Esimiestyö on ykkösasia

Palveluesimies Laura Tanskanen on työskennellyt 13 vuotta Siun soten kehitysvammapalveluissa ensin ohjaajana ja myöhemmin jatkokoulutuksen jälkeen esimiestehtävissä. Tanskasen päätyminen kehitysvammapuolelle oli tyypillinen; hän ajautui alalle sattuman kautta.

”Opiskellessani sosionomiksi ajattelin, että mikä muu hyvänsä ala kelpaa, paitsi kehitysvamma-ala. En tiennyt siitä mitään, se pelotti ja minulla oli myös ennakkoluuloja. Ajattelin etten pärjää”, Tanskanen muistelee.

Opintojen loppuvaiheessa Tanskasen ystävä sai hänet houkuteltua sijaiseksi Honkalammelle, jossa hän itse työskenteli. Tätä kautta kehitysvamma-ala tuli Tanskaselle tutuksi.

”Aluksi minulla ei ollut minkäänlaista kosketuspintaa kehitysvammaisuuteen, ja en siksi tiennyt millaisten asiakkaiden kanssa joutuisin tekemisiin. Myös omat vuorovaikutus- ja ohjaustaitoni esimerkiksi kommunikaatiossa tukea tarvitsevien ihmisten kanssa askarruttivat etukäteen”, kertaa Tanskanen ajatuksiaan.

Hänen käsityksensä alasta kuitenkin muuttui nopeasti työkokemuksen myötä.

”Usein ihmisillä saattaa olla hyvin kapea prototyppinen käsitys kehitysvammaisista ihmisistä hyvin toistensa kaltaisina ihmisinä, mutta se käsitys karisi nopeasti työtä tehdessä. Työssä näin, kuinka erilaisia asiakkaat oikeasti ovat.”

Myös Tanskasen käsitys kehitysvammaisten ihmisten elinympäristön laitosmaisuudesta muuttui, kun hän näki, että kehitysvammaiset ihmiset asuvat omissa kodeissaan, käyvät vapaa-ajan harrastuksissa, ostoksilla ja tekevät kaikenlaisia muitakin asioita aivan samoin kuten kaikki muutkin ihmiset.

”Ymmärrys heidän arjestaan valaisi, että työ on erilaista kuin ajattelin.”

Yhteistyötä koulujen kanssa

Omien kokemustensa kautta Tanskanen pitää yhteistyötä sosiaali- ja terveysalan oppilaitosten kanssa erittäin tärkeänä keinona saada alan opiskelijat kiinnostumaan työskentelystä kehitysvamma-alalla. Ensimmäinen askel kiinnostuksen heräämiseen ovat tutustumiskäynnit alan yksiköissä. Ne madaltavat kynnystä valita opiskeluihin kuuluva työharjoittelupaikka kehitysvamma-alan yksiköstä ja poistavat alaan liittyviä vääriä käsityksiä sekä ennakkoluuloja.

”Meillä on käynyt muun massa lähihoitaja- ja sairaanhoitajaopiskelijoita tutustumassa toimintaamme. Myös sosionomiopiskelijoita toivottaisiin käymään nykyistä enemmän, sillä heitä toimii työtehtävissä paljon”, Tanskanen sanoo.

Näiden vierailujen yhteydessä opiskelijoille korostetaan, että jokainen voi itse vaikuttaa työnsä sisältöön ja hyödyntää omia vahvuuksiaan sekä kiinnostuksen kohteitaan esimerkiksi omien harrastustensa parista.

Opiskelijoiden työharjoittelujaksojen merkitys alalle jäämisessä on hyvin tärkeä ja siksi siihen pitäisi panostaa mahdollisimman hyvin. Olennaista on antaa työharjoittelijalle tuki, jonka hän työssä oppimiseensa tarvitsee. Työpaikan ilmapiiri on myös tärkeä asia. Opiskelija kyllä huomaa, jos ilmapiirissä on toivomisen varaa. Jos taas ilmapiiri on hyvä, se välittyy positiivisena asiana yksikköön tulevalle opiskelijalle.

”Opiskelijoille olisi kyettävä antamaan viesti, että kukaan ei ole seppä syntyessään vaan työ opitaan tekemällä ja omassa päässä olevia ennakkoluuloja voi siivota. Myös armollisuutta itseään kohtaan tarvitaan. Työt aloittaessaan ei tarvitse olla valmis osaaja.”

Hyvä esimies on läsnä ja kantaa vastuuta

Kehitysvamma-alalla on paljon asioita, kuten epäsäännöllinen työaika ja haastavia asiakastilanteita, jotka mietityttävät alaa harkitsevia ihmisiä sekä jo alalla olevia vakinaisia työntekijöitä. Hyvällä esimiestyöllä myös vaikeat asiat on mahdollista ratkaista ja sitouttaa sitä kautta sekä uusia että nykyisiä työntekijöitä alalle entistä paremmin.

Osaava ja sitoutunut henkilöstä ei vielä sinänsä riitä, vaan olennaista on esimiehen taito hyödyntää henkilöstön vahvuuksia koko työyhteisön hyödyksi. Esimiehellä on oltava vahva halu kehittää työyhteisöä.

”Päivittäinen johtaminen on parhaimmillaan tiivistä. Esimies on läsnä ja hän tuntee yksikössä tehtävän työn sisältäpäin ja osaa sen perusteella järjestellä päivittäisiä resursseja oikein. Hän osaa myös jakaa vastuita henkilöstön kesken siten, että työn kuormitus on tasaista, eikä vastuut jakaudu vain tietyille henkilöille. Hän ymmärtää yksikön resurssitarpeet ja osaa järjestellä resursseja tilanteen mukaan. Kun nämä asiat ovat kunnossa ja vakinainen henkilöstä tuntee olonsa työpaikalla hyväksi, se on paras markkinointikeino myös alaa harkitseville”, tiivistää Tanskanen hyvän työyhteisön tunnusmerkistön.

Hyvä johtaminen pitää Tanskasen mielestä sisällään myös hyvän itsensä johtamisen.

”On tärkeää olla aina tavoitettavissa, vaikka ei olisikaan fyysisesti läsnä. On tärkeä järjestää säännöllisesti aikaa ja mahdollisuuksia henkilöstön kanssa käytävään keskusteluun.”

Median huono kello kuuluu kauas

Eräs merkittävä rekrytointia vaikeuttava haittatekijä on median negatiivissävyinen tapa uutisoida hoitoalasta. Mediassa nostetaan aina esiin vain työn kuormittavuus ja kuinka hoitajat joutuvat tekemään ylitöitä, koska alalla ei ole riittävästi väkeä. Sen sijaan työn hyvistä puolista mediassa ei juurikaan puhuta.

Myös työhön liittyvät, tunnekuohuissa tehdyt negatiiviset somepäivitykset antavat alasta tarpeettoman huonon kuvan, sillä harva päivittää someen mitään silloin, kun kaikki asiat ovat kunnossa.

”Olisi tärkeää, että ihmiset muistaisivat tuoda esille myös niitä asioita, jotka omassa työssä ovat hyvin ja kunnossa. Silloin myös hyvä kello kuuluisi kauas”, Tanskanen kehottaa.