Omenasiepparit keräävät omenat talteen

Salolaisen rintamamiestalon heinittyneellä takapihalla kasvaa kymmenittäin vanhoja sammaloituneita omenapuita, joiden oksat notkuvat omenien painosta. Piha on päässyt ränsistymään, sillä puutarhaa aikaisemmin vuosikymmenet hoitanut talon emäntä on kuollut muutama vuosi sitten, eikä iäkäs leski-isäntä kykene enää tarttumaan toimeen. Omenat ovat homehtuneet muutamana edellisen syksynä maahan, mutta nyt tilanne on toinen. Puutarhassa kerää omenia talteen kymmenen hengen työtiimi, joka kostuu kehitysvammaisista sekä autismin kirjon ihmisistä. He työskentelevät Susanna Pykäläisen perustaman Omenasieppari-nimisen yrityksen palveluksessa oikeissa palkkatyösuhteissa.

Mallia Norjasta

Pykäläinen valmistui vuodenvaihteessa filosofian maisteriksi pääaineenaan kirjallisuus. Työllisyysnäkymät kirjallisuusalalla eivät kuitenkaan ole ruusuiset, joten Pykäläinen päätti hypätä aivan toiselle alalle mieluummin kuin jäädä työttömäksi.

Suomalaiseen runouteen opinnoissaan erikoistunut Pykäläinen tunsi Suomen luonnon itselleen läheiseksi, ja hänellä oli halu tuoda se enemmän osaksi ihmisten elämää oman toimintansa kautta.

Ajatus Omenasieppari-yrityksestä alkoi itää, kun Pykäläinen ei löytänyt kaupoista kotimaisista omenoista puristettua omenamehua. Kuitenkin valtavat määrät omenoita mätänee joka syksy ihmisten puutarhoihin, koska kukaan ei poimi niitä talteen. Kun omenien poimiminen yhdistyi ajatukseen vajaakuntoisten ihmisten työllistämisestä, alkoi liikeidea olla valmis. Erityistä tukea tarvitsevien ihmisten elämä oli tullut Pykäläiselle tutuksi jo entuudestaan.

”Olen koko opiskeluaikani työskennellyt päiväkodeissa sekä henkilökohtaisena avustajana autisminkirjon lapsille. Tässä työssä huomasin, että pienetkin asiat vaikuttavat tosi paljon, kun ihminen vain saa mahdollisuuden”, Pykäläinen toteaa.

Hän sai neuvoja yritysideansa toteuttamiseen Norjasta, jossa vastaavanlaista työtä on tehty jo viisi vuotta.

”Sain sieltä paljon tukea ja vinkkejä. Sitten otin rohkeasti lainan, palkkasin työntekijät, suunnittelin toiminnan ja nyt ollaan tässä”, Pykäläinen iloitsee.

Sopivien työntekijöiden löytymisessä Pykäläisellä oli apunaan Helsingin ja Vantaan tuetun työllistymisen palvelun sekä Autismisäätiön työvalmentajia. Kaikki työntekijät löytyivät heidän kauttaan.

Tukia ei tarvita

Pykäläinen sai yhteistyökumppanikseen Stockan Herkun, jonka edustajat halusivat ehdottomasti olla mukana toiminnassa, kun kuulivat Pykäläisen liikeideasta. Kerätyt omenat viedään työpäivän päätteeksi Sipoon mehuasemalle, jossa ne puristetaan mehuksi, pullotetaan ja toimitetaan myytäväksi Stockmannille. Mehua on myynnissä myös Helsingin Kansallismuseon myymälässä ja Anton&Antonin ruokakaupoissa. Yksi 0,75 litran pullo maksaa 8,90 euroa. Hinta on melko kallis, mutta toisaalta omenat ovat lisäaineettomia, puhtaita ja kotimaisia. Hintaa nostaa myös kuljetuskustannukset sekä alusta loppuun käsityönä valmistettava tuote.

”Mehumme on eettistä, ekologista ja käsin tehtyä. Se näkyy hinnassa”, Pykäläinen mainitsee.

Omenasieppari ei tarvitse toimintaansa palkkatuen lisäksi minkäänlaisia yhteiskunnan tukia, sillä sen toiminta on kannattavaa, vaikka Pykäläinen maksaa palkkaa kaikille 10 työntekijälleen 10 euroa tunnissa. Monet työntekijäistä saavat myös eläkettä, joten heillä saa olla palkkatuloja enintään 752 euroa kuukaudessa.

”Tämä on sellaista työtä, jota työntekijämme kykenevät tekemään. Palkka määräytyy sen mukaan, kuinka paljon töitä on kuukaudessa. Usein joudumme vekslaamaan työtunteja eläkkeiden lepäämään jättämisen ylittävien tuntien osalta, sillä emme voi laittaa kausityössä eläkkeitä lepäämään”, Pykäläinen kertoo.

Omenat Uudeltamaalta

Kaikki yrityksen työntekijät asuvat pääkaupunkiseudulla. Myös omenia kerätään pääosin Uudenmaan alueelta, jotta päivittäiset ajomatkat eivät venyisi liian pitkiksi. Uudenmaan alueella, kuten esimerkiksi Lohjalla, myös kasvaa eniten omenia Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta.

Työntekijät haetaan joka aamu sovitusta paikasta, ja työpäivän jälkeen heidät palautetaan samaan paikkaan.

”Tänä vuonna olemme jo keränneet noin 18000 kiloa ja aiomme poimia vielä 10000 kiloa lisää. Päivässä keräämme noin 500-1000 kiloa. Sen jälkeen talviomenat tulevat kypsymisvaiheeseen, ja omenien poiminen jatkuu ehkä marraskuun alkuun saakka”, kertoi Pykäläinen lokakuun alkupuolella.

”Pitää vain tehdä”

Ohjeena muille uusia avauksia harkitseville yrittäjille Pykäläisen neuvo on lyhyt: Pitää vain tehdä. Hän korostaa, että kaikilla yrityksillä löytyy sellaisia työtehtäviä, joihin osatyökykyisiä voitaisiin palkata. Osatyökykyisten ihmisten entistä runsaslukuisempi työssäkäynti avaisi tavallisten ihmisten silmiä tunnistamaan heidät työntekijöinä entistä paremmin.

”Jos miettii liikaa, kaikki alkaa vaikuttaa liian pelottavalta tai mahdottomalta. Monet asiat menevät varmasti aluksi pieleen, mutta ne voi korjata. Mitä useampi ihminen tekee tällaista, sitä varmemmin toiminnasta tulee normi”, Pykäläinen korostaa.

”Olen tyytyväinen palkkaani”

Henry Reiman on ehtinyt aamupäivän mittaan kerätä jo laatikkokaupalla omenia, ja mikäpä on kerätessä, kun aurinko pilkahtelee vihdoin viikkokausien yhtämittaisten sateitten jälkeen.

”Eilen satoi vettä kuin aisaa kun olimme Kangasalalla keräämässä omenia kymmenen tuntia. Eihän se niin mukavaa ole sateessa poimia, mutta toisaalta pidän ulkotöistä”, Reiman tuumaa.

Helsingin Ruoholahdessa ryhmäkodissa asuva Reiman oli aikaisemmin palkkatyössä McDonaldsilla, mutta työ oli hänelle liian nopeatempoista.

”Olisin kyllä jäänyt McDonaldsille, jos siellä ei olisi tarvinnut tehdä töitä niin nopealla vauhdilla. Toisaalta olen tykännyt kovasti olla työssä myös omenien poiminnassa. Pääsin töihin kun työvalmentaja kysyi, haluaisinko tulla töihin poimimaan omenoita. Ensin olin työhaastattelussa, sitten Susanna soitti ja sanoi, että pääsen työhön”, Reiman kertoo.

Hän saa palkkaa 752 euroa kuukaudessa, mikä on enimmäismäärä, jonka eläkettä saava henkilö voi ansaita ilman, että eläke menee lepäämään.

Reiman on itse juonut mehua, jotka on tehty hänen ja muiden omenasiepparien keräämistä mehuista. Miehen äänestä kuuluu ammattiylpeys, kun hän puhuu yrityksensä tuotteesta.

”Mehu, jota poimimistamme omenoista tehdään, maksaa lähes kahdeksan euroa pullolta, mutta kyllä se on sen arvoista, koska me teemme töitä kovasti, ja siihen päälle tulevat vielä kuljetuskustannukset, pullot, etiketit ja kaikki muu”, luettelee Reiman.

Omenasieppari (omenasieppari.fi)