Uusilla raiteilla

Krista Virta kävelee Järvenpään juna-asemalle ja säteilee positiivista mieltä ja energiaa. Järvenpää on sovittu kohtaamispaikaksi siksi, että hän aloittaa samana päivänä kehitysvamma-alan erityistutkinnon opinnot Järvenpään seurakuntaopistolla.

”Kaikki uusi kiinnostaa!”, tokaisee Virta, kun utelen syytä hänen jatko-opintoihinsa.

Virta on hyvä esimerkki tämän päivän ammatinvaihtajasta. Hän on työskennellyt niin kahvilan myyjänä, bingoemäntänä kuin tarjoilijana tanssiravintolassa. Syy uusille urille hakeutumiseen ei kuitenkaan ollut potkut tai yrityksen yt:t, vaan puhdas uteliaisuus, uuden oppimisen ja uusien haasteiden halu.

”Minulla ei ole koskaan ollut työtä, josta en olisi tykännyt. Kaikissa aloissa ja ammateissa on omat hyvät ja huonot puolensa, Virta toteaa.

Mutta nimenomaan vammaisalalle hänet ajoi kuitenkin hyvin erityinen syy; omat ennakkoluulot ja pelko.

”Kun olin pieni, mummolan naapurissa asui kehitysvammainen tyttö. Hän piti kovaa ääntä ja oli mielestäni pelottava. Tyttö oli hirmuinen halailija, joten hänet suljettiin monesti toiseen huoneeseen, kun vieraita tuli taloon.”

Virta kertoo myös, että ollessaan ravintoloissa töissä, asiakkaiksi tuli silloin tällöin vammaisia ihmisiä. Virtaa häiritsi tunne siitä, ettei hän osannut lähestyä heitä oikealla tavalla.

Alalle monen mutkan kautta

Päätös vaihtaa vammaisalalle ei kuitenkaan syntynyt yhdessä yössä.

”Aluksi opiskelin nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi ajatuksena erikoistua nuoriso- ja päihdetyöhön. Mutta sinä aikana suoritin puolen vuoden harjoittelun vammaisten parissa Järvenpään Narikan kehitysvammayksikössä. Sen jälkeen minua pyydettiin sinne keikkalaiseksi.”

Mutta sitten tuli avioero ja opinnot piti jäädyttää ”toistaiseksi”, vaikka opintoja oli siinä vaiheessa enää vuosi jäljellä. Mutta keikkatyöt Narikassa jatkuivat, sen mukaan miten Virran voimat riittivät. Virta kokeili myös vanhustyötä ja teki keikkatöitä ravintoloissa.

”Puntaroin eri alojen hyviä ja huonoja puolia. Ravintola-ala tuntui edelleenkin ihan mukavalta.”

Mutta Virtaa kalvoi edelleen pelko.

”Kypsyttelin monta vuotta pelkoa ja mietin, miksi pelkään vammaisia ihmisiä. Lopulta pelosta tuli haaste, jonka halusin voittaa.”

Työ vammaisten ihmisten parissa osoittautui niin kiinnostavaksi sekä mielekkääksi, että Virta teki lopulta päätöksensä ja jatkoi opintojaan nuorisoalan sijaan vammaisalalla.

Päätöksen jälkeen Virta tunsi olonsa hyväksi.

”Kun pitää omasta työstään, sen tekemiseen löytyy motivaatio. En olisi lähtenyt jatkamaan opiskeluja, jos tämä ei olisi ollut minun juttuni.”

Mahdollisuus suorittaa tutkinto monimuoto-opiskeluna helpottaa niiden loppuun suorittamista. Opinnot voi suorittaa ilta-, päivä- tai kurssimuotoisesti. Asiaa auttaa myös Virran työnantaja, joka suhteutuu opintoihin joustavasti.

”Se merkitsee tosi paljon. Voin sumplia ilman huonoa omaatuntoa työvuoroja aina sen mukaan, mitä opinnot vaativat.”

Haasteena kommunikointi

Vammaisalalla työskentely poikkeaa ravintola-alasta monella tapaa.

Eräs haasteista on Virran mukaan asiakkaiden kanssa kommunikointi – tai pikemminkin kommunikoinnin vaikeus.

”Toisaalta se tekee tämän työn mielenkiintoiseksi. Jotta pystyy kommunikoimaan autististen asiakkaiden kanssa, pitää kouluttaa itseään lisää. Tällä alalla on se hyvä puoli, että tietoa on aina saatavilla, jos sitä tarvitsee ja opiskelemaan pystyy myös itsekseen.

Tämä sopii Virran luonteelle, sillä jos hän ei näe tai koe työssään mitään uutta, hän alkaa itse aktiivisesti etsiä uusia haasteita.

Eräs niistä on Virran mielestä asiakkaiden aggressiivinen käytös, joka saattaa pahimmillaan jatkua montakin viikkoa.

”Paras keino tämän ongelman kohtaamisessa on positiivisesti asennoitunut työyhteisö ja hyvät työkaverit. Toimivan työyhteisön avulla ongelmat yleensä ratkeavat.”

Myös huumori kantaa pitkälle.

”Huumori on pelastanut monta päivää. Jos sitä ei olisi, en kyllä tietäisi, jaksaisinko.

Onnistumisen iloa

Virralle työskentely vammaisalalla tuo mukanaan pääasiassa positiivisia asioita.

”Se antaa ennen kaikkea onnistumisen iloa, joka on erilaista, kuin ravintola-alalla. Täällä ilo tulee siitä, että pystyn auttamaan asiakkaitani siten, että he selviävät jokapäiväisestä elämästään.”

Työn yksi parhaista puolista on sen monipuolisuus.

”Autismin kirjon asiakkailla kaikki voi muuttua salamana. Tänään yhtä, huomenna toista. Jokainen päivä on erilainen ja se on pelkästään hyvä asia, sillä se pitää työmotivaatiotani yllä.”

Vaikka tietynlainen peruspositiivisuus kuuluu työnkuvaan, kukaan ei pysty olemaan aina iloinen ja pirteä.

”Huonoja päiviä tulee ja menee, mutta omia ongelmia ei voi tuoda työhön, koska asiakkaat vaistoavat sen.

Ja toisaalta, asiakkaan väläyttämä hymy voi pelastaa huononkin päivän.

Elämänarvot uusiksi

Virta kertoilee elämänarvoistaan, jotka hän on omaksunut jo lapsuudessaan. Niihin kuuluu muun muassa vanhempien ja työtovereiden kunnioittaminen. Asioita, jotka eivät ole muuttuneet miksikään vuosien kuluessa.

”Mutta paljon on myös muuttunut elämän ja uuden uran myötä.”

Ravintola-alalta vammaistenhoitoon vaihtaminen on laittanut Virran miettimään omaa elämäänsä hieman uudesta näkökulmasta. Uuden ammatin myötä myös elämänarvoihin tuli uusia sävyjä.

”Olen alkanut arvostaa pieniä asioita, erilaisia asioita. Kun omassa elämässä kaikki on loppujen lopuksi hyvin, ei pidä valittaa liikaa.”

Virta kertoo, että nyt hän keskittyy aiempaa enemmän omaan perheeseensä.

”Puhun ja kuuntelen hitaammin ja etsin ongelmiin ratkaisuja. Pyrin siihen, että kaikilla on hyvä olla.”

Virralla on neljä 11 – 20 -vuotiasta poikaa.

”Pojat sanovat, että olen alkanut kehumaan ja kannustamaan myös heitä.”

Sama toimii myös toisin päin. Virta on vastaavasti sopinut poikien kanssa, että huonon työpäivän jälkeen äiti vaatii puolesta tunnista tuntiin omaa aikaa, jolloin hän voi olla hiljaa omassa rauhassaan ja käsitellä päivän tapahtumia.

Tyytyväinen ammatinvaihtaja

”Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ikä ja elämänkokemus ovat rikkaus ja pelkkää plussaa tässä ammatissa”, Virta painottaa.

Hän toteaa, että aikaisempi työkokemus eri ammateista tukee paljon myös vammaisalalla työskentelyä.

Eräs keskeinen asia, joka naisen alalle ajoi, oli työn haastavuus ja mahdollisuus kehittyä työssään koko ajan, joka päivä. Se onkin Virran mielestä yksi alan parhaista piirteistä.

Virta aloitti syyskuussa kehitysvamma-alan erityistutkinnon opinnot Järvenpään Seurakuntaopistossa. Hän odottaa innolla uuden oppimista ja aiemmasta työkokemuksesta ammentamista opinnoissaan.

”Odotan, että saan opinnoistani paljon uutta tietoa. Toivon myös, että tapaan uusia ihmisiä ja kuulen erilaisia, alaa koskevia mielipiteitä.

Koska haasteita tuntuu riittävän, hän ei pidä mahdottomana ajatusta, että työskentelisi vammaisalalla koko lopun ikänsä.

”Toivon tekeväni tätä työtä eläkeikään asti, jos sille ei tule mitään terveydellisiä esteitä. Hienoa olisi myös se, jos työkaverit sanoisivat sitten suoraan, jos minulla ei ole enää työssäni mitään annettavaa.”

”Minä olen tyytyväinen ammatinvaihtaja”, Virta toteaa ja nauraa heläyttää, kuin pisteeksi sanomansa päälle.