Pilottikoulutus tutkii, miten yhteisöavustaja istuu vammaisalan töihin

Yhteisöavustajakoulutus Uudellamaalla luo uutta matalan kynnyksen väylää vammaisalan töihin. Pilottikoulutuksessa on kokeiltu, miten yhteisöavustaja voi tukea asiakasta arjen askareissa, yhteisöllisyydessä ja osallistumisessa.

Kolme naista ryhmäkuvassa, heidän vieressään on hyllykkö, jossa on viherkasveja.
Uusia alkuja. Projektipäällikkö Emilia Jakobsson, opiskelija Nataliia Pendiura ja vastaava sairaanhoitaja, Pendiuran työpaikkaohjaajana toiminut Riina Aikio-Pelkonen ovat olleet mukana ensimmäisessä yhteisöavustajan pilottikoulutuksessa.

Yhteisöavustajakoulutusta on kehitetty hankkeessa, jonka nimi on Uudistuva ja moninainen vammaistyö Uudellamaalla (UVVA). Hankkeen tavoite on lisätä alan veto- ja pitovoimaa sekä vahvistaa työyhteisöjen kieli- ja kulttuuritietoista osaamista.

Yhteisöavustajakoulutuksen ytimekäs tavoite on lisätä vammaisalan vetovoimaa.

UVVA on usean tahon ryhmähanke. Mukana ovat Diakonia-ammattikorkeakoulu (DIAK), Helsingin Diakonissalaitos (HDL), STEP-koulutus, Tukena-säätiö ja Suomen Diakoniaopisto (SDO). Euroopan unionin sosiaalirahasto on hankkeen osarahoittaja.

Yhteisöavustajakoulutus kuuluu SDO:n vastuulle. Kehittämiseen on osallistunut myös STEP-koulutus.

”Alkuselvitykseen ja koulutuksen suunnitteluun on osallistunut vammaisalan järjestöjä, säätiöitä ja työelämän edustajia”, kertoo projektipäällikkö Emilia Jakobsson Diakoniaopistosta.

Palvelumuotoilua on hyödynnetty alusta asti. Tässä se tarkoittaa, että koulutusta on kehitetty uudella tavalla opiskelijalähtöisesti ja työelämälähtöisesti. Alan vetovoiman lisääminen on pidetty koko ajan tausta-ajatuksena.

Työvoimapula katosi – toistaiseksi

Idea koulutuksesta, joka lisäisi vammaisalan vetovoimaa ja työvoiman saatavuutta, syntyi jo vuoden 2022 syksyllä. Kehitysvamma-alan järjestöt tekivät silloin aloitteen, että alalle tarvitaan oma lyhyt koulutus työvoiman saatavuuden parantamiseksi. Mukana olivat Kehitysvammaliitto, Kehitysvammaisten Tukiliitto ja Kehitysvammaisten Palvelusäätiö.

”Tuolloin vammaisalalla, kuten koko sote-alalla, oli valtava puute osaavasta työvoimasta”, sanoo Emilia Jakobsson.

Yhteisöavustajan koulutuksessa suunnitelmana oli alun perin, että koulutuksen aloittaisi kaksi pilottiopiskelijaryhmää. Työllisyystilanne muuttui kuitenkin merkittävästi: työvoiman saatavuus parani. Siksi talven 2025–2026 aikana toteutui vain yksi pilottikoulutus.

Yhteisöavustajaksi on opiskeltu sekä SDO:lla että STEP-koulutuksessa. Koulutus alkoi lokakuun alussa 2025 ja päättyy toukokuun lopussa 2026. Opiskelijoita oli koulutuksen loppuvaiheessa SDOlla 12 ja STEPillä kuusi.

Koulutuksen laajuus on 65 osaamispistettä. Koulutus on kehitetty hoiva-avustajakoulutuksen rinnalle, mutta pääpainona on vammaisuus ja ohjauksellisuus.

Yhteisöavustajakoulutus sisältää kasvatus- ja ohjausalan perustutkinnosta tutkinnonosan: Ammatillinen kohtaaminen kasvatus- ja ohjausalalla. Sen laajuus on 20 osaamispistettä.

Vammaistyön ammattitutkinnosta on mukana tutkinnonosa: Toimintakyvyn ja oppimisen tukeminen. Sen laajuus on 45 osaamispistettä.

Koulutus on toteutettu työvaltaisesti eli yhteistyössä työpaikkojen kanssa. Se on tarkoittanut, että koulutus alkoi neljän viikon intensiiviopiskelujaksolla. Sen jälkeen alkoi työssäoppiminen neljänä päivänä viikossa yksiköissä eri puolilla Uuttamaata. Lähiopetusta on ollut yhtenä päivänä viikossa. Opiskelijat ovat saaneet lähiopetuspäivinä tehtäviä, jotka tukevat oppimista työpaikalla.

Ohjausta, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä

Yhteisöavustajan ydinosaamista on asiakkaiden ohjauksellinen tukeminen. Yhteisöavustaja myös auttaa arjen askareissa sekä edistää osallisuutta ja yhteisöllisyyttä.

Mitä nuo kuvaukset käytännön työssä tarkoittavat? Yhteisöavustaja auttaa asiakasta arjen askareissa monilla tavoilla. Hän avustaa lähipalvelujen käytössä, kuten kirjastoissa tai kaupassa. Apu voi olla ulkoilun tai saattamisen ja kulkemisen tukemista, myös julkisissa kulkuneuvoissa.

Osallisuuden ja yhteisöllisyyden edistäminen tarkoittaa tukea sosiaalisissa tilanteissa ja osallistumisessa lähiyhteisöjen toimintaan.

”Koulutus ei anna kelpoisuutta toimia vammaisalan yksiköissä”, kertoo Jakobsson.

”Valtaosa opiskelijoista on hakenut koulutuksen aikana tai loppuvaiheessa lähihoitajan opintoihin tai nuoriso-, yhteisö- tai lastenohjaajan opintoihin. Näissä perustutkinnoissa voidaan tunnustaa yhteisöavustajakoulutuksessa suoritetut tutkinnon osat. Tällöin perustutkinnon suorittamisaika lyhenee.”

Onko sellaista vaaraa, että tulee päällekkäisyyttä tai sekavuutta yhteisöavustajan ja esimerkiksi hoiva-avustajan työtehtävien välille?

”Tämä on uusi pilottikoulutus, ja se on vaatinut sitä, että yksiköissä pohditaan uusin silmin palvelua. Mihin yhteisöavustaja asettautuu yksikössä? Millainen työnkuva yhteisöavustajalle tulee? Osa opiskelijoista on halunnut tehdä hoidollisempaa työtä. Me emme vaadi sitä, koska se ei sisälly tutkintoon.”

Jakobsson on vieraillut yksiköissä, jotka ovat koulutuksessa mukana. Hän on havainnut, että yhteisöavustajien työnkuvat vaihtelevat yksiköiden ja niissä tarvittavien palvelujen mukaan. Hankkeessa myös arvioidaan koulutuksen ja työn istuvuutta eri palveluihin.

Suuri osa maahanmuuttajia

UVVA-hankkeen tavoitteissa muotoillaan, että tarkoitus on ”vahvistaa vammaistyön vetovoimaa niin, että erityisesti nuorten ja maahanmuuttajataustaisten henkilöiden tietoisuus vammaistyön opiskelu- ja työmahdollisuuksista lisääntyy”.

Suuri osa opiskelijoista onkin maahanmuuttajataustaisia, S2-opiskelijoita. Koulutuksessa edellytetään kielitaitotasoa A2.2. Opetus tapahtuu suomenkielellä.

Haettiinko opiskelijoiksi nimenomaan maahanmuuttajia?

”Ei nimenomaan, mutta juuri tässä pilotissa yhteisöavustajakoulutus on suunnattu maahanmuuttajataustaisille henkilöille, joilla suomen kielen taito on A2.2. Koulutuksessa on myös suomea äidinkielenään puhuvia. Osalle opiskelijoista tämä koulutus on työvoimakoulutusta.”

”Syksyllä opiskelijat tekivät suomen kielen lähtötasotestin. Sen mukaan päätettiin, osallistuuko opiskelija suomen kielen opetukseen. Suomen kieltä on opiskeltu viikoittaisena teoriaopetuspäivänä.”

Tähtäin on myös tulevaisuuden haasteissa

Onko muilla aloilla yhteisöavustajaan vertautuvia työtehtäviä? Esimerkiksi vanhusten hoivassa, sairaaloissa tai kouluissa?

”Kun yhteisöavustajakoulutuksesta puhuttiin ensimmäisiä kertoja syksyllä 2022, niin jo silloin todettiin, että tarvetta vastaavanlaiseen olisi varmasti muuallakin”, kertoo Jakobsson.

”Tässä hankkeessa suunniteltu yhteisöavustajakoulutus on kehitetty hoiva-avustajakoulutuksen rinnalle. Yhteisöavustajan koulutuksessa ja työtehtävissä on painotettu ohjausosaamista sekä tietoisuutta vammaisuudesta. Vastaavia työtehtäviä olisi varmasti muillakin sote-aloilla, esimerkiksi mielenterveys- ja päihdetyössä tai ikääntyneiden hoivassa.”

Paljon alan työntekijöitä jää pian eläkkeelle. Uusia työntekijöitä tarvitaan pian, ja samalla palvelujen toteuttamisen tavat muuttuvat. Onko yhteisöavustajan koulutus ja tehtävä tulevaisuuteen varautumista?

”Juurikin näin. Alalle tarvitaan uusia työntekijöitä todennäköisesti yllättävänkin pian. Ja toiveissa toki on, että palvelujen toteuttamisen tavatkin muuttuvat. Ohjauksellinen näkökulma palveluihin toivottavasti vahvistuu”, sanoo Jakobsson.

”Yhteisöavustajan kehittämistyön ja pilotoinnin aikana on vahvistunut näkemys siitä, että tämänkaltaiselle koulutukselle on tarve, kun aika on oikea sote-alan työllisyystilanteen muututtua.”

Hankkeen lopputapahtuma järjestetään Diak-ammattikorkeakoulun Helsingin-kampuksella 8.9.2026. Maksuttoman lopputapahtuman ohjelman ja ilmoittautumislomakkeen löydät täältä: https://www.diak.fi/tapahtumat/uudistuva-ja-moninainen-vammaistyo-uudellamaalla-hankkeen-lopputapahtuma

Tarkempaa tietoa koulutuksen tuloksista ja vaikutuksista julkaistaan arviointiraportissa syksyllä.

Kuvassa Nataliia Pendiura, jolla on pitkät hiukset ja musta pusero.
Nataliia Pendiura suosittelee yhteisöavustajan koulutusta ja työtä kaikille, jotka ovat valmiita jakamaan lämpöään ja valoaan muille.

Ukrainasta Kirkkonummelle

Koulutukseen otettiin viime syksynä 19 opiskelijaa. Yksi heistä on Nataliia Pendiura. Hän on 49-vuotias kolmen lapsen äiti. Pendiura on kotoisin Ukrainasta. Hän lähti Suomeen neljä vuotta sitten, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja sota alkoi.

Pendiuralla on monipuolinen työkokemus ja koulutus. Ukrainassa hän työskenteli catering-alalla, koulutusalalla ja sosiaalialalla lasten ja perheiden parissa.

”Suomessa minun piti aloittaa kaikki alusta”, hän huokaisee.

Pendiura teki ensimmäisinä Suomen vuosinaan paljon vapaaehtoistyötä Espoossa ja Kirkkonummella. Vuonna 2023 hän osallistui humanistisen ammattikorkeakoulun koulutukseen, joka oli tarkoitettu ukrainalaisille opettajille ja sosiaalityöntekijöille. Sen jälkeen hän pääsi sijaiseksi päiväkotiin.

Seuraavaksi hän pyrki koulutuksiin, joista olisi päässyt päiväkodin opettajaksi. Hän ei tullut valituksi. Siinä vaiheessa eräs ystävä kertoi yhteisöavustajakoulutuksesta. Pendiura kiinnostui, haki ja pääsi koulutukseen.

Pipariinan kollegat auttoivat oppimisessa

Pendiura asuu Kirkkonummella. Siellä sijaitsee myös ryhmäkoti Pipariina, jossa Pendiura on ollut työharjoittelussa.

Hän on viihtynyt Pipariinassa ja yhteisöavustajan koulutuksessa paremmin kuin hyvin. Koulutus alkoi syksyllä 2025 ja päättyy keväällä 2026.

”En haluaisi lähteä täältä”, hän sanoo haikean päättäväisesti.

Hän kertoo, että hän on tutustunut hyvin työtovereihin ja asiakkaisiin.

”Tiedän, miten voin tehdä heidän päivästään hieman onnellisemman”, hän sanoo ja hymyilee.

Hän painottaa, että koulutus on ollut myös vaikeaa. Uusia asioita on täytynyt opiskella paljon. Hän on seurannut, miten kollegat tekevät, ja on oppinut heidän kokemuksistaan.

Hän on kysynyt kollegoilta usein, mitä ja miten pitää toimia tietyissä tilanteissa. Hän on myös varmistanut kollegoilta, voiko hän tehdä tiettyjä asioita, ja menikö kaikki oikein.

Ei liene yllätys, että hän on kokenut suomen kielen vaikeana. Mutta työssä hän on oppinut sitäkin yhä paremmin. Kollegat ovat auttaneet häntä myös kielen oppimisessa ja oikeassa ääntämisessä.

”Vaikka puhun edelleen virheellisesti, en enää pelkää kommunikoida suomalaisten kanssa suomeksi”, Pendiura sanoo selvällä suomen kielellä.

Koulutus sopii monille

Pendiuran kokemukset yhteisöavustajan työstä ovat olleet myönteisiä. Ovatko koulutus ja työ vastanneet odotuksiasi?

”Kyllä, mutta minulla on vielä paljon opittavaa.”

Onko opiskelussa tullut eteen yllätyksiä? Oletko oppinut aivan uusia asioita?

”Kaikki oli uutta. Paitsi kykyni löytää yhteinen sävel ihmisten kanssa”, hän hymyilee.

Mitä uutta olet oppinut kehitysvammaisista ihmisistä?

”He ovat samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin. Heillä on samoja tarpeita ja toiveita kuin muillakin. He tarvitsevat hieman enemmän huomiota, hoitoa ja apua muilta ihmisiltä.”

”He ovat mukavia, vilpittömiä ja avoimia. Opin kommunikoimaan heidän kanssaan. En pelkää tällaista kommunikointia, vaikka minulla on vielä paljon opittavaa, esimerkiksi viittomakieltä.”

Millaisille ihmisille suosittelet kokemustesi pohjalta yhteisöavustajan koulutusta ja työtä?

”Kaikille, jotka rakastavat ihmisiä yhtä paljon kuin minä. Kaikille, jotka ovat valmiita jakamaan lämpöään ja valoaan muille.”

Koulutuksen jälkeen Nataliia Pendiuralla on suunnitelma. Hän haluaisi jäädä Kirkkonummen Pipariinaan. Toisaalta hän haluaa jatkaa opintoja ja ryhtyä lähihoitajaksi.

Teksti: Markku Juusola | Kuva: Markku Juusola | Julkaistu: 

Kirjoita kommentti

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).