Vanhoja runoja uusille lukijoille

Tuija Takala on aiemmin kirjoittanut selkokielellä niin runoja, novelleja kuin romaaninkin sekä mukauttanut kertomakirjallisuutta. Nyt hän teki sen, mitä kukaan muu ei ole vielä tehnyt. Ajatus vanhojen suomalaisten runojen mukauttamisesta selkokielelle on ollut Takalan mielessä pitkään. Lähes yhtä vahvana mielessä on ollut ajatus siitä, ettei runoja voi mukauttaa.

“Ensin ajattelin, että runo on niin pyhä, ettei siihen saa koskea”, Takala muistelee.

Vahvat perusteet runojen mukauttamiselle

Takala kertoo, että ajatus runojen selkomukauttamisesta sai alkunsa, kun hän kokeilumielessä mukautti muutaman runon ja esitti niitä koulutuksissa ja tapahtumissa. Runojen vastaanotto oli suopea, ja perustelut mukauttamiselle alkoivat tuntua yhä vahvemmilta. Muodostui ajatus siitä, että alkuperäinen runo täytyy säilyttää mukana ja tehdä selkokielinen mukautus sen rinnalle.

“Ilman alkuperäistä runoa mukautus ei toimi eikä kunnioita runoa”, Takala pohtii.

Runojen mukauttamista Takala perustelee myös kirjan pitkähköillä alkusanoilla, joiden avulla hän haluaa kertoa lukijalle, mitä hän on tehnyt ja miksi. Alkusanojen tarkoituksena on myös tutustuttaa selkolukija runojen lukemisen maailmaan. Runojen tulkintaa Takala ei kuitenkaan halua ohjata.

“En tee sellaisia sanavalintoja tai vedä mutkia suoriksi siten, että se ohjaisi tulkintaa”, hän kuvailee.

Suomalaista kulttuuria uusille lukijoille

Takala kokee tärkeäksi, että on saanut tuotua esiin tasapuolisesti sekä nais- että miesrunoilijoita.

“Lisäksi valitsin runoilijoita, jotka ovat olleet ajankuvalle tai yhteiskunnalle merkityksellisiä, ja joiden runokieli on vaikuttanut suomalaiseen runouteen”, Takala perustelee runojen valintaa.

Mukautettujen runojen kautta Takala haluaakin välittää suomalaista kulttuuriperintöä uusille lukijoille.

“Runoilla on suuri merkitys suomalaisille. Suomen kielellä runoilu on aikoinaan nostanut kansakuntamme itsetuntoa merkittävästi”, Takala muistuttaa. Siksi onkin tärkeää, että runot jatkavat kulkuaan, myös helpolla kielellä.

Vaikka runot on ensisijaisesti suunnattu selkokielen käyttäjille, on Takalalla mielessään myös muut lukijat. Äidinkielen ja suomen kielen opettajana työskentelevä Takala kertoo huomanneensa, että vanhoissa runoissa on paljon sellaista sanastoa, mitä nykynuori ei ymmärrä.

“Korkea tavoitteeni on välittää kulttuuria eteenpäin muillekin kuin selkokielen käyttäjille”, Takala kertoo.

Selkoruno välittää ajatuksen ja tunteen

Runojen mukautuksessa suurimmaksi haasteeksi osoittautui se, kuinka alkuperäisen runon tunnelman saisi säilytettyä kieltä muutettaessa. Osassa runoista Takala on pyrkinyt säilyttämään rytmin tai loppusointuisuuden, osassa ne on jätetty tietoisesti pois.

“Selkokieli tekee runosta kuin korun, joka on pöyhitty mullan alta esiin. Siinä näkyy alkuperäisen runon yksityiskohtia, mutta ei enää samaan tapaan. Tärkeintä on, että ajatus ja tunne välittyvät.”

Ote Eino Leinon runosta Nocturne (1905):

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.

Ote Tuija Takalan mukautuksesta Yötunnelma (2020):

Linnun laulu korvissani kuuluu,
pellon päällä paistaa täysi kuu.
Kesäyön on onni minulla,
ohut savu peittää maan mäen alla.