Live kouluttaa maahanmuuttajia
Vuonna 2015 Suomeen saapui ennätysmäärä turvapaikanhakijoita. Tämä näkyy myös ammattiopisto Liven opiskelijoissa, joista monet ovat lähtöisin Irakista, Syyriasta ja Afganistanista.
Erityisopettaja ja opinto-ohjaaja Marja-Liisa ”Marsa” Perttula on opettanut maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita jo yli 30 vuotta. Hän työskentelee ammattiopisto Livessä, joka on pääkaupunkiseudun suurin ammatillinen erityisoppilaitos. Live tunnettiin aikaisemmin nimellä Keskuspuiston ammattioppilaitos. Livessä Perttulalla on tullut jo 10. työvuosi täyteen.
”Aloitin urani luokanopettajana peruskoulussa samaan aikaan, kun Suomeen oli juuri alkanut tulla pakolaisia Somaliasta. Sitä ennen Suomessa oli ollut pääosin kiintiöpakolaisia esimerkiksi Vietnamista. Heidän kotoutumisensa oli sujunut oikein hyvin, mutta kun pakolaisia alkoi tulla sodan keskeltä Somaliasta, ajateltiin, että heitä osaavat opettaa ainoastaan maahanmuuttajien opettamiseen erikoistuneet opettajat”, Perttula muistelee.
Perttula oli aikaisemmin käynyt Yhdysvalloissa erikoistumassa maahanmuuttajien opettajaksi ja lisäksi hän hankki myös erityisopettajan pätevyyden, sillä tuolloin ajateltiin, että maahanmuuttajien opettaminen on niin vaikeaa, että pätevyysvaatimuksena on erityisopettajan koulutus.
Myöhemmin vaatimus erityisopettajan pätevyydestä poistettiin, kun maahanmuuttajia alkoi tulla Suomeen entistä enemmän.
”Nykyisin pääkaupunkiseudulta tuskin enää löytyy sellaisia opettajia, jotka eivät olisi opettaneet maahanmuuttajataustaisia ihmisiä”, toteaa Perttula.
Ikä antaa auktoriteettia
Islamilaisissa ja autoritäärisissä maissa, joista monet Liven maahanmuuttajaopiskelijoista tulevat, naisten asema on hyvin heikko ja siksi eritoten nuoriin naisopettajiin saatetaan myös Suomessa suhtautua väheksyen. Perttulalla ei ole ollut tässä suhteessa vaikeuksia.
”Minulla on se hyvä puoli, että olen tehnyt tätä työtä jo vuosikymmeniä ja minulla on jo ikää, eli auktoriteetin puute ei ole noussut ongelmaksi.”
Osa opiskelijoista hyvin traumatisoituneita
Perttula toimii tällä hetkellä ammattiopisto Livessä Yhdessä Taitaen -hankkeessa. Siinä pilotoidaan Telma-koulutusta, jonka sisältö on muokattu joustavin järjestelyin aikuisten maahanmuuttajien kotoutumisen tarpeisiin. Perttula kehittää yhdessä kollegansa, erityisopettaja Terhi Asikaisen kanssa Telma-koulustusta, jossa luku- ja kirjoitustaidoton, vähän kouluja käynyt ja vaativaa erityistä tukea tarvitseva aikuinen maahanmuuttaja saa valmiuksia löytää tiensä työelämään ja vahvistaa käytännön taitojaan. Telma, työhön ja itsenäiseen elämään valmentava koulutus, on tarkoitettu vaativaa erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille. Koulutuksen aikana opiskellaan jokapäiväisessä elämässä ja työssä tarvittavia taitoja sekä opitaan toimimaan yhteiskunnassa.
Telma-koulutuksen pilottiryhmässä opiskelee kymmenen 17-55-vuotiasta maahanmuuttajaa, joista osa on tullut Suomeen vuoden 2015 suuren maahanmuuton aikoihin. Opiskelijat ovat pääosin miehiä, mutta joukossa on myös muutama nainen.
Opiskelijat tulevat Irakista, Syyriasta Afganistanista, Somaliasta, Nepalista ja Bangladeshista. Heidän kotoutumisprosessinsa sekä suomen kielen opiskelunsa ovat vielä kesken, ja tämä seikka huomioidaan myös koulutuksessa.
”Jotkut näistä ihmisistä ovat hyvin traumatisoituneita. Heitä on ehkä kidutettu tai he ovat sodassa vammautuneita. Osa odottaa vielä myönteistä päätöstä oleskelulupaan tai he ovat uusineet oleskelulupa-anomuksensa useampaan kertaan saatuaan kielteisiä päätöksiä. Näiden maahantulijoiden elämässä on myös terrorismiin liittyen tosi pahoja kokemuksia taustalla, mikä on uutta verrattuna urani alkuaikoihin”, Perttula kertoo.
Livessä on muutamia pelkästään maahanmuuttajista koostuvia opiskelijaryhmiä, ja lisäksi heitä on kaikissa muissakin ryhmissä ja koulutusaloilla. Liven opiskelijoista noin 30 prosentilla on maahanmuuttajatausta.
Perttula arvelee maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden suuren määrän Livessä johtuvan siitä, että se tarjoaa sellaista koulutusta, jota he ovat tarvinneet ja lisäksi Livessä annetaan opetusta kielitietoisesti, toiminnallisesti ja selkokielellä.
”Liven opiskelijoilla on niin suuria terveyteen, oppimiseen, toiminnan ohjaukseen tai keskittymiseen liittyviä vaikeuksia, että he tarvitsevat erityistä tukea. Monet sodassa traumatisoituneet maahanmuuttajat tarvitsevat toipumisprosessissaan vaativaa erityistä tukea, paljon yksilöohjausta sekä pieniä opetusryhmiä”, Perttula kuvailee.
Joukkoon mahtuu myös alanvaihtajia, jotka joutuvat kouluttautumaan uudelleen, esimerkiksi sen vuoksi, että Suomessa ei ole heidän osaamistaan vastaavia työtehtäviä tarjolla.
Diagnooseja puuttuu
Monet opiskelijoista ovat olleet erityisen tuen tarpeessa syntymästään lähtien, mutta osalla tuen tarpeet ovat syntyneet vasta myöhemmissä elämänvaiheissa.
Kaikilla Telma-ryhmän maahanmuuttajaopiskelijoilla ei vielä ole diagnoosia, eivätkä he itsekään tiedä, mistä heidän tuentarpeensa johtuvat, sillä heidän oppimiseensa liittyviä erityistarpeita ei yleensä ole omissa kotimaissa tutkittu eikä diagnosoitu lapsuuden aikana.
Ei myöskään ole olemassa valmiita tutkimusmenetelmiä, joiden avulla voitaisiin todentaa aikuisen kehitysvamma, sillä kyseiset tutkimukset olisi pitänyt tehdä jo lapsuudessa.
”Aikuisesta ei voi tietää, mitkä hänen pulmistaan johtuvat esimerkiksi kehitysvammaisuudesta ja mitkä harjaantumattomuudesta. Jos opiskelijani olisivat saaneet pienenä esimerkiksi puhe- ja toimintaterapiaa, erityisopetusta, monipuolisempia virikkeitä ja mahdollisuuden koota palapelejä, he olisivat ehkä voineet harjoituksen kautta vahvistaa paremmin niitä taitoja, joita heiltä nyt puuttuu”, Perttula pohtii.
Monet vaativaa erityistä tukea tarvitsevat aikuiset maahanmuuttajat tarvitsisivat vammaishuollon asiakkuuden, mutta sitä on vaikeaa saada diagnoosin puutteessa. Seurauksena voi olla se, että heitä pompotetaan kurssilta kurssille ja koulutuksesta koulutukseen, eivätkä he pääse samojen kuntouttavien tukipalvelujen ja tuetun työllistymisen piiriin, joita Suomessa syntyneille erityislapsille, -nuorille ja -aikuisille on tarjolla. Siksi aikuisten maahanmuuttajan oppimisvaikeuden taustalla olevien asioiden tutkimiseen kannattaa Perttulan mielestä panostaa.
Tähän asiaan on herätty Helsingin yliopistollisen keskussairaalan kulttuuripsykiatrian poliklinikalla, josta löytyy osaamista aikuisen maahanmuuttajan psyykkisten pulmien ja oppimisen vaikeuksien tutkimuksen tekemiseen ja diagnosointiin.
Identiteettikriisi
Suomessa syntyneistä lapsista huomataan usein jo synnytyssairaalassa, neuvolassa tai viimeistään viisivuotistarkastuksessa, jos lapsi ei ole kehittynyt ikäkautensa mukaisesti ja hänet osataan ohjata oikeaan hoitoon tai tukitoimien äärelle, niin että lapsi saa tarvitsemaansa apua oikea-aikaisesti ja mahdollisesti kuntoutuu lopulta jopa täysin oireettomaksi.
Sen sijaan monissa maissa, joista tulee Suomeen paljon turvapaikanhakijoita, kehitysvammaisuus tai muut oppimisen vaikeudet voivat olla häpeä ja siksi tuen tarve halutaan kieltää.
”Maahanmuuttajat eivät usein itsekään tiedä, että heillä on oppimisen vaikeutta, sillä asiaa ei välttämättä ole heidän lähtömaassaan missään vaiheessa huomattu. Suomeen tultuaan näiden ihmisten urasuunnitelmat ovat epärealistisia. Kun oppimisen haasteet huomataan esimerkiksi kotouttamiskoulutuksessa tai ammattiopinnoissa ja asia otetaan puheeksi, siitä voi seurata vastustusta ja identiteettikriisi”, Perttula kertoo.
Vahvuudet esiin
Jotkut Telma-ryhmän maahanmuuttajaopiskelijoista eivät osaa lukea eikä kirjoittaa millään kielellä ja todennäköistä on, etteivät he tule näitä taitoja suurten oppimisvaikeuksiensa takia koskaan oppimaankaan. Se ei kuitenkaan estä opiskelijan omiin vahvuuksiin pohjautuvaa oppimista. Siksi Telma-ryhmän opiskelussa paneudutaan toiminnalliseen oppimiseen ja erilaisten käytännön taitojen harjoitteluun sekä työharjoitteluihin. Tarkoituksena on tutustuttaa opiskelijat työelämään ja löytää sitä kautta vahvuuksia, joita on vaikea saada näkyviin koulunpenkillä istuessa.
Muutamilla opiskelijoista on ollut ammatti lähtömaassaan tai muita taitoja, joita myös Suomessa olisi mahdollista hyödyntää. Toisaalta osa ei ole voinut koskaan aikaisemmin opiskella säännöllisesti.
”Livessä opetuksen perustana on vahvuusperustainen työote: opiskelijaa ohjataan tunnistamaan omat vahvuutensa ja vahvistamaan niitä lisää. Jos opiskelija esimerkiksi tuntee kellon ja pystyy kulkemaan itsenäisesti, suunnittelemme hänen opintojaan yksilöllisesti niin, että hän saa hyödyntää ja vahvistaa näitä taitojaan”, Perttula kuvailee.
Yksilöllinen opetussuunnitelma
Telma-koulutus tähtää tuettuun työllistymiseen ja siihen, että opiskelijat saavat paremmat valmiudet hoitaa omia jokapäiväisiä asioitaan.
Jokaiselle opiskelijalle suunnitellaan yksilöllinen koulutuspolku, jonka pituus on 1-3 vuotta kunkin opiskelijan tuen tarpeista riippuen. Telma-koulutuksessa painopiste on käytännön taitojen ja työelämätaitojen lisäksi luku- ja kirjoitustaidon sekä tietotekniikan sekä matematiikan alkeiden opiskelussa.
Opiskelijoiden oppimisprosessissa on riittänyt haasteita normaalioloissakin, ja koronapandemia toi ryhmäopetukseen oman lisähaasteensa.
”Telma-opetuksessa opiskelijoille suunnitellaan yksilölliset tehtävät ja lukujärjestykset, eivätkä kaikki tee samantyyppisiä tehtäviä. Olemme korona-aikana antaneet paljon etäopetusta ja se onkin onnistunut muutamalle opiskelijalle varsin hyvin. Oli kuitenkin hyvä, että pääsimme pikkuhiljaa palaamaan lähiopetukseen, sillä kotiin eristäytyminen ja etäopetukseen siirtyminen ei toiminut kaikkien opiskelijoiden kohdalla”.
Enemmän työmahdollisuuksia osatyökykyisille
Perttula toivoisi, että työpaikoilla pidettäisiin osatyökykyisten palkkaamista töihin tärkeänä ja työntekijöistä nähtäisiin ensisijaisesti heidän vahvuutensa heikkouksien sijaan.
”Kaikkien ei tarvitse olla ykköstykkejä. Olisi hienoa jos työelämässä nostettaisiin kunnia-asiaksi sellaisten ihmisten palkkaaminen, jotka eivät pysty tekemään aivan kaikkia tehtäviä ja ymmärrettäisiin se rikkaus ja hyöty, jonka monimuotoinen työyhteisö voi sekä yksittäiselle yritykselle että koko yhteiskunnalle tuoda. Olisi yhteiskunnallekin tärkeä ja radikalisoitumista estävä seikka, jos erityistä tukea tarvitsevat maahanmuuttajat voisivat tuntea itsensä tarpeelliseksi ja tehdä työtä, jossa he voisivat kukoistaa ja kokea osallisuutta”, Perttula korostaa.
Kirjoita kommentti