Yksi talo, kaksi maailmaa

Hyvästi Moskova -teos vie lukijan ruuhkaiseen ja likaiseen Moskovaan, poikkeuksellisiin olosuhteisiin, jossa suomalainen pariskunta elää etuoikeutettua elämää omassa kuplassaan yhdessä muiden ulkomaalaisten kanssa. Kirja kuvaa elävästi 1980-luvun Neuvostoliiton kummallisuuksia sekä uusia ystävyyssuhteita, joita pariskunta solmii Moskovassa asuessaan. Myös jatkuvan tarkkailun ja salakuuntelun kohteena oleminen on tärkeä osa teoksen sisältöä. Teoksen kirjoittanut Leena-Maija Savela kuvaileekin Neuvostoliitossa viettämäänsä aikaa elämänsä absurdeimmaksi ajanjaksoksi.

Elämä uutuuttaan hohtavassa World Trade Centerin talossa on kuin toiselta planeetalta verrattuna sitä ympäröivään pimeään ja nuhjuiseen kaupunkiin. Vain ulkomaalaisille varatun valtavan talon alakerrassa on runsaasti ravintoloita, kauppoja ja muita palveluja, ja lisäksi jokaisessa kerroksessa työskentelee kerrospäivystäjä, jonka tehtäviin kuluu asukkaiden tarkkailun ohella huolehtia heidän moninaisista tarpeistaan.

Laitos ainoa vaihtoehto

Tärkeänä sivujuonteena teoksessa kerrotaan huoneistohotellin kerrospäivystäjän Lizan vaikeuksientäyteisestä elämästä. Tavallisten ihmisten ja eritoten naisten elämä Neuvostoliitossa oli hyvin raskasta ja ilotonta, mutta Lizalla on normaalien vaikeuksien lisäksi elämässään erityinen huolenaihe; autistinen poika Sergei, joka on Lizan elämän keskipiste. Sen sijaan pojan isä Kolja sekä samassa kodissa asuva anoppi eivät osallistu Sergein elämään millään tavoin.

Yhteiskunta kaikessa jäykkyydessään olemattomien sosiaalipalveluineen tekee elämästä vammaisen lapsen kanssa mahdotonta. Myös lapsen kehitykseen liittyvät ongelmat osoittautuivat vaikeiksi, miltei mahdottomiksi kaikkine ratkaisemattomine haasteineen. Siksi laitos jää lapsen ainoaksi vaihtoehdoksi.

Liza käy kuitenkin säännöllisesti tapaamassa poikaansa laitoksessa, jossa ruoka on niin huonoa, että laitoksen asukkaat näkevät nälkää. Luurangonlaihat kehitysvammaiset lapset viettävät koko päivän pinnasängyissään ja suurinta osaa lapsista ei käy kukaan koskaan katsomassa.

Ruuan hankkiminen Sergeille on Lizan elämän keskeinen sisältö ja hän joutuu muun muassa tarjoamaan itseään umpihumalaiselle valuuttakaupan lihamyyjälle saadakseen pojalleen lihaa ja makkaraa. Kotona Liza piilottaa ruokapussin laittamalla sen roikkumaan ulos ikkunasta, jotta Kolja ei söisi lapselleen tarkoitettua ruokaa.

Hyvästi Moskova on sujuvasti kirjoitettu ja mukaansa tempaava teos, jota lukiessa ei voi olla pohtimatta, millainen mahtaa olla erityistä tukea tarvitsevien ihmisten asema nyky-Venäjällä, jossa yhdenvertaisuudesta ei ole tietoakaan ja sosiaalimenot ovat vain murto-osa sotateollisuuteen käytetyistä varoista.

Leena-Maija Savela on kirjoittanut nuoresta pitäen eri lehtiin ja lisäksi hän on kirjoittaa kolumneja Autismi-lehteen. Hän on tehnyt pitkän uran opettajana peruskoulussa. Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainassa vahvisti hänen haluaan kirjoittaa kokemuksistaan Neuvostoliitossa tarkkailun ja kontrolloinnin alaisena.