Osaavalla lähiympäristöllä ratkaiseva merkitys kuntoutuksessa

Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi vuoden 2020 lopussa Kuntoutuksen uudistamisen toimintasuunnitelman vuosille 2020-2022. Toimintasuunnitelmaan on koottu keskeiset keinot, joilla kuntoutusta tullaan uudistamaan tulevina vuosina. Kuntoutusta kehitetään osana valtakunnallisia muutosohjelmia ja erillisinä lakihankkeina.

Kuntoutuksen uudistaminen nivoutuu kiinteästi muun muassa tulevaisuuden sote- ja perhekeskusten sekä lääkinnällisen kuntoutuksen perusteiden kehittämiseen. Lisäksi se liittyy mielenterveysstrategian toimeenpanoon, sosiaaliturvan uudistamiseen sekä erilaisiin työ- ja toimintakykyä ja työllisyyttä tukeviin ohjelmiin.

Kuntoutuksella on paljon liittymäpintoja ja vaarana on, että se jää monien suurten uudistusten keskellä vähemmälle huomiolle ja sen kehittäminen laaja-alaisesti jää toteutumatta. Erityisen huolestuttavaa se on kehitys- ja puhevammaisten ihmisten osalta, jotka jäävät helposti paitsioon, jos keskustelu kuntoutuksen hyödyllisyydestä sidotaan tuottavuuteen ja työllistymiseen. Kuntoutuksen uudistuksessa on huomioitava jokaisen kuntoutujan yksilölliset tarpeet ja toimintakyky. On muistettava, että kuntoutus ei ole vain suoritusten kehittymistä, vaan kaikkein vaikeimmin vammaiset ihmiset tarvitsevat myös ylläpitävää kuntoutusta.

Koska kuntoutujan tarpeet ovat muuttuvia ja riippuvat myös toimintaympäristöstä, on oleellista, että kuntoutuspalvelujen käyttäjät otetaan mukaan kuntoutuksen suunnitteluun ja kuntoutuksen uudistamisen kehittämistyöhön. Tässä yhteisyössä järjestöt voivat toimia yhdyspintana jäsenistöönsä ja tuoda myös oman asiantuntemuksensa kehittämistyöhön.

Uusia rakenteita ja toimintatapoja suunniteltaessa kokemusasiantuntijuuden ja lähi-ihmisten merkitystä ei saa unohtaa. Kuntoutuksen kannalta merkittävien lähi-ihmisten osaamisen vahvistaminen tulisi nähdä yhtenä tehokkaana keinona vahvistaa henkilön arjessa selviytymistä ja tuoda esiin yksilön toimintakyvyn potentiaali. Osaavalla lähiympäristöllä on ratkaiseva merkitys paljon tukea tarvitsevan vammaisen ihmisen osallisuuden toteutumisessa ja kuulluksi tulemisessa.

Miten poikkeustila kuten koronakriisi on vaikuttanut kehitys- ja puhevammaisten ihmisten kuntoutuksen toteutumiseen? Kelan kyselytutkimuksen mukaan monenlaisia asiakkaita on jäänyt ilman kuntoutusta. Lasten ja nuorten kuntoutusta jäi koronaepidemian aikana toteuttamatta kaikista ikäryhmistä (0-18-vuotiailta) ja hyvin erilaisista diagnoosiryhmistä. Yleisimmin mainitut diagnoosiryhmät olivat kehitysvamma, monimuotoiset kehityshäiriöt, autisminkirjon häiriöt ja puheen ja kielen kehityshäiriöt.

Kuntoutus oli keskeytynyt myös niiltä lapsilta ja nuorilta, jotka perussairautensa vuoksi olivat kotona eristyksissä. Aikuisista avoterapia-asiakkaista useimmiten ilman kuntoutusta oli jäänyt neurologisia sairauksia kuten MS-tautia sairastavia asiakkaita. Muita usein mainittuja asiakasryhmiä olivat AVH-potilaat, aivovamman saaneet henkilöt sekä kehitysvammaiset ja monivammaiset asiakkaat.

Myös puhevamma-alan järjestöjen kyselyn mukaan 38 % puhevammaisista vastaajista koki, että heidän oma kommunikointitaitonsa on heikentynyt korona-aikana. Tämä johtui paitsi kommunikointimahdollisuuksien vähäisyydestä, myös mm. terapioiden lakkauttamisesta tai toteutuneen etäterapian sopimattomuudesta.

Koronakriisi on osoittanut, että kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset kärsivät eniten koronan välittömistä ja välillisistä vaikutuksista. Kuntoutuksessa etäkuntoutukseen siirtyminen ei kaikkien osalta ole toiminut eri syistä eikä sillä ole voitu korvata lähikuntoutusta. Perheiden voimavarat eivät riitä etäkuntoutuksen toteutumiseen, ja tukea tai tarvittavia välineitä ei välttämättä ole ollut saatavilla. Lisäksi asumisyksiköiden vierailukiellot ja epäselvyydet niiden laajuudesta vaikeuttivat erityisesti vuoden 2020 aikana terapioiden toteuttamista. Myös kuntoutuksen ja palveluiden tarve saattaa muuttua poikkeustilan aikana.

Tulevaisuudessa onkin äärimmäisen tärkeää ennakoida palvelu- ja kuntoutussuunnitelmissa mahdolliset poikkeustilanteet ja varmistaa korvaavat ratkaisut. Poikkeustilanteiden aikana on tarkistettava suunnitelmat, reagoitava palvelutarpeen muutoksiin ja turvattava kehitys- ja puhevammaisille ihmisille heidän tarvitsemansa yksilölliset palvelut.