa kuukaudessa työ- ja päivätoimintakeskus Käenkukassa.
Paikalla oli yksi ohjaaja ja suuri määrä lähiseuduilla asuvia, erityistä tukea tarvitsevia ihmisiä, jotka kävivät keskuksessa nauttimassa Vantaan kaupungin tarjoamat pullakahvit ja tapaamassa toisiaan.
Koronapandemian alettua itsenäisesti tukiasunnoissa asuvien kehitysvammaisten henkilöiden kahvilatoiminta kuitenkin lopetettiin, eikä sitä ole palautettu edelleenkään, vaikka koronarajoitukset onkin purettu kaikkialta muualta.
Esimerkiksi kehitysvammaisten asumisyksiköissä on palattu vapaa-ajan toiminnoissa koronaa edeltävään tilanteeseen.
Kaupunki ei vastaa kyselyihin
Koivukangas on pyrkinyt tämän vuoden alusta lähtien aktiivisesti selvittämään, miksi kahvilatoimintaa ei ole aloitettu uudelleen, mutta vastauksia kysymyksiinsä hän ei ole saanut.
”Olen Vantaan Kehitysvammaisten tuki ry:n hallituksen varajäsen. Otin tämän asian puheeksi kokouksessamme ja tiedustelin, voisiko tästä asiasta tehdä jonkinlaista lausuntoa. Lisäksi olen ollut sähköpostiyhteydessä moniin eri tahoihin Vantaan vammaispalveluissa ja puhunut Vantaan kehitysvammaisten asumispalveluista vastaavalle henkilölle. Hän lupasi selvittää asiaa, mutta toistaiseksi en ole saanut mitään selkeää vastausta.”
”Sain sähköposteihin mukaan useita muitakin henkilöitä, ja viestissämme ilmoitimme, että haluamme kirjallisen selvityksen siitä, miksi asukaskahvilatoimintaa ei ole palautettu, mutta emme ole saaneet vastauksia tiedusteluihimme. Kuulemani mukaan erään asiakkaan äiti on laittanut samasta asiasta viestiä, mutta en tarkemmin tiedä kuka hän on, joten en tiedä, onko hän saanut vastauksia, mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut”, Koivukangas jatkaa.
Hän on keskustellut aiheesta myös omien ohjaajiensa kanssa. Ohjaajien arvioiden mukaan asukaskahvilan avaamatta jäämisen syynä voisi olla ohjaajien työaikaan liittyvät haasteet ja välillä syyksi arvellaan sitä, että Vantaan kaupunki ei halua tarjota kahvia ja pullaa kahvilatoimintaan.
”Jos asia olisi oikeasti vain kahvista kiinni, saisimme kyllä kahvit tuotua paikalle ihan itsekin”, Koivukangas puuskahtaa.
Osa asiakkaista syrjäytymisvaarassa
Koivukangas kertoo itse olevansa hyvin aktiivinen ihminen, joka elämässä on paljon kaikenlaista sisältöä ilman kahvilatoimintaankin, mutta monilla muilla tilanne ei ole laisinkaan niin hyvä.
”Kahvilatoiminta on hyvin tärkeää sellaisille ihmisille, jotka eivät juurikaan liiku missään ja joiden ainoa mahdollisuus tavata muita ihmisiä on kahvilassa. He ovat tässä tilanteessa syrjäytymisvaarassa. Pohdin, onko kahvilan toiminnan lopettamisen taustalla pyrkimys säästää. Toisaalta, jos asiakkaat syrjäytyvät, he tarvitsevat entistä vahvempaa ja kalliimpaa tukea”, Koivukangas painottaa.
Kirjoita kommentti