Kasvuympäristön Paavo

Ville taitaa olla myöhässä. Odotellaan vähän. Tie on pimeä, ei katuvaloja, mutta tuttu kuljettaja Paavo tietää mistä poimia lapset kyytiin. Huomenta, väsyttääkö, onko kaikki tavarat mukana? Joko sait turvavyön kiinni? Istun paikallisbussissa Perä-Pohjolassa ja kuuntelen Paavon keskustelua koululaisten kanssa. Matka jatkuu ja kaarramme koulun lähellä olevalle pysäkille. Hei hei, nähdään iltapäivällä, muista ottaa reppu mukaan!

Lapset on saatettu kouluihin ja jatkamme Paavon ja nuorten kanssa matkaa harvaan asutulla seudulla kohti taajamaa. Paavo kertoo työstään ja asiakkaistaan. Toisin kuin ruuhka-Suomessa Paavon asiakkaita ovat kirkonkylälle tai kaupunkiin asioimaan kulkevat vanhukset, lähikouluun matkustavat lapset ja toisen asteen opintoihin matkaavat nuoret. Paavon lähipiiriin kuuluvat myös perheet ja koulu. Paavo tietää kuka on sairastunut, kuka kenties on luvatta poissa, kuka ei maanantaina aamulla tule bussiin koska viettää viikonloppua toisen vanhemman luona. Paavo tietää miten ylioppilaskirjoitukset ovat sujuneet, mihin taloon tulee juhlakutsu, kuka valmistuu ja kuka ei vielä tiedä mihin opinahjoon hakisi. Paavolla on aikaa, sitä aikaa ja voimavaroja mitä monissa perheissä ja kasvuympäristöissä ei syystä tai toisesta ole.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen juuri valmistunut seurantatutkimus Suomi lasten kasvuympäristönä (2018) osoittaa, että useat perheiden arkea kuormittavat tekijät kytkeytyvät varhaislapsuuteen ja kulkevat sukupolvelta toiselle. Tutkimuksen mukaan lasten ja nuorten hyvinvointi on vahvassa yhteydessä perheiden hyvinvointiin. Tutkimusraportti korostaa myös muiden kasvuympäristöjen, kuten laadukkaan varhaiskasvatuksen, koulun ja harrastusten suurta merkitystä arjen sujumisen ja hyvinvoinnin luomisessa. Kansalaisyhteiskunnalla, digitaalisilla yhteisöillä ja lapsuus- ja nuorisokulttuureilla on myös paikkansa ja merkityksenä lasten ja nuorten kasvuympäristöissä. Alan asiantuntijat peräävät resursseja kaikkiin koulutuksen vaiheisiin, varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle, varhaista tukea, perhevapaan uudistamista ja toimia lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi.

Suomessa on kehitetty paljon hyviä käytäntöjä ja toimintatapoja, joilla tuetaan lapsiperheitä. Lapsi- ja perhepolitiikka on kuitenkin hajanaista ja lyhytjänteistä ja sen vuoksi hallitus on käynnistänyt hallituskaudet ylittävän pitkän ajan lapsistrategian valmistelun. Strategia perustuu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen. Sopimuksen tärkein tavoite on terveyden, koulutuksen, tasa-arvon ja turvan takaaminen kaikille lapsille. Sopimus kattaa myös vammaisten lasten ja nuorten oikeudet tavalliseen ja turvalliseen kasvuympäristöön. Kansallisen lapsistrategian valmistelussa on ensiarvoisen tärkeää kuulla kaikkia lapsia ja heidän läheisiään.

Lasten ja nuorten kasvuympäristössä, rakenteissa ja palveluissa tapahtuu koko ajan muutoksia, joiden vaikutuksia ei riittävästi seurata. Lapsivaikutusten arviointi tulisi aina liittää kiinteäksi osaksi muutosta ja kehittämistyötä. Hiljattain tehdyt muutokset ja leikkaukset vammaisten lasten lääkinnällisen kuntoutuksen saatavuudessa ovat huolestuttava esimerkki lyhytjänteisestä päätöksenteosta, jonka pysyviä vaikutuksia ei ole selvitetty. Lapsivaikutusten arviointi on yksinkertaisesti sivuutettu.

Turvalliseen kasvuympäristöön voi kuulua myös bussinkuljettaja Paavo, tuttu ja turvallinen aikuinen, jollaisen jokainen lapsi ja nuori tarvitsee lähelleen. Paavoja tarvitaan tänään enemmän kuin koskaan. Millainen Paavo sinussa asuu?

Kehitysvammaliiton puolesta toivotan Ketjun lukijoille lämpimät kiitokset kuluneesta vuodesta ja rauhallista joulun aikaa!