Inkluusio alkaa kysymyksestä, mikä on tärkeää sinulle?
Ukrainalainen vammaisaktivisti Irina Sarancha kävi toukokuussa Helsingissä Maailma kylässä -festivaalilla puhumassa vammaisten ihmisten tilanteesta sodan runtelemassa Ukrainassa.
”Sodan syttymisen jälkeen vammaisten ihmisten palvelut ovat huonontuneet, ei pelkästään sodan takia, vaan myös siksi, että vammaisjärjestöt joutuvat kilpailemaan palveluista sodassa vammautuneiden sotilaiden kanssa. Veteraanit saavat enemmän avustusta sekä valtiolta että ulkomaisilta lahjoittajilta”, sanoo ukrainalainen vammaisaktivisti Irina Sarancha, joka työskentelee suomalaisen Abilis-järjestön maakoordinaattorina Ukrainassa.
Abilis on toiminut Ukrainassa 25 vuotta ja sinä aikana se on muun muassa perustanut päivätoimintakeskuksia kehitysvammaisille ihmisille.
”Olemme myös toteuttaneet sataviisikymmentä erilaista vammaisten ihmisten koulutukseen ja elämänlaadun parantamiseen kohdistuvaa projektia”, Sarancha kertoo.
Abiliksen apu kokonaisuudessaan vammaisille ihmisille
Ukrainassa on paljon muitakin avustustyötä tekeviä ulkomaalaisia järjestöjä, mutta niiden toiminta ei kohdistu ensisijaisesti vammaisten ihmisten auttamiseen. Sen sijaan Abilis keskittyy nimenomaisesti apua tarvitsevissa maissa asuvien vammaisten ihmisten elinolosuhteiden parantamiseen ja siksi se on tärkein suomalainen vammaisten ihmisten avustusjärjestö Ukrainassa.
Abilis toimiii kohdemaissaan monin eri tavoin. Se muun muassa myöntää apurahoja paikallisille järjestöille, jotka työskentelevät vammaisten ihmisten oikeuksien ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Järjestö tarjoaa myös koulutusta ja resursseja vammaisten ihmisten voimaannuttamiseksi sekä heidän omaehtoisen osallistumisensa edistämiseksi yhteiskunnassa.
Viime vuonna Abiliksen tuella toteutettiin Ukrainassa 53 hanketta, jotka keskittyivät vammaisten henkilöiden ja heidän läheistensä elämän parantamiseen ja arjen haasteiden ratkaisemiseen.
”Valtaosa hankkeista toteutettiin paikallisten organisaatioiden voimin, joilla ei ollut aiempaa kokemusta. Mukana oli erityisesti vammaisten yhdistyksiä pienistä kaupungeista ja kylistä, joissa tukipalveluja ei ole lainkaan. Abilis-säätiön tuki on näille ryhmille elintärkeää, erityisesti sodan aikana”, Sarancha toteaa.
Vuonna 2025 Abilis-säätiön ohjelma laajenee Ukrainassa entisestään.
Kaikkia ei voida evakuoida
Ukraina pyrkii evakuoimaan kaikki ihmiset tuhotuilta alueilta, mutta joissain tapauksissa vaikeasti vammaisten ihmisten evakuointi ei onnistu, koska heitä ei saada kuljetettua pois sotatoimialueelta. Tällaisessa tilanteessa nämä ihmiset jäävät pelkästään vapaaehtoisten avun varaan.
”Useissa tapauksissa avun tarjoajat ovat itsekin lievemmin vammaisia henkilöitä, joita ei syystä tai toisesta ole voitu evakuoida. Monet vammaiset ihmiset ovat siksi kuolleet pommituksissa”, Sarancha kertoo.
Sotatoimialueilta evakuoiduille vammaisille ihmisille ei välttämättä löydy riittäviä palveluja myöskään alueilla, joille heidät evakuoidaan. Esimerkiksi Saranchan kotikaupunkiin Vinnytsijaan on tällä hetkellä evakuoituneena 600 perhettä, joissa on vammainen perheenjäsen. Myös jotkut vammaispalveluja tuottavat organisaatiot ovat evakuoituneet joko Ukrainan sisällä rauhallisille alueille tai jopa ulkomaille.
Kehitysvammaiset ihmiset suurimmassa hädässä
Kehitysvammaisten ihmisten tilanne sodan runnomassa Ukrainassa on kaikkein pahin. Heille ei ole yhteiskunnan puolesta järjestetty minkäänlaisia evakuointi- tai muitakaan palveluita, vaan kaikki on kiinni lähiomaisten aktiivisuudesta. Siksi Abilis keskittyy Ukrainassa nimenomaan kehitysvammaisten ihmisten auttamiseen.
Ennen sodan alkua Ukrainassa oli kehitysvammaisille ihmisille tarkoitettuja päivätoimintakeskuksia, mutta sodan alettua näihin keskuksiin suunnatut rahat on ohjattu veteraanien kuntoutukseen.
”Yleisesti ottaen kehitysvammaisten ihmisten palvelut sodan aikana riippuvat kunkin kunnan resursseista. Jotkut niistä pystyvät edelleen tarjoamaan jonkinlaisia palveluja kehitysvammaisille henkilöille sekä käymään keskusteluja palvelujen ylläpitämisestä kuntien viranomaisten kanssa, kun taas pahiten tuhotuissa kunnissa minkäänlaisia palveluja ei ole mahdollista järjestää” Sarancha sanoo.
Suurin osa lievästi vammautuneista ihmisistä on lähtenyt Ukrainasta muihin maihin sotaa pakoon ja paremman elämän toivossa. Sen sijaan vaikeammin vammaiset eivät ole pystyneet lähtemään maasta.
Kuulovammaisilla oma erityisongelmansa
Erityisen suuria ongelmia on kuulovammaisilla ihmisillä, sillä heille ei ole tarjolla minkäänlaisia viittomakielisiä palveluita, sillä Ukrainassa oli jo ennen sotaakin vain muutamia harvoja viittomakielen tulkkeja. Siksi kuulovammaiset jäävät kaiken tiedonvälityksen sekä palvelujen ulkopuolelle, ja heillä on suuria vaikeuksia olla osana yhteiskuntaa. Heille ei ole tarjolla esimerkiksi mielenterveyspalveluita, jotka ovat eräs tärkeimpiä tukimuotoja sodan keskellä eläville ihmisille.
”Tulkaa käymään ja kysykää, mitä tarvitsemme!”
Sarancha toivoo, että rahalahjoitusten antajat tulisivat käymään Ukrainassa ja keskustelisivat suoraan, ilman välikäsiä vammaisten ihmisten kanssa, jotta heillä olisi mahdollisuus kertoa lahjoittajille kasvokkain, millaista apua he todella tarvitsevat.
”Se että ihmiselle tarjotaan asioita, joita hän ei oikeasti tarvitse, ei ole inkluusiota, joten tulkaa ja kysykää, mikä meille on tärkeää. Todellinen inkluusio alkaa kysymyksestä mikä on tärkeää sinulle?”, Sarancha kiteyttää.
Kirjoita kommentti