Suurin haaste kylmyys
Filippiinien trooppisestä ilmastosta Muhokselle muuttaneet lähihoitajaopiskelijat pitävät Suomen ilmastoa suurimpana haasteenaan Suomeen kotoutumisessa. Sen sijaan suomalainen tapa erottaa työ- ja vapaa-aika toisistaan saavat kiitosta.
Filippiiniläiset Kuennie Marie Pelenio ja Kaithleen Panaguiton ovat olleet viisi kuukautta Muhoksella oppisopimuskoulutuksessa tähtäimessään lähihoitajan tutkinto. Hoivatiellä kehitysvamma-alalla työskentelevät naiset ovat toimineet kotimaassaan jo pitkään sairaanhoitajan tehtävissä. Suomessa hoitoalle oppisopimuksen kautta pääseminen on kuitenkin mahdollista vain lähihoitajan tutkinnon suorittamisen kautta.
”Filippiineillä kaikki haaveilevat Euroopassa työskentelystä. Siksi olemme hyvin iloisia siitä, että olemme täällä ja voimme työskennellä hoitoalalla kuten Filippiineilläkin. Täällä on mukavaa mutta kylmää”, toteaa Panaguiton nauraen.
Juuri Suomen sää onkin ollut filippiiniläisten mielestä suurin ihmetyksen aihe, vaikka he saapuivat Suomeen elokuussa.
”Tiesin jo ennen Suomeen tulemista, että täällä on kylmä, mutta siitä huolimatta kylmyyden määrä yllätti minut. Myös Suomen kielen oppiminen on teettänyt paljon töitä. Se on vaikeaa mutta mielenkiintoista. Suomen kielen oppiminen on mahdollista”, luonnehtii Panaguiton haasteita, jotka olivat vastassa Suomessa.
Työkulttuureissa suuria eroja
Pelenio ja Panaguiton kertovat, että Filippiinien hoitokulttuuri eroaa suomalaisista hyvin vahvasti. Siellä hoitajat tekevät kaiken asiakkaan puolesta. Suomessa sen sijaan lähihoitajien tehtävänä on tukea asiakasta selviytymään omatoimisesti erilaisista askareista, eikä tehdä asioita hänen puolestaan.
”Suomessa tehtävämme on ohjata asiakkaita tekemään erilaisia asioita oikein, ei palvella heitä”, Pelenio kiteyttää.
Hän kertoo työskennelleensä aikaisemmin Japanissa kahden vuoden ajan lähihoitajan työtä vastaavissa tehtävissä liikuntavammaisten ihmisten kanssa. Myös Japanissa työ sisälsi hyvin paljon asiakkaiden palvelua eikä niinkään tukemista.
Suomalainen tapa erottaa työ- ja vapaa-aika toisistaan saa molemmilta kiitosta.
”Työ alkaa jo loppuu silloin kuin pitääkin ja vapaa-ajalla ei tarvitse olla valmiina palaamaan työhön tai vastaamaan työhön liittyviin kysymyksiin puhelimitse milloin hyvänsä, kuten Filippiineillä”, Panaguiton kuvailee.
Kehitysvammatyö uusi kokemus
Filippiineillä hoitajilla ei ole juurikaan kokemusta kehitysvammatyöstä omassa kotimaassaan, sillä Filippiineillä kehitysvammaiset ihmiset asuvat yhdessä perheidensä kanssa, jotka huolehtivat heidän tarpeistaan.
Hoivatien palveluksessa he ovat kuitenkin omaksuneet nopeasti uuden asiakastyhmän kanssa toimimisen periaatteet.
Molempien suunnitelmissa on suorittaa suomalainen sairaanhoitajaan tutkinto lähihoitajan tutkinnon suorittamisen jälkeen, mutta työskentely kehitysvamma-alalla kiinnostaa kumpaakin myös tulevaisuudessa.
Filippiineiltä Suomeen tuloa harkitseville hoitajille Pelenio ja Panaguiton toteavat, että elämä Suomessa ei ole pelkkää satua, kuten monet Eurooppaan tulemisesta haaveilevat ihmiset kuvittelevat, vaan tulijan täytyy sopeutua hyvin erilaiseen ympäristöön ja toimintatapoihin, mutta kaikkein tärkein työssä pärjäämisen edellytys on hyvä Suomen kielen taito.
Kirjoita kommentti