PKN voitti kuitenkin
Tämänvuotisiin Euroviisuihin Suomesta valtavalla äänivyöryllä lähetetty PKN-yhtye (Pertti Kurikan Nimipäivät) ei yltänyt Wienissä finaaliin saakka. Kehitysvammaisista miehistä koostuva punkbändi tuli kuitenkin kotiin voittajana. Tuskinpa yksikään toinen euroviisuedustaja on koskaan aikaisemmin pöllyttänyt ihmisten asenteita yhtä tehokkaasti kuin PKN.
Tämänvuotinen Eurovision laulukilpailu järjestettiin Itävallan pääkaupungissa Wienissä. Kisapaikkana toimi Wienin Stadthalle. Hallin ulkoseinässä oli mainoskyltti, jossa luki Finland: 12 points! Mainoksellaan paikallinen sanomalehti ottaa kantaa siihen, kenen pitäisi voittaa tämänvuotiset Euroviisut. Medianäkyvyydellä mitattuna PKN voittikin kisan kevyesti, sillä bändiä haastateltiin eri medioissa enemmän kuin ketään muuta euroviisuedustajaa.
Vaikka voittoa ei lopulta tullutkaan, bändi teki kuitenkin historiaa monellakin tavoin. Koskaan aikaisemmin Euroviisuissa ei ole ollut mukana kehitysvammaisista esiintyjistä koostuvaa yhtyettä, eikä myöskään punkmusiikkia ole aikaisemmin viisuissa esitetty. Tärkeintä kuitenkin oli bändin vaikutus yleiseen asenneilmapiiriin, joka muuttui jälleen yhden askeleen suvaitsevampaan suuntaan. Bändi antoi energiaa ja itsevarmuutta tihkuvalla esityksellään myös voimaa ja itseluottamusta lukemattomille kehitysvammaisille ihmisille ympäri maailmaa.
Semifinaalin jälkeen kisasta tippuneet PKN:n muusikot kertoivat tunnelmistaan lehdistötilaisuudessa.
Yhtyeen rumpali Toni Välitalo purskahti pettymyksestä kyyneliin kertoessaan semifinaalin tapahtumista.
”Me oltais haluttu voittaa tämä kisa, mutta ei voitettu”, murehti Välitalo.
”Kaikkemme annettiin mutta saatiin turpaan”, luonnehti yhtyeen basisti Sami Helle.
”Joo, turpiin saatiin että paukkuu!”, vahvisti myös yhtyeen kitaristi ja säveltäjä Pertti Kurikka.
”Ei aina voi voittaa. Muidenkin pitää saada joskus voittaa, ettei aina vain PKN voita. Pääasia, että oltiin mukana näissä kisoissa ja soitettiin hyvää musaa!” Kurikka jatkoi.
Bändin jäsenet kertoivat lehdistötilaisuudessa myös tulevan kesän tapahtumista. PKN:llä oli Euroviisujen jälkeen tiedossa työntäyteinen kesä.
”Heinä-elokuussa olemme keikalla lähes joka viikonloppu. Olemme mukana esimerkiksi Ilosaaressa ja Ruisrokissa”, Helle kertoi.
Mutta ennen sitä bändillä oli tiedossa kotiinpaluujuhla Helsingin ns. Piritorilla.
”Sitten kun päästään kotiin, juhlitaan kunnolla meidän häviötä!”, hehkutti Välitalo.
”Voittoa tässä juhlitaan”, sanoi Kurikka, ja oikeassa hän olikin.
Itävaltalaisten tietoisuus lisääntynyt
Ensimmäisten pukuharjoitusten jälkeen Stadthallesta purkautui ulos suuri määrä viisufaneja, joista monilla oli Suomen lippu mukanaan, vaikka he eivät olleetkaan suomalaisia. Yleisön joukossa suomalaisten kannatus olikin hyvin vahvaa kansallisuudesta riippumatta. Suomifaneihin lukeutuivat myös Wienissä asuvat Bernhard Schmid sekä hänen poikansa Aleksander.
”En ole itse kovinkaan suuri punkmusiikin ystävä, mutta kuitenkin mielestäni PKN esiintyi hyvin vahvasti ja urheasti. Heidän musiikistaan välittyy suurta voimaa sekä itseluottamusta”, luonnehti Schmid.
”Myös tavallisten itävaltalaisten tietoisuus kehitysvammaisten ihmisten elämästä on lisääntynyt paljon PKN:n ansiosta, sillä he ovat olleet hyvin näkyvästi esillä itävaltalaisessa lehdistössä ja televisiossa”, Schmid jatkoi.
Hänen pojallaan Aleksanderilla on Downin oireyhtymä ja hyvin nopeasti kävi ilmi, että herra Schmidillä on tavallista laajempi tietämys kehitysvammaisuudesta myös työnsä kautta, sillä hän kertoi työskentelevänsä itävaltalaisessa kehitysvamma-alan järjestössä nimeltään Lebenshilfe.
”Sekä työpaikallani sekä myös tuntemissani kehitysvammaisten ihmisten yhteisöissä PKN:stä puhutaan hyvin paljon. Jos PKN pääsee finaaliin, se tulee varmasti räjäyttämään koko hallin!”, ennusti Schmid ennen semifinaalia. Valitettavasti hänen arvionsa ei toteutunut, sillä seuraavana päivänä käydyssä semifinaalissa PKN tippui jatkosta.
Vain musiikki ratkaisee
Saksasta Euroviisuja seuraamaan saapuneet Daniel Gerwin ja Stefan Tomke olivat kokeneita euroviisukonkareita. Hekään eivät olleet erityisen ihastuneita punkmusiikkiin, mutta pitivät PKN:n osallistumista Euroviisuihin muutoin erittäin hienona asiana siksi, että yhtye toi kisaan mukaan valtavirrasta poikkeavaa musiikkia.
”Kyse on oikeastaan siitä, millaista musiikkia pidetään sopivana Euroviisuissa. Muutama vuosi sitten Lordi esitti myös hyvin paljon tyypillisestä euroviisumusiikista poikkeavaa musiikkia, mutta silti se voitti koko kilpailun. Kaikkein mielenkiintoisimpia ovat juuri sellaiset kappaleet, jotka eivät noudata tyypillistä euroviisutyyliä. Pidin erityisesti Islannin kappaleesta, joka oli myös omalla tavallaan persoonallinen”, Tomke muotoili.
PKN-yhtyeen jäsenten kehitysvammaisuuteen saksalaispari ei kiinnittänyt mitään huomiota.
”Tässä tapahtumassa vain musiikilla on merkitystä. Musiikin kannalta on aivan sama, ovatko esiintyjät jollain tavoin vammaisia vai eivät. Myös Puolan euroviisuedustaja istuu pyörätuolissa, mutta se ei vähennä hänen esitystään millään lailla. Pääasia on, että kaikilla on hauskaa!” Gerwin painotti.
Miespari korosti että erityisesti Euroviisuissa, johon ottaa osaa niin runsas määrä homoseksuaaleja, erilaisuus on oikeastaan valtavirtaa. Kuitenkaan esimerkiksi vammaisuus sinänsä ei takaa automaattista pääsyä jatkoon jos musiikillinen anti ei puhuttele tarpeeksi.
”Saksan edustaja vuonna 2001 oli sokea, mutta hänen musiikkinsa oli täyttä roskaa, eikä hän päässyt finaaliin”, muistelivat Gerwin ja Tomke.
Suomalaiset tekivät historiaa
Myöskään Britanniasta Euroviisuihin saapuneet Patrick Jervis ja Laurence Took eivät innostuneet PKN:n edustamasta punkmusiikista, mutta toisaalta miehiä ilahdutti yhtyeen selvä erilaisuus verrattuna muihin euroviisuedustajiin.
”Erilaisia musiikkimakuja on paljon, ja on hienoa, että PKN sai mahdollisuuden edustaa maataan tässä kilpailussa. Euroviisut ovat suuri kilpailu, johon osallistuu suuri määrä kilpailijoita eri maista, ja vain yksi heistä voi voittaa, ja nyt kävi näin. Olisin kuitenkin toivonut, että muista esiintyjistä selkeästi erottuvat Suomen edustajat olisivat päässeet loppukilpailuun saakka, koska nyt sinne valittiin melko samanlaisia kappaleita”, Jervis pohti.
”Euroviisut ovat jo vuosien ajan tarjonneet estradin monimuotoisuudelle, tähän mennessä pääasiassa homoseksuaalisille tai jollain muulla tavoin marginaalissa oleville esiintyjille. On hienoa, että nyt myös kehitysvammaiset ihmiset ovat mukana kisassa. Suomalaiset tekivät todella historiaa, kun he valitsivat kehitysvammaisista muusikoista koostuvan bändin edustamaan maataan Euroviisuissa”, Took kiitteli.
Hän kertoi työskentelevänsä opettajana koulussa, jossa on paljon kehitysvammaisia oppilaita.
”Seurasin Suomen kansallista karsintaa internetin välityksellä. Kun PKN:n valinta Euroviisuihin ratkesi, lähetin koulumme rehtorille linkin YouTubeen, jossa PKN esiintyy. Hän lähetti tämän linkin edelleen koulumme kehitysvammaisille oppilaille, joille bändin menestyminen merkitsee hyvin paljon”, hän kertoi.
”Luulen, että tämän yhtyeen esiintyminen näin suuressa kilpailussa sadoille miljoonille television katsojille eri puolilla maailmaa on vaikuttanut erittäin paljon sekä vammaisten että myös vammattomien ihmisten asenteisiin. Eritoten kehitysvammaisten ihmisten itsetunnolle tekee erittäin hyvää nähdä toisia kehitysvammaisia henkilöitä näin merkittävässä tapahtumassa”, arvioi Took.
Parasta, mitä Euroviisuissa on koskaan tapahtunut!
Lopulta viisuyleisön joukosta löytyi myös pesunkestäviä ja asialleen vahvasti omistautuneita punkmusiikin ystäviä. Skotlantilaiset Stevie Daly ja John Conaghan sekä heidän englantilainen ystävänsä Roy Delaney tunsivat punkmusiikkia yleensä ja eritoten suomalaista punk- ja myös heavymusiikkia varsin hyvin.
Delaney oli erittäin iloinen siitä, että tänä vuonna kisoissa oli mukana myös punkbändi. Hän tunsi hyvin PKN:n muutkin kappaleet ja hän on ollut myös heidän keikallaan, kun bändi kävi kiertueella Britanniassa.
”PKN:n musiikki on vanhaa kunnon ruosteista punkkia!”, luonnehti Delaney bändin antia.
Myös Daly kertoi rakastavansa vaihtoehtomusiikkia.
”On hienoa, että PKN tekee jotain erilaista. Siksi oli todella surullista, että he eivät selvittäneet tietään finaaliin saakka. Myös se seikka, että Suomen edustajat ovat kehitysvammaisia, on pelkästään hieno asia. Minun itseni on käytettävä jatkuvasti mielialalääkkeitä ahdistusoireitteni poistoon, joten suhtaudun kaikenlaiseen erilaisuuteen erittäin hyväksyvästi.”
Toinen seurueen skoteista, John Conaghan, pitää Helsinkinä maailman punk- ja heavymusiikin pääkaupunkina. Hän latelee ulkomuistista suomalaisbändejä kuten HIM, Rasmus, Teräsbetoni, Hanoi Rocks ja monia muita.
”Kaikenlainen meluisa musiikki kelpaa!”, hän kiteytti omaa musiikkimakuaan.
Kaikki kolme kertovat, että olisivat äänestäneet ehdottomasti PKN:n voiton puolesta jos britannialaiset olisivat voineet äänestää Suomen edustajaa semifinaalissa. He totesivat yhteen ääneen, että PKN:n finaalista putoaminen johtui ainoastaan siitä, että se oli sijoitettu semifinaalissa samaan joukkoon niin monen itäeurooppalaisen maan kanssa. 16:sta ensimmäiseen semifinaaliin osallistuneista maista peräti kymmenen maata oli entisiä Neuvostoliiton tasavaltoja tai Itä-Euroopan maita, joissa kehitysvammaisuuteen suhtaudutaan edelleen ennakkoluuloisesti.
Ryhmää ei haittaa lainkaan, että PKN laulaa suomeksi, sillä tärkeintä heidän musiikissaan on asenne, joka välittyy jopa suomeksikin laulettuna.
”PKN:n kappaleiden sanoitukset kertovat oikeista asioista ja heidän todellisesta elämästään, ja juuri se on tärkeintä. Sellaisia esityksiä ei varmasti ole koskaan ennen Euroviisujen historiassa ollutkaan!”, nauroi Delaney, jolla oli päällään suomalaisen marginaalipunkkia soittavan Terveet Kädet -bändin t-paita.
”PKN on parasta, mitä Euroviisuissa on koskaan tapahtunut!”, kiteytti rosoinen kolmikko tunnelmiaan hyväntuulisesti lippujaan heilutellen.
Katso myös Valitse vammaistyö: Pertti Kurikan Nimipäivät -video Verneri.netistä
Kirjoita kommentti