Hoitajapula kärjistyy entisestään

Sotealoilla valitsee jo nyt hyvin suuri henkilöstövaje eritoten lähihoitajien osalta. Jos kehitys jatkuu samansuuntaisena, vuoteen 2030 mennessä vaje on paisunut nykyisestä kaksinkertaiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriö tekee töitä urakalla kehittääkseen ratkaisuja vallitsevaan ongelmaan.

Nainen kuvattuna kiviseinän edessä.
Lääkintöneuvos Taina Mäntyranta pohtii työkseen ratkaisuja hoitajapulaan.

”Tämänhetkinen tilanne eritoten hoiva- ja hoitotyöntekijöiden kannalta on huolestuttava. Emme ole saaneet riittävästi lähihoitajia koulutetuksi. Haasteena on myös, että suuri määrä lähi- ja sairaanhoitaja eläköityy lähiaikoina. Esimerkiksi lähihoitajia siirtyy eläkkeelle vuosittain noin 2000 ja sairaanhoitajia lähes 1300 henkilöä. Lisäksi eläkkeelle jäämisen vauhti kiihtyy entisestään tulevina vuosina”, luonnehtii lääkintöneuvos Taina Mäntyranta STM:stä hoitoalojen työllisyystilannetta.

Mäntyranta toimii tällä hetkellä pääsihteerinä sotehenkilöstön riittävyys- ja saatavuusohjelmassa, joka on useamman ministeriön yhteishanke. Hankkeessa on edustettuna sekä työnantaja- että työntekijäjärjestöt.

Suuri määrä toimenpiteitä tiedossa

”Syksyn aikana ohjelmassa on tarkoitus laatia pidemmän aikavälin suunnitelma, jotta tietäisimme mikä olisi tehokkain keino hoitajavajeen ratkaisemiseksi. Ohjelmassa on tehty 48 toimenpidettä, jotka on pilkottu pienempiin osiin. Eräs keskeisimmistä kokonaisuuksista on osaamisen varmistaminen, riittävien koulutuspaikkojen varmistaminen sekä kansainvälinen rekrytointi”, Mäntyranta kertoo.

Ohjelmassa arvioidaan, kuinka paljon eri ammattiryhmiä tarvitaan tulevaisuudessa, kuinka paljon koulutuspaikkoja olisi lisättävä ja mitä koko lysti tulisi maksamaan vuosien 2024–2027 aikana.

Lisäksi toteutetaan hoiva-avustajakoulutus ja tuetaan hoiva-avustajasta lähihoitajaksi -opintopolkua muun muassa oppisopimuskoulutuksena. Ohjelmassa vahvistetaan kaikille sote-aloille suunnattua täydennyskoulutusta ja lisätään kansallista ohjausta ammatti- ja erikoisammattitutkintojen hyödyntämisestä.

Hoitajapulan syyt moninaisia

Hoitajapulan erääksi syyksi on arveltu muun muassa hoitajamitoitusta, joka säädettiin lailla.

”Toisaalta hoitotyön tekijöiden lisäys, joka näkyy esimerkiksi vanhustyössä, koostuu pääasiassa hoiva-avustajista. Vanhuspalveluihin ei ole palkattu juuri laisinkaan lisää sairaanhoitajia tai lähihoitajia”, Mäntyranta huomauttaa.

Eräs syy hoitajapulaan on alalta eläköityminen, joka on tällä hetkellä hyvin kiivastahtista. Tämän vuosikymmenen lopussa eläkkeelle jäämistahti alkaa kuitenkin hidastua, koska väestö vähenee. Toisaalta, kun väestö samalla myös ikääntyy, tarvitaan jatkuvasti lisää heistä huolehtivaa henkilöstöä.

”Hoitajamäärien ennakoinneissa ei kuitenkaan ole riittävästi huomioitu väestön ikääntymisestä johtuvaa palveluntarpeen kasvua sekä lasten määrän vähentymistä. Se näkyy esimerkiksi siten, että kätilöitä koulutetaan tarpeeseen nähden liian paljon. Tällä hetkellä Suomessa joka neljäs henkilö on yli 65-vuotias ja tulevaisuudessa heidän määränsä kasvaa entisestään. Joissakin Itä- ja Pohjois-Suomen kunnissa vanhusten määrä on jo nyt yli 40 prosenttia”, Mäntyranta selvittää.

Eritoten lähihoitajapula on tällä hetkellä hyvin suuri, vaikka Suomessa onkin paljon lähihoitajan koulutuksen saaneita henkilöitä, mutta monet heistä työskentelevät muilla kuin sotealoilla.

’Lähihoitajan opintoihin hakeutuvat yleensä peruskoulusta valmistuneet nuoret, joilla ei ole vielä täysin selvää kuvaa siitä, mitä he haluavat myöhemmin elämässään tehdä. Siksi monet keskeyttävät opintonsa tai siirtyvät valmistuttuaan muille aloille.

”Osalle lähihoitajakoulutus on vain välivaihe, jonka aikana he miettivät, mitä varsinaisesti haluavat elämällään tehdä. Osa valmistuneista lähihoitajista ei myöskään koskaan rekisteröidy Valviraan ja ei näin ole voi työskennellä lähihoitajan tehtävissä. Lähihoitajakoulutukseen pitäisi saada hakijoita niin, että he myös pysyisivät työelämässä ja heidän rinnalleen tarvitaan hoiva-avustajia”, Mäntyranta summaa.

Lähihoitajien opintopaikkoja lisätään – hakijoita ei tarpeeksi

Vuoteen 2025 mennessä lähihoitajaopintoihin lisätään 5000 uutta opiskelupaikkaa. Ongelmana on, että eritoten lähihoitajien aloituspaikkoja ei saada täytettyä. Sen sijaan sairaanhoitajien opintoihin on tähän asti ollut riittävästi ensisijaisia hakijoita, vaikka heidän lukumääränsä onkin vähentynyt.

Opiskelupaikkoja jää täyttämättä muun muassa siksi, että hoitoalat kilpailevat ammatillisessa koulutuksessa pienenevistä ikäluokista muiden ammattialojen kanssa.

Hakijamäärää verottaa myös hoitoalasta liikkuvat negatiiviset uutiset sekä käytännöt, joiden muuttamiseksi olisi paljon tehtävissä.

”Hoiva-ammateissa työaikaa kuluu noin tunti päivässä kirjaamiseen. Olisi mietittävä keinoja, jolla kirjaamiseen kuluvaa aikaa voitaisiin lyhentää, jotta aikaa säästyisi enemmän asiakastyöhön. Eräs keino ajan säästämiseen olisi vähentää kirjaamista tilanteissa, joissa asiakkaan terveydentilassa ei ole tapahtunut muutoksia”, Mäntyranta pohtii.

Myös media voisi Mäntyrannan mukaan tehdä paljon hoitoalojen houkuttelevuuden lisäämiseksi.

”Kauhutarinoiden sijaan olisi hyvä, että media toisi hoivatyötä esiin positiivisessa valossa.”

Edellä mainittujen lisäksi myös työntekijöiden turvallisuuden eteen olisi vielä paljon tekemistä eritoten työympäristöissä, joissa hoitajat joutuvat työskentelemään haastavasti käyttäytyvien asiakkaiden kanssa.

Paljon on jo tehty

Tällä hallituskaudella hoitoalojen opiskelupaikkoja on lisätty runsaasti ja osittain tavoitteisiin on jo päästy.

Sairaanhoitajien koulutuspaikkoja lisättiin tämän ja viime vuoden aikana 1000:lla uudella opiskelupaikalla. Lähihoitajien osalta tavoitteena on lisätä koulutuspaikkoja 5000:lla vuoteen 2025 mennessä ja hoiva-avustajien kohdalla tavoitteena on lisätä 2500 koulutuspaikkaa vuoteen 2025 mennessä.

Yhteensä Suomessa eläköityy vuosittain 17000–20000 sotelan työntekijää ja uusia työntekijöitä valmistuu oppilaitoksista 21000–24000. Luvussa ovat mukana myös vanhempainvapaalla olevat työntekijät. Siksi oppilaitoksista valmistujien onkin oltava lukumäärältään suurempi kuin eläkkeelle jäävien.

”Yleisen käsityksen mukaan sotealoilla on menossa joukkopako. Tilastojen valossa tämä ei pidä paikkaansa. Sotealan ammattilaisista vain pieni osa vaihtaa uudelle alalle, esimerkiksi sairaanhoitajista monet jatkavat opintojaan ja siirtyvät omalla alallaan muihin tehtäviin, kuten esimiehiksi tai lääketeollisuuden palvelukseen”, Mäntyranta toteaa.

Hoiva-avustajista apua moneen tilanteeseen

Hoiva-avustajia on koulutettu Ikääntyneiden ja vammaisten ihmisten hoivan tarpeisiin. He tekevät ainoastaan avustavia tehtäviä, joita ovat esimerkiksi asiakkaiden ruokailussa ja pesemisessä avustaminen. Sen sijaan esimerkiksi lääkkeiden jakoon hoiva-avustajat eivät saa osallistua, eivätkä he saa olla yksin työvuorossa. He eivät saa ottaa sellaista vastuuta, joka kuuluu esimerkiksi lähihoitajien työtehtäviin.

Hoiva-avustajat valmistuvat tehtäväänsä suorittamalla kaksi osiota lähihoitajan tutkinnosta. Pätevyyden hoiva-avustajan tehtäviin voi siis hankkia yhden vuoden aikana, aikana mikä on hyvin tärkeä eritoten tässä työllisyystilanteessa, sillä lähihoitajien koulutus kestää kolme vuotta. Tällä hetkellä hoiva-avustajat työskentelevät vain osassa maata.

”Eritoten vanhusten hoitajamitoituksen toteuttamiseen tarvitaan ripeästi lisää hoiva-avustajia. Jatkossa hoiva-avustajat voisivat työskennellä myös esimerkiksi kehitysvamma-alalla”, Mäntyranta ennustaa.

Hoiva-avustajan tehtävät ovat eritoten maahanmuuttajille varteen otettava vaihtoehto nopeaan työllistymiseen. Hoiva-avustajien määrän lisäämiseksi olisi myös pohdittava, kuinka maassa jo pitkään olleet maahanmuuttajataustaiset henkilöt saataisiin hoiva-avustajan tehtäviin.

Kansainvälinen rekrytointi

Eräs mahdollisuus hoitajapulan ratkaisemiseksi on hoitajien rekrytointi ulkomailta, mikä ei kuitenkaan ole helppoa, sillä hoitajista on suuri pula kaikkialla muuallakin Euroopassa.

”Emme voi yrittää rekrytoida hoitajia maista, joissa myös on hoitajapula. Lisäksi Suomeen on vaikea tulla töihin. Suomeen töihin tulevien hoitajien pätevöitymiskoulutuksen järjestäminen kaipaa virtaviivaistamista ja sen pitäisi tapahtua nopeammin. Meillä ei myöskään ole erityisesti hoitajille tarkoitettua pätevöittämiskoulutusta, joka olisi eräs tapa houkutella Suomeen ulkomaalaisia hoitajia, sillä muissa maissa ei edes tunneta lähihoitajan koulutusta”, Mäntyniemi kertoo.

Ulkomaisten hoitajien pätevöitymiskoulutuksen kehittämiseen on haettu budjettiin lisärahoitusta ja asiaa ryhdytään järjestämään ensi vuonna. Eräs ajatus olisi tehdä tiivistä yhteistyötä jonkin tietyn maan kanssa, niin että siellä hoitajaksi opiskelevat opiskelijat opiskelivat samaan aikaan myös Suomen kieltä ja valmistuttuaan he voisivat muuttaa Suomeen töihin. Tällä tavoin toimitaan jo nyt esimerkiksi Saksassa. Ensin olisi kuitenkin löydettävä jokin maa, jonka kanssa tätä yhteistyötä ryhdytään kehittämään.

”Jossain päin Suomea on rekrytoitu ulkomailta sairaanhoitajia tekemään hoiva-avustajan tehtäviä. Tämä ei ole eettisesti kestävä ratkaisu. Jos ihmisellä on sairaanhoitajan koulutus, hänen pitäisi päästä niin pian kuin mahdollista tekemään koulutustaan vastaavaa työtä”, Mäntyranta huomauttaa.

Suomen kilpailuvalttina moniin muihin Euroopan maihin verrattuna on toimiva terveydenhuolto, ja lisäksi Suomi on turvallinen maa, vaikka meillä onkin pitkä maaraja Venäjän kanssa. Toisaalta Ruotsi ja Norja maksavat hoitajille huomattavasti parempaa palkkaa kuin Suomi ja myös ne ovat turvallisia maita. Lisäksi englantia osaaville ulkomaalaisille hoitajille ruotsin tai norjan kielen haltuun ottaminen on paljon helpompaa kuin suomen kielen oppiminen.

”Suomessa työskentelevistä hoitajista noin 3–4 prosenttia on tällä hetkellä ulkomaalaistaustaisia. Tavoite on, että sotehenkilöstöstä noin 10 prosenttia olisi tulevaisuudessa ulkomaalaistaustaisia. Esimerkiksi ukrainalaiset ovat potentiaalisia työntekijöitä Suomessa, mutta luultavasti he tulevat palaamaan kotimaahansa, kun sota loppuu. Maassa jo pitkään asuneet ulkomaalaistaustaiset henkilöt olisi saatava jollain tavalla aktivoitua työnhakuun, mutta ongelmana on monet heistä eivät ole laisinkaan rekisteröityneet työttömiksi työnhakijoiksi. Tästä joukosta voisi löytyä paljon esimerkiksi potentiaalisia hoiva-avustajia”, Mäntyranta kiteyttää lopuksi.

Teksti: Eeva Grönstrand | Julkaistu: 

Kirjoita kommentti

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).