Narulla on vaikea työntää
Toisinaan hankkeissa kaikki ei mene kuten Strömsössä, mutta myös odottamattomista vastoinkäymisistä saadut opit ovat arvokkaita, sillä niiden ansiosta tulevaisuudessa osataan varautua vastaaviin haasteisiin entistä paremmin.
Kaksi vuotta sitten Keski-Suomessa käynnistetty Tuettu osuuskunta -hanke tavoittelee uudenlaista mallia tuetulle yrittäjyydelle julkisen sektorin työtoiminnan yhteydessä. Sen avulla kehitysvammaisilla ja muilla oppimisessa ja ymmärtämisessä tukea tarvitsevilla henkilöillä olisi mahdollisuus harjoittaa tuettua yrittäjyyttä omien kykyjensä mukaan.
Alun perin hankkeen tarkoituksena oli luoda kuntien työtoiminnan sisälle tuettuja osuuskuntia, jotka monipuolistaisivat kehitysvammaisten ja muiden tukea tarvitsevien ihmisten työllistymismahdollisuuksia sekä lisäisivät heidän osallisuuttaan yhteiskunnassa. Hanke on kuitenkin kohdannut alusta lähtien monia yllättäviä vastoinkäymisiä. Toisaalta myös onnistumisia on saatu kokea.
Siirtyminen hyvinvointialueille muutti suunnitelmia
”Hankkeen lähtöajatuksena oli perustaa osuuskuntia, joiden kautta kehitysvammaiset ihmiset olisivat voineet työllistyä palkkatöihin. Tämä suunnitelma ei kuitenkaan onnistunut, sillä hankkeen rahoituskanava ei mahdollistanut osuuskuntien perustamista, eikä hankkeen perustamalla osuuskunnalla olisi välttämättä ollut toimintaedellytyksiäkään hankkeen päättymisen jälkeen”, kertoo projektipäällikkö Jyrki Vihriälä.
Sen jälkeen osuuskuntia pyrittiin perustamaan kunnallisen työtoiminnan yhteyteen. Kuitenkin pian hankkeen alkamiseen jälkeen kävi selväksi, että kunnallinen työtoiminta oli loppumassa, kun kehitysvammaisten ihmisten palvelut siirtyivät hyvinvointialueille. Tämän seurauksena kuntien mielenkiinto osuuskuntien perustamiseen väheni. Oma merkityksensä oli myös valtion ilmoituksella perustaa oma nimenomaan heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien työllistämiseen keskittyvä yritys, joka aloitti syksyllä 2022 nimellä Työkanava oy.
Seitsemän ihmistä osa-aikaisesti työllistävä hanke on kokenut paljon muitakin vastoinkäymisiä monilla rintamilla.
Sopivia osuuskuntia vain vähän
”Kun kävi selväksi, että emme itse perustaa osuuskuntia, ryhdyimme etsimään osuuskuntamuotoisia yhteistyökumppaneita, joita löytyi kaksi; Jyväskylästä osuuskunta Tekemonia ja Saarijärvellä Osuuskunta Värkkäys”, Vihriälä selvittää.
Värkkäyksen kautta löytyikin työskentelymahdollisuus kahdelle kehitysvammaiselle henkilölle kaupan alalta. Toinen heistä tekee työtä kolmena päivänä viikossa ja toinen omasta tahdostaan yhtenä päivänä joitain tunteja, sillä vain harvat kehitysvammaiset henkilöt kykenevät tekemään työtä kokopäiväisesti.
Suurin haaste työhönvalmentajien puute
Hankkeessa on syntynyt paljon erilaisia ideoita, jotka olisivat tukeneet kehitysvammaisten ihmisten pääsyä palkkatyön piiriin, mutta aikeet ovat tyssänneet muun muassa työhönvalmentajien puutteeseen.
”Työhönvalmennusta ei Keski-Suomessa ole oikeastaan muualla kuin Jyväskylässä. Kuitenkin kohderyhmässämme ihmisistä suuri osa ei pysty omatoimisesti omaksumaan uusia työtehtäviä. Käytännössä toimintakeskuksista olisi löydyttävä henkilöitä, jotka voisivat tukea kehitysvammaisia ihmisiä työpaikoilla siten, että työnteko onnistuisi. Mutta tällaisia ylimääräisiä henkilöitä ei toimintakeskuksessa tietenkään ole”, Vihriälä toteaa.
Osuuskunnat tähtäävät kannattavuuteen
Toinen merkittävä haaste, johon työllistämispyrkimykset ovat tyssänneet on osuuskuntien pyrkimys toimia kannattavasti. Esimerkiksi toimintakeskuksessa tehtävä työ, kuten käsityöt ja taide eivät ole useinkaan niin tuottoisaa toimintaa, että siitä syntyisi voittoa ja tekijälle kunnon palkka.
”Toimintakeskuksessa tehdään myös alihankintatöitä, mutta jos palkkiot näistä tehtävistä ovat muutamia satoja euroja tai korkeintaan muutaman tuhat euroa vuodessa, eikä siitä juuri TES:n palkkoja työntekijöille maksella”, Vihriälä toteaa.
Työpajoja
Hankkeessa on myös vahvistettu asiakkaiden työelämävalmiuksia pitämällä toimintakeskuksissa unelmakarttatyöpajoja, joiden kautta on pyritty selvittämään, millaisia töitä toimintakeskuksien asiakkaat haluaisivat tehdä, sekä millaisia taitoja ja unelmia heillä on.
”Olemme pitäneet CV-työpajoja, joissa on tehty sekä perinteisiä että video ansioluetteloita. Näihin pajoihin on osallistunut noin 50–60 henkilöä viidestä eri toimintakeskuksesta Keski-Suomen alueella.
Tukiviidakon selvittäminen on mahtava urakka
”Tämä hanke on ollut todella haasteellinen, sillä kehitysvammaisten ihmisten työllistymiseen liittyy aivan tolkuton määrä erilaisten tukien ja korvauksien yhteensovittamista”, valottaa Vihriälä.
Jokaisen potentiaalisen työntekijän kohdalla on täytynyt erikseen selvittää hänen ansaintamahdollisuutensa yhdessä eläkkeen tai työttömyysturvan kanssa sekä tulojen vaikutukset mahdollisiin muihin etuuksiin, kuten asumis- ja toimeentulotukeen. Lisäksi muun muassa palkkatuesta ja työmatkojen tukemisesta muualle kuin toimintakeskuksiin on täytynyt neuvotella erikseen.
Oman haasteensa kuvioon tuo myös yrittäjyyskäsitteen tulkinnanvaraisuus osuuskuntien toiminnassa. Pahimmassa tapauksessa kehitysvammainen ihminen voidaan tulkita yrittäjäksi, jolloin tulee hankaluuksia tukien ja toimeentulon kanssa.
Kaikki eivät halua töihin
”Jotkut kehitysvammaiset ihmiset eivät myöskään halua lähteä palkkatöihin, vaikka heillä olisi siihen kykyäkin. Narulla on vaikea työntää”, naurahtaa Vihriälä.
Myös vanhemmilla ja edunvalvojilla saattaa olla oma näkemyksensä siitä, onko palkkatyöhön meno järkevää, jos henkilön tukiasiat ja talous on saatu hyvin järjestettyä nykytilanteessa.
Toisaalta, vaikka työhaluja olisikin, valtiovallan taholta tukea työllistymiseen on hyvin vaikea saada. Suomessa on työttömiä ihmisiä varsin paljon, joten työllisyyspalvelujen ensisijaisena intressinä on löytää työttömille ihmisille töitä. Sen sijaan kehitysvammaiset ihmiset eivät ole yleensä työttömiä, vaan eläkeläisiä, joten he eivät ole työllisyyspalvelujen ensisijainen kohderyhmä työllisyyspalvelujen saajina.
Toisaalta myös positiivisia esimerkkejä kehitysvammaisten ihmisten työllistymisestä on olemassa.
”Näissä tapauksissa yleensä sekä työntekijä että työnantaja ovat molemmat hyvin tyytyväisiä. Tässä asiassa julkisella sektorilla olisi paljonkin tehtävää. Esimerkiksi osa julkisista hankinnoista voitaisiin osoittaa työtoimintakeskukselle, niin että saisimme kehitysvammaisten henkilöiden työpotentiaalin hyötykäyttöön”, Vihriälä esittää.
Tulossa oppaita
Vaikka monenlaisia haasteita on tullutkin vastaan, on hyvä muistaa, että hankkeessa on kohdattu useita kehitysvammaisia ihmisiä, joilla on sekä kykyä että halua työn tekemiseen. Kohtaamiset toimintakeskuksissa ovatkin olleet merkityksellisiä paitsi kehitysvammaisille ihmisille ja ohjaajille, myös hankkeen työntekijöille. Osaaminen on toimintakeskuksissa kehittynyt ja monelle on tullut ajatus, että palkkatyö voi olla mahdollista. Hankkeessa on kerätty monipuolisesti tietoa, saatu kokemuksia ja kehitetty tuettu osuuskunta -mallia, jota jatkossa toivon mukaan eri puolilla Suomea päästään hyödyntämään.
”Hankkeesta julkaistaan kevään aikana kaksi opasta, joista toinen on suunnattu alalla toimiville ammattilaisille ja toinen kehitysvammaisille ihmisille itselleen. Asiasta kiinnostuneiden kannattaa hankkia myös juuri julkaistu tuetun osuuskunnan käsikirja, josta löytyy kokemuksia Tampereella toimivasta Omillaan-osuuskunnasta”, Vihriälä vinkkaa.
Tuettu osuuskunta -hankkeen rahoittaja on Keski-Suomen ELY-keskus, Suomen rakennerahasto-ohjelma, Euroopan sosiaalirahasto, Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020. Hankkeen toteuttavat Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Kehitysvammaliitto, Keski-Suomen Kehitysvammaisten Tukipiiri ry sekä Keski-Suomen Kehitysvammaisten Tuki ry.
Kirjoita kommentti