Siltoja arjen ja yhteiskunnan välille
Suomalainen peruskoulu elää jatkuvassa muutoksessa. Helsingin Vesalan peruskoulussa moninaisuus on arkipäivää: oppilaat tulevat erilaisista taustoista, ja heidän tukensa rakentuu yksilöllisten tarpeiden mukaan. Rehtori Niina Halonen-Malliarakis kertoo, miten koulu voi toimia paikkana, jossa jokainen lapsi saa tulla nähdyksi ja kuulluksi – ja mitä se tarkoittaa käytännössä.
”Koulun tehtävä on tehdä tilaa kaikille – niille, jotka oppivat nopeasti, niille, jotka tarvitsevat paljon tukea, ja niille, jotka vielä etsivät omaa paikkaansa. Näin koulu rakentaa siltoja arjen ja yhteiskunnan välille, oppilaiden yksilöllisten tarpeiden ja yhteisen hyvän välillä”, kiteyttää Vesalan peruskoulun rehtori Niina Halonen-Malliarakis johtamansa koulu toimintaperiaatetta.
Pitkä tie kielten opiskelijasta erityisopettajaksi
Halonen-Malliarakis kiinnostui kielistä ja opetustyöstä. Hän päätyi opiskelemaan Kreikkaan, Ateenan yliopistoon, josta valmistui opettajaksi sekä englannin ja kreikan kielten kääntäjäksi. Opettajan uransa hän aloitti Kreetalla, jossa hän myös avioitui ja sai kolme lasta. Keskimmäinen lapsista, nykyisin 25-vuotias Daniel, on kehitysvammainen ja hänellä on myös autismin kirjon diagnoosi.
Perhe asui ulkomailla kaksikymmentä vuotta. Lopulta paluu Suomeen oli välttämätön, sillä Kreikassa ei ollut tarjolla koulutusta paljon tukea tarvitseville lapsille. Suomessa Halonen-Malliarakis jatkoi opintojaan ja valmistui erityisopettajaksi. Myöhemmin hän on täydentänyt osaamistaan ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi ja on pian valmistumassa myös työnohjaajaksi.
Opiskelu on Halonen-Malliarakisille elinikäinen intohimo.
“Opettajan täytyy jatkuvasti oppia uutta. Oppimista ovat rikastuttaneet myös omat kokemukseni perheessäni. Pojaltani Danielilta olen saanut näkökulmia, joita en olisi muuten tavoittanut. Hän on avannut minulle oven sellaiseen maailmaan, jota haluan ymmärtää paremmin ja jossa haluan olla avuksi muillekin.”
Myös elämä ulkomailla on muokannut Halonen-Malliarakisin ajattelua. Hän tietää, miltä tuntuu kuulua vähemmistöön ja elää toissijaisessa viiteryhmässä. Tämä kokemus antaa hänelle ymmärrystä, kun hän johtaa koulua, jossa moninaisuus on jatkuvasti läsnä.
Vesalan peruskoulu – kielten ja kulttuurien kirjo
Helsingin Kontulan kaupunginosassa sijaitseva Vesalan peruskoulu tarjoaa painotettua opetusta luonto- ja tiede opinnoissa ja kaksikielistä suomi-englanti opetusta. Oppilaita on noin 1 050 ja opettajia hieman yli sata. Koulussa puhutaan vähintään neljääkymmentä eri kieltä, ja äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia puhuu yli 60 prosenttia oppilaista.
Koulussa toimii kymmenen pienryhmää erityistä tukea tarvitseville oppilaille, jokaisessa kymmenen oppilasta. Lisäksi yleisopetuksessa opiskelee runsaasti tukea saavia oppilaita. Tuen verkosto on laaja: kymmenen laaja-alaista erityisopettajaa, kymmenen erityisluokanopettajaa ja 14 koulunkäynninohjaajaa tukevat oppilaita arjessa.
Lisärahoitus perustuu Helsingin kaupungin tarveperusteiseen malliin. Se ottaa huomioon alueen lasten kokonaisvaltaiset tarpeet, kuten suomen kielen oppimisen sekä psyykkisen ja fyysisen tuen. Tämä näkyy arjessa Kontulassa, jossa koulu sijaitsee. Alueella on paljon kaupungin vuokra-asuntoja tai muuten edullisempia asuntoja ja monista eri kieli- ja kulttuuritaustoista saapuneita perheitä, mikä heijastuu suoraan oppilaiden taustoihin.
Halonen-Malliarakis kuvaa koulua eläväksi ja jatkuvasti muuttuvaksi.
“Meille voi tulla, olivatpa tarpeet mitkä hyvänsä. Meidän tehtävämme ei ole nostaa kynnyksiä vaan madaltaa niitä. Oppilaiden moninaisuus on osa koulun vahvuutta, ei ongelma.”
Käytännön ratkaisuja erilaisiin tarpeisiin
Koulun arjessa tukea annetaan tarpeen, ei diagnoosin perusteella sillä yhteiskunta on viime vuosina muuttunut yksilökeskeisemmäksi. Toisaalta uusi perusopetuslaki korostaa ryhmän tukemista. Nämä näkökulmat elävät rinnakkain, joskus jännitteisesti.
Halonen-Malliarakis painottaa, että tavoitteena on tarjota jokaiselle oppilaalle niin yksilöllistä tukea kuin mahdollista. Haasteet ovat konkreettisia: suurissa rakennuksissa on vaikea järjestää hiljaisia tiloja, mutta meluongelmia voidaan ratkaista esimerkiksi kuulosuojaimilla. Kaikkia tilanteita ei voida ratkaista täydellisesti, mutta hän näkee kehityksen olleen merkittävää viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana.
Erityisesti neurokirjon oppilaiden tukemisessa osaaminen on lisääntynyt huomattavasti. Halonen-Malliarakis kertoo esimerkin pienestä oppilaasta, joka ei kyennyt keskittymään tavallisissa luokkatiloissa. Hänelle järjestettiin opetus koulun kasvihuoneessa, jossa eläimet ja vihreys loivat rauhoittavan ympäristön. Lyhyet, mutta onnistuneet koulupäivät auttoivat oppilasta etenemään.
Tämä esimerkki kuvastaa laajempaa periaatetta: oppimisympäristön tulee joustaa oppilaan tarpeiden mukaan. Joskus luovat ratkaisut ovat tehokkaampia kuin perinteiset mallit.
”Mitä enemmän kouluissa on erilaisia oppilaita, sitä luontevampaa erilaisuuden hyväksyminen on”, Halonen-Malliarakis huomauttaa.
Yhteisöllisyyden rakentaminen ja tulevaisuuden haasteet
Vesalassa lukuvuosi alkaa puolentoista viikon ryhmäytymisjaksolla. Sen aikana luokat ja opettajat viettävät aikaa yhdessä ilman varsinaista opiskelua. Tämä luo turvallisen pohjan koko kouluvuodelle. Ryhmäytymistä jatketaan myös myöhemmin, jotta luokkahenki pysyy vahvana.
Opetusryhmiä voidaan muodostaa oppilaiden oppimistahdin mukaan. Nopeasti etenevät saavat mahdollisuuden oppia lisää, ja paljon tukea tarvitsevat saavat enemmän ohjausta. Opettajat opettavat myös toistensa luokkia, mikä vahvistaa oppilaiden turvallisuuden tunnetta ja yhteisöllisyyttä.
”Suomalaisen peruskoulun vahvuus on se, että kaikki pidetään opetuksessa mukana. Haasteena on kuitenkin varmistaa, etteivät lahjakkaat ja nopeasti etenevät oppilaat jäävät ilman heille sopivaa tukea”, toteaa Halonen-Malliarakis korostaa.
Myös erityiskouluja tarvitaan
Halonen-Malliarakis tarkastelee tulevaisuutta realistisesti. Inkluusio on vahva periaate Suomessa, mutta eriyttäville ratkaisuille on silti paikkansa.
“Erityiskouluja tarvitaan edelleen. Kaikille yhteinen opetus ei aina ole paras vaihtoehto. Esimerkiksi oman poikani kohdalla tavallinen peruskoulu oli liian raskas. Päätökset on tehtävä yksilön etujen, ei järjestelmän tarpeiden mukaan.”
Halonen-Malliarakisin mielestä hyvän yhteiskunnan tunnusmerkki on se, kuinka se huolehtii heikoimmistaan.
“Hyvä yhteiskunta ei synny siitä, että sitä kehitetään vahvempien ehdoilla. Vasta kun kaikkein haavoittuvimmat saavat tarvitsemansa tuen, voidaan puhua aidosti oikeudenmukaisesta järjestelmästä.”
Kirjoita kommentti