Home Street Home – Elämäntehtävä kenialaisessa kylässä
Suomalainen Viola Wallenius lähti 18-vuotiaana yksin Keniaan ja päätyi kenialaisten ystäviensä kanssa perustamaan avustusjärjestön, joka on muuttanut tuhansien ihmisten elämän. Tänään Home Street Home tarjoaa elintärkeitä palveluita heikossa asemassa oleville ihmisille, jotka jäisivät muuten täysin ilman apua.
Viola Wallenius läksi ensimmäistä kertaa Keniaan ylioppilaskirjoitusten jälkeen 18-vuotiaana vuonna 2014. Aluksi hän työskenteli vapaaehtoisena erilaisissa avustusprojekteissa.
”Koin, että oli hyvin tärkeää auttaa heikommassa asemassa olevia ihmisiä ja varmasti mukana oli myös hyvin paljon nuoruuden paloa”, toteaa Wallenius.
Elämä Keniassa vei Walleniuksen mennessään ja ensimmäisen matkan jälkeen hänelle jäi vahva tunne siitä, että hän haluaa jatkaa avustustyön tekemistä jossain muodossa.
”Lopulta päädyin lokakuussa 2014 perustamaan kenialaisten ystävieni kanssa Home Street Home (HSH) -järjestön, joka toimii Keniassa Makongenin kylässä”, Wallenius kertoo.
Aluksi Wallenius organisoi Suomessa varainkeruuta ja suoritti sairaanhoitajan tutkinnon. Samaan aikaan hänen kenialaiset ystävänsä rakensivat järjestön toimintaa Keniassa. Valmistuttuaan sairaanhoitajaksi Wallenius muutti Keniaan pysyvästi.
Varhaiskasvatuskeskus vammaisille lapsille
HSH on perustanut Makongeniin muun muassa varhaiskasvatuskeskuksen, johon kuuluu kehitys- ja muilla tavoilla vammaisille lapsille suunnattu päiväkoti sekä 3-vuotiaille lapsille tarkoitettu leikkikoulu ja 4-vuotiaille lapsille suunnattu esikoulu, sillä Keniassa lapset aloittavat kaksivuotisen esikoulun 4-vuotiaina. Varhaiskasvatuskeskuksessa työskentelee sekä toimintaterapeutteja että erityisopettajia.
Makongenin kylässä on vain noin 4000 asukasta. Siksi osa oppilaista asuu kauempana ja heille on järjestetty kuljetus kylään. Vammaispalveluita on Keniassa ylipäätään todella vähän eritoten rannikon alueella, jossa Makongenin kylä sijaitsee.
”Olemme ainoa toimija koko tällä alueella”, sanoo Wallenius.
Koulutie pystyssä
Esikoulun suorittaneille vammaisille lapsille ei valitettavasti ole juurikaan mahdollisuutta jatkaa koulunkäyntiä tavallisissa kouluissa sillä Keniassa on todella vähän kouluja, jotka hyväksyisivät oppilaitokseen erityistä tukea tarvitsevia lapsia.
”Kouluissa ei ole resursseja eikä osaamista näiden lasten tukemiseen, varsinkin kun monet meillä olevista lapsista tarvitsevat hyvin laaja-alaista tukea. Yritämme kuitenkin jokaisen lapsen kohdalla etsiä erilaisia vaihtoehtoja”, Wallenius kertoo.
”On todella ikävää, että vaihtoehdot ovat niin rajalliset. Ehkä laajennamme itse toimintaamme, kun lapset kasvavat”, hän pohtii.
Paljon muutakin toimintaa
Vammaiset lapset hyötyvät sekä suoraan heille suunnatuista projekteista, että myös muista projekteista, jotka kohdistuvat osaltaan myös heihin. Vammaisille lapsille suunnatun päiväkodin lisäksi HSH-järjestö tukee heikossa asemassa olevia ihmisiä, erityisesti tyttöjä ja naisia, monin tavoin. Järjestö ylläpitää myös leikkikoulua, jossa pienet lapset saavat ravitsevaa ruokaa, turvaa ja laadukasta varhaiskasvatusta. Monilla perheillä ei olisi muuten mahdollisuutta tarjota lapsilleen hoivaa tai varmuutta siitä, että lapsi saa päivittäin syödäkseen.
Järjestö tukee myös koululaisten koulunkäyntiä maksamalla lukukausimaksuja ja hankkimalla koulupukuja, kenkiä sekä tarvittavia koulutarvikkeita. Tukea saavat erityisesti orvot, yksinhuoltajaperheiden lapset ja lapset, joiden perheillä ei ole varaa koulutukseen. Lisäksi HSH järjestää kotikäyntejä ja tekee tiivistä yhteistyötä perheiden kanssa, jotta lasten koulunkäynti voisi jatkua mahdollisimman pitkälle.
Naisten ja tyttöjen asemaa vahvistetaan muun muassa hygieniatarvikejaoilla ja koulutuksilla, joissa käsitellään kuukautisterveyttä, seksuaalikasvatusta ja omien oikeuksien tunnistamista. Järjestö järjestää myös pienyrittäjyyskoulutuksia ja tukee naisia pienimuotoisen elinkeinotoiminnan aloittamisessa, jotta perheillä olisi kestävämpi toimeentulo. Toiminta perustuu yhteisön tarpeisiin ja tapahtuu läheisessä yhteistyössä paikallisten asukkaiden kanssa.
Kiitos nuorelle Violalle!
Viola Wallenius on vasta 30-vuotias, mutta hän on saanut jo uskomattoman paljon aikaan.
”Kun läksin 18-vuotiaana matkaan pää täysin tyhjänä, en ymmärtänyt laisinkaan, mihin olen ryhtymässä. Mutta nyt kun olen oppinut asioita ja elänyt elämääni täällä Keniassa, olen hyvin kiitollinen sille nuorelle Violalle, joka teki päätöksen lähtemisestä. Tämä on ollut aivan uskomaton matka!”, hän toteaa.
”Olen myös hyvin kiitollinen siitä, että olin niin nuori, kun löysin paikkani. Minulla on ollut mahdollisuus tehdä tätä työtä jo yli 10 vuotta, ja olen edelleen nuori. Monilla minun ikäisiäni ihmisillä ei ole vieläkään selvää kuvaa siitä, mitä he haluavat elämässään tehdä. Koen tekeväni työtä, jolla on suuri merkitys”, jatkaa Wallenius, jolla on yksi biologinen lapsi ja seitsemän orpoa sijoituslasta.
”Jonkun on tehtävä tällaista työtä”
Wallenius kertoo kokevansa toisinaan hetkellistä turhautumista, kun asiat eivät suju siten kuin toivoisi niiden sujuvan.
”Toisinaan työni on myös hyvin raskasta eritoten silloin, kun kyseessä on vaikkapa pieneen lapseen kohdistunut väkivalta. Juuri vastikään tuimme 4-vuotiasta tyttöä, joka oli raiskattu. Tämä tapaus oli jo asiana aivan hirveä, ja lisäksi minua turhautti todella paljon, että viranomaiset eivät tehneet riittävästi. Ajattelin, että tämän tytön takia minun on taisteltava. Toisaalta tämäkin tapaus muistutti minua jälleen siitä, kuinka tärkeä työmme on ja jonkun sitä on tehtävä, jotta asiat menisivät parempaan suuntaan ja ihmiset saisivat enemmän oikeutta.”
Asiat oikeassa tärkeysjärjestyksessä
Elämä Keniassa on opettanut Walleniukselle maanläheistä elämää, positiivista elämänasennetta, iloisuutta ja perusasioiden äärellä elämistä.
”Täällä on helpompi muistaa, mitkä asiat elämässä ovat todella merkityksellisiä. Länsimaissa yltäkylläisyyden ja hyvinvoinnin keskellä unohtuu helposti, että elämän todellinen arvo löytyy ihmisistä – ja siitä, mitä voimme tehdä toistemme hyväksi”, sanoo Wallenius.
Kirjoita kommentti