Viihdekäyttöä, juopottelua ja kannabista

”Jokainen asiakkaamme kaipaa erilaisia tuen ja ohjauksen palveluita yksilöllisesti omassa arjessaan. Kyseessä on kokonaisvaltainen elämänhallinnan tuki. Olemme kansakulkijoita ja haemme asiakkaan kanssa yhteistyössä myös muita lisäpalveluita, jos hän niitä tarvitsee. Asiakkaamme käyttävät tavallisia terveyspalveluita terveysasemilla ja erikoissairaanhoitoa vain tarvittaessa. Joku saattaa tarvita ruuanlaiton ohjausta, avustusta kaupassakäynnissä, siivouksen ohjausta tai ateriapalveluita kotiin. Asiakkaan arjen taidot vaihtelevat asiakkaasta riippuen ja näissä asiakasta tuetaan ja ohjataan pärjäämään mahdollisimman itsenäisesti”, kertoo Varpu Ilvesluoto, joka työskentelee Oulun kaupungin hyvinvointipalveluissa erityisryhmien asumis- ja päiväpalveluiden palveluesimiehenä.

Oulun kaupungissa tarjotaan monenlaisia kehitysvammaisten ihmisten asumisen palveluita; tehostettua, ympärivuorokautista palveluasumista, ei-yövalvottua palveluasumista, tuettua asumista sekä sosiaalipalveluna annettavaa ohjaajapalvelua kotiin, jossa asiakkaat asuvat omissa kodeissaan ja saavat arkeensa tarvitsemansa palvelun”.

Ilvesluodon alueeseen kuuluu viisi eri tiimiä eri puolilla Oulua. Tiimit sijaitsevat Alppilassa, Heinäpäässä, Peltolassa sekä kaksi Maikkulassa. Näillä jokaisella alueella palvelua saa noin 25–35 asiakasta. Työntekijöitä on noin 50.

”Tämän lisäksi meillä on neljä sosionomia, jotka antavat kotiin annettavana palveluna arjen ohjausta ympäri Oulua virka-aikaan. Heidän alueeseensa kuuluvat myös Haukipudas ja Oulunsalo. Palvelu on kotihoidon tyyppistä sosiaalipalvelua, eikä siis hoitotyötä. Heillä on sata asiakasta.”

Vapaus tuo vastuuta

Ilvesluodon vastuualueella asuu aikuisia kehitysvammaisia ihmisiä tuetusti omissa kodeissaan. Itsenäinen elämä on saattanut tuoda mukanaan myös sen, että kuvioihin on tullut mukaan esimerkiksi päihde- tai peliriippuvuuksia.

”Tämä kertoo omalla tavallaan siitä, että integroituminen on tapahtunut yhteiskuntaan. Toki ilmiö on ikävä, mutta se kertoo myös siitä, että asiakkaamme kohtaavat täysin samoja ongelmia ja haasteita kuin kuka tahansa muu ihminen.”

Tämänkaltaisia ongelmia ja ilmiöitä ei ole ollut vielä 15 vuotta sitten, eivätkä ne yhteiskunnassakaan näkyneet samalla tavoin kuin nykyisin. Kehitysvammaiset henkilöt asuivat tuolloin paljon nykyistä enemmän laitoksissa tai muuten tehostetussa asumispalvelussa. Valvonta ja kontrollointi oli vielä tapa suojella asiakkaita yhteiskunnan lieveilmiöiltä.”

”Normaalit yhteiskunnan ilmiöt ovat saapuneet myös meidän asiakkaidemme elämään. Meillä on paljon nuoria asiakkaita, joilla on paljon samoja haaveita, toiveita ja ongelmia kuin muilla nuorilla. Nuorten suhtautuminen esimerkiksi kannabiksen käyttöön saattaa olla hyvinkin erilainen kuin vanhemmalla sukupolvella. Jotkut saattavat myös lääkitä haastavia elämäntilanteita ja yksinäisyyttä päihteiden käytöllä.”

Alkoholin liikakäyttö synnyttää myös kehitysvammaiselle ihmiselle samanlaisen riippuvuuden kuin vammattomalle henkilölle.

”Mielestäni palvelujärjestelmän tulisi kehittyä siihen suuntaan, että osaisimme tukea ja auttaa kehitysvammaista asiakasta myös näissä haasteissa. Sen tulisi kehittyä asiakkaiden oman kehityksen tahdissa. Kehitysvammainen asiakas on aina erityisasiakas, ja hänen hoitonsa vaatii erityistä ammattitaitoa ja osaamista.”

Työkaluina keskustelu ja vuorovaikutus

Varpu Ilvesluoto sanoo, että parhaat keinot vaikuttaa positiivisella tavalla ovat pitkäjänteinen työ, ammattitaito, asiakkaan ymmärtäminen ja tarpeeksi jämäkkä väliintulo.

”Asioiden kertominen selkeästi on tärkeä asia, tässä asiassa auttaa erityisesti selkokieli. Asioita täytyy osata tiivistää ja yksinkertaistaa järkevällä tavalla.”

”Meidän tärkeimpiä työkalujamme ovat keskustelu, vuorovaikutus, motivoiminen ja kannustaminen. Asiakkaille on tärkeä avata asioita ja kertoa syy- ja seuraussuhteista. Asiakkaalla on itsemääräämisoikeus, mutta myös työntekijöillä täytyy olla vahva ammattitaito esimerkiksi tuettuun päätöksentekoon. Minusta on hullua, että kehitysvammaisten ihmisten itsemääräämisoikeudesta edes puhutaan, senhän täytyy olla itsestään selvä asia. Ei sillä kuitenkaan voi kuitata kaikkia ongelmia.”

”Jos asiakas käyttää alkoholia säännöllisesti, tavoitteena ovat hoitoon ohjaus ja kannustaminen. Tärkeintä on kuitenkin ensin asiakkaan kannattelu ja se, että asiakas on turvassa ja hän saa tarvittavan tuen, esimerkiksi ravitsemuksen ja lääkityksen.”

Osa nuoremmista kehitysvammaisista henkilöistä on kokeillut myös huumeita, joista yleisin on kannabis, mutta myös kovien huumeiden käyttöä on esiintynyt.

”Kannabiksen polttelu on samanlainen ilmiö kuin vammattomien nuorten keskuudessa. Osa on selvästi viihdekäyttäjiä, jotka haluavat löytää sosiaalista elämää ja kavereita. Toki tämä huolestuttaa työntekijöitä, koska se voi lipsahtaa milloin tahansa ongelmaksi. Siinä voi olla vaarana pahimmassa tapauksessa esimerkiksi se, että menettää erilaisten vaiheiden kautta oman asuntonsa.”

Ilvesluodon mukaan laajemmin päihteiden käytön haasteet ovat tulleet näkyväksi Oulussa viimeisten 10 vuoden aikana.

”Toki aina on ollut asiakkaita, jotka käyttävät alkoholia. Meillä on nytkin ikääntyneitä asiakkaita, jotka ovat alkoholin säännöllisiä käyttäjiä. Mutta huumeetkin ovat selvästi tulleet mukaan, kun kehitysvammaisten ihmisten osallisuus yhteiskunnassa on lisääntynyt. Aivan parin viime vuoden aikana on alkanut tuntua siltä, että järjestelmää täytyy kehittää ja nykyaikaistaa, jotta asiakkaat saavat tarvitsemiaan palveluita.”

Ilvesluoto sanoo, että kehitysvammaiset ihmiset kaipaisivat varmasti esimerkiksi heille räätälöityä AA- tai NA-kerhoa tai muita ryhmiä sekä keskusteluapua selkokielellä.

Kehitysvammaisten ihmisten päihdeongelmat ovat edelleen valtaväestöä harvinaisempia.

Ennakoiva työ olisi tärkeää korjaavan ohella

Varpu Ilvesluoto heittää esiin ajatuksen siitä, että ennakoiva päihdetyö nousisi entistä keskeisempään asemaan myös kehitysvammatyössä.

”Me teemme edelleen paljon korjaavaa hoivatyötä. Ihmisen tärkeisiin nivelvaiheisiin puuttuminen auttaisi kuitenkin varmasti monia henkilöitä pysymään kiinni terveellisemmässä elämässä. Näitä taitekohtia ovat esimerkiksi kotoa pois muuttaminen ja peruskoulun loppuminen. Ihminen kaipaa silloin erityistä tukea.

”Monet nuoria asiakkaat eivät välttämättä käytä alkoholia joka päivä, mutta he juovat kerralla runsaasti. Se muistuttaa valtaväestön tapoja hyvinkin paljon. Tietenkin alkoholin käytöstä tulee elämässä riski, mikäli se vaikuttaa arkeen niin, että siitä jää pois työ, työtoiminta, opiskelu tai harrastukset”, pohtii tiimivastaaja Satu Ruotsalainen Alppilan yksiköstä.