Sisäistä rauhaa ja hyvänolon tunnetta

Kehitysvamma-alalla työskentelevistä noin 85–90 prosenttia on naisia. Kehitysvammaliitto halusi vuoden 2022 Naistenpäivän viikkona tuoda esiin vammaisalan arvokkaita työntekijöitä sekä heidän tekemäänsä merkityksellistä työtä. Kampanjan aikana kehitysvamma-alalla työskenteleviä ihmisiä pyydettiin ilmiantamaan erityisen hienoja työtovereitaan. Eräs ilmiannetuista oli ohjaaja Minna Paavilainen Savas-Säätiön Katajamäen toimintakeskuksesta Mikkelistä.

Paavilaisen ilmiantanut Katja Kirjalainen perusteli valintaansa seuraavasti:

”Minna on osaava, motivoitunut ja asiakkaat ihanasti huomioiva. Hänellä on halu kehittää omaa työtään parantaakseen asiakkaiden elämänlaatua. Minna huomioi työyhteisöä ja kehittää sitä ratkaisukeskeisesti positiiviseen suuntaan.”

Sydämen asialla

Alun perin opettajan uraa harkinnut Paavilainen päätyi sen suuremmin suunnittelematta nykyiselle alalleen muutettuaan uudelle paikkakunnalle.

”Näin ilmoituksen, jossa haettiin ohjaajaa työskentelemään autismin kirjon ihmisten kanssa. Minulle tuli heti sellainen tunne, että tässä työssä minulla on paljon annettavaa. Näin autismin kirjon ihmisten haavoittuvuuden, mutta myös heidän vahvuutensa, johon koukutuin.”

Paavilainen kertoo, että hänellä on aina ollut kiinnostusta nähdä pintaa syvemmälle sekä uteliaisuutta ottaa asioista selvää.

”Koen työni todella merkitykselliseksi. Haluan saada selville, mitä ihmisten käyttäytymisen takaa löytyy. Se on suurin innostukseni ja motivaationi lähde työssäni. Minulle on sydämen asia, että voin omalla toiminnallani auttaa asiakkaittani ja parantaa heidän elämänlaatuaan.”

Työpäivät liitävät siivillä

Työ autismin kirjon ihmisten kanssa antaa Paavilaiselle energiaa ja suuria onnistumisen kokemuksia, vaikka se onkin toisaalta raskasta.

”Asiakkaat ovat valloittavia, avoimia ja rehellisiä. Työpäivät heidän kanssaan liitävät siivillä. Autismin kirjon ihmisten tapa ajatella on kiehtovaa. Minua kiinnostaa syvästi, millaisia ajatuksia ja tunteita heidän tekojensa tai tekemättä jättämisten takana on. Tässä työssä ei tule koskaan valmiiksi, vaan se antaa mahdollisuuksia kehittyä jatkuvasti sekä ammatillisesti että ihmisenä”, Paavilainen kuvailee.

Oman perustyönsä ohella Paavilainen toimii Savas-Säätiöllä autismikouluttajana ja lähiaikoina hän aloittaa tekemään myös autismikuntoutusohjausta.

Uudet haasteet innostavat Paavilaista, sillä ne antavat mahdollisuuden hyödyntää ammatillista osaamista myös päivätoiminnan ulkopuolella.

”Jalat pysyvät kuitenkin tiukasti maassa ja perustyössä autismiyksikön ohjaajana, mikä on antoisaa, monipuolista, mielenkiintoista ja hauskaa!”, Paavilainen korostaa.

Työn vastapainoksi Paavilainen nauttii kiireettömästä arjesta, jonka varmistaakseen hän jättää kalenteriinsa riittävästi vapaata aikaa sekä itselleen että perheelleen ja myös ystävilleen.

”Omaa aikaani käytän ulkoiluun tai viipyilevään lukemiseen mielenkiintoisten elämänkertojen ja hyvinvointikirjallisuuden parissa. Tunnen, että minulla on tällä hetkellä kaikki mitä tarvitsen ja mistä olen haaveillut.”

Alasta vääränlaisia käsityksiä

Hoiva-ala kärsii alati pahenevasta työvoimapulasta, joka ei ole jäänyt Paavilaiseltakaan huomaamatta. Hänen näkemyksensä mukaan ala on heikosti markkinoitua ja lisäksi nuorisolla saattaa olla vääränlaisia käsityksiä työn luonteesta.

”Tosin tämä asia on selvästi muuttumassa, koska kehitysvammaiset ja autismin kirjon ihmiset näkyvät nykyisin entistä enemmän katukuvassa. Liikkuessamme kaupungilla asiakkaiden kanssa meidät otetaan poikkeuksetta hyvin vastaan ja meihin suhtaudutaan iloisesti ja kohteliaasti. Enää ei katsota pitkään, ja erilaisuuden hyväksyminen on lisääntynyt huimasti 15 vuoden aikana, jolloin olen ollut alalla”, Paavilainen toteaa.

Omaa työtään Paavilainen kuvaa kiteytetysti seuraavilla sanoilla:

”Tämä työ on joskus tukistus, nipistys tai kiljahdus, mutta useimmiten hymy, halaus tai kohteliaisuus.”