Psyykkisesti oireilevat lapset koulussa

Jokaisella lapsella on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi kasvuympäristöissään, josta lähimmät ovat koti ja koulu. Psyykkisesti oireilevat lapset eivät voi hyvin. He tarvitsevat lähiympäristönsä aikuisten tukea, apua ja huolenpitoa tavanomaista enemmän. Koulussa näkyvä lasten psyykkinen oireilu on ilmiönä monisäikeinen, mielenkiintoinen ja ajankohtainen.

Oppilas, jolla on psyykkistä oireilua määrittyy väitöskirjassani perusopetusikäisenä lapsena ja nuorena, jotka eivät osaa, pysty tai halua käyttäytyä ja toimia kouluyhteisössä yleisten odotusten ja tavoitteiden mukaisesti. Jotta oireilun määrittely oli tutkimuksessani riittävän väljä ja oli mahdollista tarkastella monenlaisia ja keskenään erilaisiakin ei-toivotulla tavalla käyttäytyviä oppilaita, valitsin käsitteeksi psyykkisen oireilun. Se sisältää laajasti käyttäytymisen ja mielenterveyden sekä niihin molempiin liittyvän sisäänpäin sulkeutuneen ja ulospäin kääntyneen oireilun.

Suomessa lasten mielenterveyden häiriöiden esiintyvyyksiä ei systemaattisesti seurata. Eri tutkimuksissa ja lähteissä arvioidaan, että 15-25 prosentilla nuorista olisi jokin mielenterveyshäiriö. Käytöshäiriöitä arvioidaan olevan 5-10 prosentilla. Nykykäsityksen mukaan geenien ja ympäristön vaikutukset lastenpsykiatristen häiriöiden ilmenemiseen ovat vastavuoroisia.

On todettu, että oppilaiden käyttäytymisproblematiikkaa ja opetusryhmien järjestyksenpitopulmia pidetään usein syynä opettajien stressiin ja jopa loppuunpalamiselle. Aiemmista tutkimuksista tiedetään myös, että opettajan ja oppilaan positiivinen vuorovaikutus lisää oppilaan koulumyönteisyyttä ja opettajan lämminhenkisyydellä on suotuisa yhteys oppilaan sopeutumiseen, motivaatioon, hyvinvointiin sekä käyttäytymiseen. Käyttäytymisen haasteellisuus saattaa puolestaan hankaloittaa vuorovaikutussuhdetta opettajan kanssa. Oppilaita, joilla on psyykkistä oireilua, opiskelee muun muassa kunnallisissa perusopetuksen kouluissa, erityisryhmissä, erityiskouluissa, sairaalaopetuksessa, lastensuojelulaitosten opetusryhmissä sekä koulukotien kouluissa.

Tutkimuksen tavoite

Tutkimukseni tavoitteena oli kuvata, tarkastella ja ymmärtää millaisena perusopetuksen opettaja kokee opetusryhmänsä lasten ja nuorten psyykkisen oireilun. Beresfordin mukaan kokemukset ovat aina tosia sille, joka ne kokee. Yksilöllisistä kokemuksista ja niiden tulkinnoista on mahdollista luoda sosiaalisessa prosessissa kollektiivista tietoa, joka yhdistää ihmisten erilaisia ymmärryksiä ja näkökulmia näistä kokemuksista. Pohdinnan ja hiomisten jälkeen lopullisiksi tutkimuskysymyksiksi tarkentuivat: 1) millaisena oppilaiden psyykkinen oireilu näkyy opettajille?, 2) millaisia huolenaiheita opettajilla on liittyen oppilaiden psyykkiseen oireiluun? ja 3) miten opettajat vastaavat oppilaiden psyykkiseen oireiluun?

Aineisto on osa Jyväskylän ja Helsingin yliopistojen vaativan erityisen tuen VETURI-tutkimus- ja kehittämishankkeessa¹ kootusta laajasta tietovarannosta. Tutkimukseeni eroteltu aineisto koostui kyselyistä, kirjoitelmista ja haastatteluista, joiden 246 opettajaa työskentelivät kunnallisten koulujen opetusryhmissä, erityisryhmissä, erityiskouluissa, sairaalaopetuksessa tai valtion koulukotien kouluissa.

Löydöksiä

Löydökset luovat kuvaa aineiston opettajien kokemuksista: oireilevien oppilaiden ulos- ja sisäänpäin suuntautuvasta toiminnasta sekä opettajien kokemista monista huolista ja yksin jäämisestä oppilaiden kohtaamisessa ja toimintaan puuttumisessa. Löydöksien kautta välittyy näkymiä oireilevien oppilaiden opetusjärjestelyistä ja opettajien pedagogisista valinnoista aineiston opettajien kouluissa sekä opettajien yhteistyöstä eri tahojen kanssa. Esille tuli myös opettajien kokema tarve täydennyskoulutukseen, työnohjaukseen ja vertaistukeen.

Tuloksina selvisi muun muassa, että oppilaiden psyykkinen oireilu näyttäytyi eniten ulospäin suuntautuneena toimintana. Oppilailla kuvailtiin olevan epäasiallista kielenkäyttöä, riidan haastamista, väkivaltaisuutta, impulsiivisuutta ja vaikeuksia solmia ystävyyssuhteita ja niin edelleen. Osalla oppilaista koettiin olevan myös sisäänpäin kääntynyttä oireilua, jolle oli ominaista vetäytyvyys, hiljaisuus, ahdistuneisuus ja apaattisuus. Oireilevan oppilaan kohtaamisen lisäksi oireilun tunnistaminen ja siihen puuttuminen koettiin vaikeaksi. Nämä aiheuttivat opettajille kokemuksia neuvottomuudesta ja osaamattomuudesta sekä ammattitaidon puutteesta. Sen koettiin vaikuttavan opettajien kuormittumiseen ja työssä jaksamiseen. Osa opettajista nosti esille opettajankoulutuksen antamat riittämättömät valmiudet oppilaiden psyykkiseen oireiluun liittyen.

Jotkut opettajista pohtivat oireilevien oppilaiden ”koulukuntoisuutta” ja aineistossa näkyy perinteinen poislähettämisen kulttuuri. Opettajat kokivat kuitenkin epätietoisuutta siitä, kuka tai mikä taho ottaa vastuun oppilaan asioiden edistämisestä. Myös moniammatilliseen yhteistyöhön oltiin osittain tyytymättömiä.

Löydökset osoittivat useita kehittämiskohteita, joihin teen työni johtopäätöksissä ehdotuksia eri toimijatahoille. Näyttää muun muassa siltä, että kannattaa panostaa opettajien pedagogisen hallinnan tunteen vahvistamiseen lisäämällä opettajien osaamista sekä mahdollisuuksia keskinäiseen vertaistukeen ja pedagogiseen yhteistyöhön. Pedagoginen hallinnan tunne lisää ja edistää opettajan työssä jaksamista ja hyvinvointia.

Hyvinvoiva, osaava opettaja näkee ja nostaa esille jokaisessa oppilaassaan hyviä, lasta kannattelevia asioita, myös haastavilla hetkillä ja rankoissa tilanteissa. Suomi voisi olla tunnettu Pisa-tuloksien lisäksi siitä, että täällä halutaan edistää opettajien ja oppilaiden hyvinvointia.

Teksti pohjautuu erityispedagogiikan väitöskirjaani Kun perusopetuksen oppilaat oireilevat psyykkisesti – opettajien kokemuksia (urn.fi). Se tarkastettiin Jyväskylässä 17.3.2017. Vastaväittäjänä toimi professori Kaarina Määttä Lapin yliopistosta ja kustoksena yliopistonlehtori Raija Pirttimaa Jyväskylän yliopistosta. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 575, Jyväskylä 2017.

¹ VETURI oli Jyväskylän ja Helsingin yliopistojen yhteinen tutkimus- ja kehittämishanke (2011-2015), jolla tavoiteltiin vaativan erityisen tuen järjestelmien, rakenteiden sekä toimintojen pysyviä muutoksia ja vakiinnuttamista usealla toimijatasolla. Toteuttaminen ja tulokset raportoitu mm. Kokko ym. 2014; Kontu ym. 2015; Ojala ym. 2015.

Lähteet

• Algozzine, K., Christian, C., Marr, M.B., McClanahan, T. & White, R. 2008. Demography of Problem Behaviour in Elementary Schools. Exceptionality 16 (2), 93-104.
• Baker, J.A. 2006. Contributions of teacher-child relationships to positive school adjustment during elementary school. Journal of School Psychology 44 (3), 211-229.
• Beresford, P. 2003. It’s Our Lives. A short Theory of Knowlegde, Distance and Experience. London: OSP for Citizen Press in association with Shaping Our Lives.
• Byese, E. Verschueren, K., Doumen, S., Van Damme, J. & Maes, F. 2008. Classroom problem behavior and teacher-child relationships in kindergarten: The moderating role of classroom climate. Journal of School Psychology 46 (4), 367-391.
• Kokkinos, C.M 2007. “Job Stressors, Personality and Burn out in Primary School Teachers”. British Journal of Educational Psychology 77 (1). 229-243.
• Kokko, T., Pesonen, H., Polet, J., Kontu, E., Ojala, T. & Pirttimaa, R. 2014. Erityinen tuki perusopetuksen oppilaille, joilla tuen tarpeen taustalla on vakavia psyykkisiä ongelmia, kehitysvamma- tai autismin kirjon diagnoosi. VETURI-hankeen kartoitus. 2013. Jyväskylä.
• Kontu, E., Pirttimaa, R., Ojala, T., Kokko, T., Räty, L., Lassinpelto, O-P. & Pesonen, H. 2015. Vaativan erityisen tuen tutkimus- ja kehittämishanke VETURI. Loppuraportti opetus- ja kulttuuriministeriölle. Jyväskylä.
• Marttunen, M. & Kaltiala-Heino, R. 2007. Nuorisopsykiatria. Teoksessa Lo¨nnqvist, J., Heikkinen, M., Henriksson, M., Marttunen, M. & Partonen, T. (toim.) Psykiatria. 5. uudistettu painos. Jyva¨skyla¨: Gummerus, 590-630.
• Marttunen, M. & Karlsson, L. 2013. Nuoruus ja mielenterveys. Teoksesa M. Marttunen, T. Huurre, T. Strandholm & R. Viialainen (toim.) Nuorten mielenterveyshäiriöt. Opas nuorten parissa työskenteleville aikuisille 25. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 7-14.
• Ojala, T., Räty, l. Kokko, T., Pesonen, H., Polet, J., Kontu, E. & Pirttimaa, R. 2015. Erityinen tuki: erityisen tuen toteutuminen sairaopetusyksiköiden, valtion koulukotien sekä kuntayhtymien ja yksityisten omistamien laitos- ja erityiskoulujen opetusryhmissä VETURI-hankkeen kartoitus 2. Jyväskylä.
• Pakarinen, E., Aunola, K., Kiuru, N., Lerkkanen, M., Poikkeus, A., Siekkinen, M. & Nurmi, J. 2014. The cross-lagged associations between classaroom interactions and children’s achievement behaviors. Contemporary educational psychology 39 (3), 248-261.
• Santalahti, P. & Marttunen, M. 2014. Lasten ja heidän vanhempiensa mielenterveys. Teoksessa J. Lammi-Tastula & S. Karvonen (toim.) Lapsiperheiden hyvinvointi 2014. Tampere. Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino: Terveydenja hyvinvoinnin laitos, 184-194.
• Sourander, A. & Aronen, E. 2013. Lastenpsykiatria. Teoksessa J. Lönnqvist, M. Henriksson, M. Marttunen & T. Partonen (toim.) Psykiatria. 9-10. Uudistettu painos. Helsinki: Duodecim, 530-561.
• Sutton, R.E. & Wheatley, K.F. 2003. Teachers’ emotions and teaching. A review of the literature and directions for future research. Educational Psychology Review 15 (4), 327-358.